Joissakin ketjuissa on sivuttu julkisia hellyyden ja muiden tunteiden osoituksia. Kiinnostaisi kuulla, miten muilla.
Mieheni, joka on kotoisin Vietnamista, ei ole koskaan ollut innokas halailemaan tai pussailemaan julkisilla paikoilla. Täällä Suomessa kävelemme usein käsi kädessä tai käsikynkkää, mutta Vietnamissa ainakaan meidän ikäisillämme se ei ole tapana. Sen sijaan mieheni voi esim. kävellä käsi miespuolisen kaverinsa harteilla ja mä kävelen usein käsikkäin naispuolisten sukulaisten ja kavereiden kanssa. Skootterin kyydissä istuessani pidän kyllä miestäni vyötäröltä tai lanteista kiinni. Lapsia halaillaan, pidetään sylissä ja pusutellaan (tai "nuuhkitaan") avoimesti.
Julkisesti halailua ei varsinaisesti pidetä sopimattomana, mutta siitä helposti ajatellaan, että nuo yrittää olla jotakin, näytellä jotakin. Halailun välttäminen on jollain tapaa muiden huomioimista. Suomessa ei tietenkään ajatella niin, mutta silti mieheni ei koe vaikkapa suutelua muiden nähden luontevana. Ja miksi pakottaa sellaiseen, joka ei toisesta tunnu hyvältä? (OK, myönnetään, että olen tuntenut myös toisenlaisia vietn. miehiä.)
Toisaalta myös negatiivisten tunteiden näyttämistä säädellään, osin huomaavaisuudesta muita kohtaan, osin julkisivun takia. Nolaaminen ja nöyryyttäminen on huono juttu, ja pahempaa siitä tulee, jos sen tekee julkisesti. "Likapyykki pestään kotona" on miehellenikin tuttu sanonta. Periaatteenamme on kehua puolisoa muiden kuullen ja haukkua vain toistemme kuullen.
Kotona halailemme, pussailemme, koskettelemme, hieromme niskaa ja jalkoja, istumme sohvalla vierekkäin tai sylikkäin. En koe, että jäisin mistään paitsi hillitsemällä fyysistä läheisyyttä julkisilla paikoilla. Oikeastaan on väärin puhua "hillitsemistä": olen vain omaksunut tällaisen käytöskoodin. Tunteita voi ilmaista muutenkin ja muuallakin. Vaikea sanoa, mutta luulisin olevani tällainen ilman mieheni vaikutustakin. Saan hellyyttä tarpeeksi ja tiedän olevani mieheni ajatuksissa.
Mieheni, joka on kotoisin Vietnamista, ei ole koskaan ollut innokas halailemaan tai pussailemaan julkisilla paikoilla. Täällä Suomessa kävelemme usein käsi kädessä tai käsikynkkää, mutta Vietnamissa ainakaan meidän ikäisillämme se ei ole tapana. Sen sijaan mieheni voi esim. kävellä käsi miespuolisen kaverinsa harteilla ja mä kävelen usein käsikkäin naispuolisten sukulaisten ja kavereiden kanssa. Skootterin kyydissä istuessani pidän kyllä miestäni vyötäröltä tai lanteista kiinni. Lapsia halaillaan, pidetään sylissä ja pusutellaan (tai "nuuhkitaan") avoimesti.
Julkisesti halailua ei varsinaisesti pidetä sopimattomana, mutta siitä helposti ajatellaan, että nuo yrittää olla jotakin, näytellä jotakin. Halailun välttäminen on jollain tapaa muiden huomioimista. Suomessa ei tietenkään ajatella niin, mutta silti mieheni ei koe vaikkapa suutelua muiden nähden luontevana. Ja miksi pakottaa sellaiseen, joka ei toisesta tunnu hyvältä? (OK, myönnetään, että olen tuntenut myös toisenlaisia vietn. miehiä.)
Toisaalta myös negatiivisten tunteiden näyttämistä säädellään, osin huomaavaisuudesta muita kohtaan, osin julkisivun takia. Nolaaminen ja nöyryyttäminen on huono juttu, ja pahempaa siitä tulee, jos sen tekee julkisesti. "Likapyykki pestään kotona" on miehellenikin tuttu sanonta. Periaatteenamme on kehua puolisoa muiden kuullen ja haukkua vain toistemme kuullen.
Kotona halailemme, pussailemme, koskettelemme, hieromme niskaa ja jalkoja, istumme sohvalla vierekkäin tai sylikkäin. En koe, että jäisin mistään paitsi hillitsemällä fyysistä läheisyyttä julkisilla paikoilla. Oikeastaan on väärin puhua "hillitsemistä": olen vain omaksunut tällaisen käytöskoodin. Tunteita voi ilmaista muutenkin ja muuallakin. Vaikea sanoa, mutta luulisin olevani tällainen ilman mieheni vaikutustakin. Saan hellyyttä tarpeeksi ja tiedän olevani mieheni ajatuksissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan se tunteitten osoitus harvinaisempaa yleisillä paikoilla, riippumatta siitä, mistä maasta puoliso on kotoisin. Kovin nuoret kylläkin joskus näkyy halaisevan ja suutelevan. Nuoret näyttää joskus myös kulkevan kädet kiedottuina toistensa ympärille. Tosin keski-ikäisetkin joskus näyttävät kulkevan käsi kädessä ainakin silloin, jos suhde on uusi. Kerran kyllä näin ulkoimakonsertissa n. 40v. miehen seisovan naisen takana kädet kiedottuna tämän ympärille. He näyttivät olevan suomalaisia.
Minä olen kotoisin Suomesta enkä minäkään pidä tunteiden osoituksista julkisilla paikoilla. Ymmärrän, jos teinit pussailevat bussipysäkillä, mutta keski-ikäiselle pariskunnalle tällainen käytös ei oikein tunnu luontevalta. Suomessa julkisilla paikoilla vallitsee mielestäni fyysisen koskemattomuuden kulttuuri, johon nuoriso on aina hakenut muutosta omalla käyttäytymisellään. Näin on myös Thaimaassa, tosin kapinointi vanhempien asettamia normeja ja elämänarvoja vastaan on paljon Suomea kesympää.