Löysin miesystäväni sivuhistoriasta useita käyntejä treffisivustoilla. Otin asian puheeksi ja mies väitti, ettei ole sieltä etsinyt seksiseuraa, vaan on välillä käynyt etsimässä juttuseuraa tai jotain "inspiraatiota" omille fantasioilleen. On varmaan selvää, etten suostu nielemään tuollaisia selityksiä.
En tahdo erota, ellen varmasti tiedä hänen pettävän, koska meillä on kuitenkin muuten erittäin hyvä ja ihana suhde. Olen nyt toistaiseksi antanut asian olla, mutta en tietenkään unohda tällaista asiaa. En nalkuta tai kyttää miestä, koska uskon sellaisen tappavan suhteen, oli pettämistä sitten todellisuudessa tai ei. En myöskään tahdo ruveta tarkistelemaan miehen puhelinta tai sähköposteja.
Tahtoisin tietää onko olemassa keinoa estää miestä pettämästä? Me harrastamme seksiä viikottain 2-4 kertaa, kumpikin tekee aloitteita ja mielestäni intohimoa tai hellyyttä ei puutu. Pyrin kaikin puolin olemaan niin hyvä tyttöystävä kuin voin, teen hänen luonaan kotitöitä, vaikka emme vielä edes asu yhdessä. Joskus pidän hemmotteluiltoja ja mies saa vain maata laakereillaan, kun minä kokkaan pää- ja jälkiruoat. Suostun kokeilemaan seksissä asioita, joista itse en niin erityisemmin ole kiinnostunut. Välillä otan mieheltä suihin ilman, että hänen tarvitsee tehdä mitään vastapalveluksena.
Tiedän, että en ole mikään maailman kaunein ja seksikkäin nainen, mutta ei mieskään mikään super-adonis ole. En ymmärrä miksi mies tahtoo kanssani olla, jos ei suhteesta saa kaikkea haluamaansa. En jaksaisi itse jatkuvasti pääni sisällä pelätä, että jossain vaiheessa mies pettää, joten onko keinoja, joilla edes vähentäisi riskiä miehen syrjähypyistä? Vai onko se vain niin, että toiset pettää kaikesta huolimatta?
En sitten tarvitse vastauksia "ei se järvi soutamalla kulu, pettäisit sinäkin". En tahdo vapaasuhdetta. Rakastan miesystävääni niin paljon, etten yksinkertaisesti tahdo seksiä muiden kanssa. Tahtoisin miesystäväni kokevan samoin, mutta en tiedä onko hän vain yhtä sitoutunut tähän suhteeseen.
En tahdo erota, ellen varmasti tiedä hänen pettävän, koska meillä on kuitenkin muuten erittäin hyvä ja ihana suhde. Olen nyt toistaiseksi antanut asian olla, mutta en tietenkään unohda tällaista asiaa. En nalkuta tai kyttää miestä, koska uskon sellaisen tappavan suhteen, oli pettämistä sitten todellisuudessa tai ei. En myöskään tahdo ruveta tarkistelemaan miehen puhelinta tai sähköposteja.
Tahtoisin tietää onko olemassa keinoa estää miestä pettämästä? Me harrastamme seksiä viikottain 2-4 kertaa, kumpikin tekee aloitteita ja mielestäni intohimoa tai hellyyttä ei puutu. Pyrin kaikin puolin olemaan niin hyvä tyttöystävä kuin voin, teen hänen luonaan kotitöitä, vaikka emme vielä edes asu yhdessä. Joskus pidän hemmotteluiltoja ja mies saa vain maata laakereillaan, kun minä kokkaan pää- ja jälkiruoat. Suostun kokeilemaan seksissä asioita, joista itse en niin erityisemmin ole kiinnostunut. Välillä otan mieheltä suihin ilman, että hänen tarvitsee tehdä mitään vastapalveluksena.
Tiedän, että en ole mikään maailman kaunein ja seksikkäin nainen, mutta ei mieskään mikään super-adonis ole. En ymmärrä miksi mies tahtoo kanssani olla, jos ei suhteesta saa kaikkea haluamaansa. En jaksaisi itse jatkuvasti pääni sisällä pelätä, että jossain vaiheessa mies pettää, joten onko keinoja, joilla edes vähentäisi riskiä miehen syrjähypyistä? Vai onko se vain niin, että toiset pettää kaikesta huolimatta?
En sitten tarvitse vastauksia "ei se järvi soutamalla kulu, pettäisit sinäkin". En tahdo vapaasuhdetta. Rakastan miesystävääni niin paljon, etten yksinkertaisesti tahdo seksiä muiden kanssa. Tahtoisin miesystäväni kokevan samoin, mutta en tiedä onko hän vain yhtä sitoutunut tähän suhteeseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toisen pettämistä ei voi mitenkään estää, jos hän on niin päättänyt tehdä, vaikka yrittäisi olla kuinka täydellinen. Kannattaa käydä keskustelu asiasta, kuinka sitoutuneita olette toisiinne ja onko kummatkin luottamuksen arvoisia. Löydät itsellesi varmasti arvoisesi kumppanin, jos se ei sitten tämä satu olemaan. Mitään ei ole pakko sietää.
Tähän ei ole paljon lisättävää - muuta kuin se, että keskustelun yhteydessä pitää tehdä erittäin selväksi se, että pettämisen suhteen on "nollatoleranssi" ja piste. Kerrasta poikki ja pihalle, siinä ei selitykset auta.
Oletteko olleet miten kauan yhdessä? Jospa mies on jäänyt kiinni vanhoihin rutiineihinsa?
Sä olet aivan liian helppo! Lopeta miehen paapominen, ja heitä kapuloita rattaisiin niin muutut kiinnostavaksi.
Ollaan tunnettu puolitoista vuotta ja seurusteltu vuoden.
En mielestäni paapo miesystävääni, enkä usko, että hankalaksi muuttuminen lisäisi miehen kiinnostusta. Luulen, että sellainen nyt ainakin niitä ongelmia aiheuttaa. Sen lisäksi tuskin jaksaisin sellaista itsekään, koska olen aika rauhallinen luonne.
Olen pahoillani, mutta minusta tuntuu, että miehesi ei ole luotettava. Itse pitäisin ainakin taukoa suhteesta. Tuollainen on uskottomuutta, vaikka mitään ei tapahtuisikaan fyysisesti, koko ajan jalka ovenraossa muualle.
Olet hyvä nainen, sinussa ei ole mitään vikaa ja löydät varmasti paremman miehen, vaikka surutyö voi viedä aikaa. Mitään pysyvää ei kuitenkaan voi tuollaisen miehen varaan rakentaa, varmaan itsekin sen sisimmässäsi ymmärrät. Rikot vain itseäsi turhaan.
Onhan tässä nyt hiukan luottamusongelmia tuon jälkeen, mutta en ole todellakaan valmis ainakaan eroamaan. Huomasin miehen säikähtävän ihan hirveästi silloin, kun kysyin niistä käynneistä treffisivuilla. Alkoi melkein änkyttää, kun yritti selittää asiaa. Luulen, että hän pelästyi, että nyt pistän poikki. Pidän sitä sinällään hyvänä merkkinä ja toivon, että ottaisi nyt opikseen. Aion tarkkailla miestä jatkossa paremmin ja puhua, jos jotain epäilen tai jokin huolettaa.
Mielestäni olemme puhuneet suhteemme ajan asioista avoimesti. Olemme puhuneet seurustelun alettua suhtautumisesta pettämiseen ja olen kysellyt mieheltä usein suhteemme aikana onko hän tyytyväinen suhteeseemme. Aina on kaikki sanojen mukaan ollut hyvin, mutta eipähän sitä toisen todellisia ajatuksia kuitenkaan voi lukea.
Kuten jo edelläkin sanoin, niin eroamaan en rupea, ellen varmuudella tiedä pettämisestä, koska en tahdo ylireagoinnin tai oman epävarmuuden takia menettää suhdetta, jossa on valtavasti hyvää. Tahtoisin tietää, jos mies kaipaa suhteeseemme jotain, mitä tällä hetkellä ei ole. Silloin asian voisi korjata, eikä tarvisi haikailla muiden perään. Jos taas suhteessamme kaikki on niin hyvin kuin voi olla, mutta mies haikailisi silti muiden perään, niin eroaisin. Vaikea vain tietää varmuudella puhuuko mies totta, kun sanoo olevansa onnellinen tässä suhteessa.
Onko niin että pelkäät liikaa nähdäksesi, että miehesi o n pettänyt sinua, eihän vain fyysinen pettäminen ole pettämistä. Sitä paitsi et voi tietää tai saada selville mitä todella on tapahtunut. Minusta teidän kannattaisi mennä terapiaan, vanha neuvo, tiedän, mutta jos suhteessa on paljon hyvää niin tuollaisen "leikittelyn" (jos se sellaiseksi on jäänyt) jota mies ei ehkä hallitse itsekään, ei kannattaisi antaa pilata suhdetta. MIstä oikeasti onkaan kyse, sitä ei oikein kotikonstein voi selvittää.
Voi olla, että terapia olisi ihan harkittava vaihtoehto. Tuskin sellaisesta ainakaan haittaa olisi. En toki ole tietoinen miehen mielipiteestä sellaiseen, kun ei puheeksi ole tullut, mutta veikkaan, ettei välttämättä ole kauhean innoissaan ajatuksesta. Toki voin asiasta kysyä häneltä.
Minulla on historiassani paljon huonoja ihmissuhdekokemuksia, joten arvostan hirveästi hyviä ihmissuhteita. En todellakaan ole valmis luovuttamaan heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Vaikka toisaalta, jos mies on mennyt pettämään minua, vieläpä tietäen kuinka hankala minun on luottaa toisiin, koen loukkauksen olleen kaksin verroin pahempi.
En vain oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua asioihin tästä eteenpäin. Mies osaa puheillaan vaikuttaa niin luotettavalta ja hyvältä ihmiseltä, että tahtoisin kovasti uskoa häneen. Kuitenkin jotkin tällaiset asiat murentavat sitä uskoa ja pelkään, että loppupeleissä mies osoittautuukin vain valehtelevaksi paskaksi.
Myönnän kyllä, että suhteessa on muitakin hyviä asioita kuin pelkästään se, miten hyväksi mies saa oloni tuntumaan suurimman osan ajasta. Tulen esimerkiksi miehen perheen ja ystävien kanssa erittäin hyvin toimeen. Anoppi on aivan huipputyyppi ja olen hänen kanssaan nykyään jo melkein enemmän tekemisissä kuin miesystäväni. Tuntuu kurjalta, että suhteen loputtua menettäisin myös muita ihmissuhteita, joista on ehtinyt vuoden aikana tulla minulle tärkeitä. Etenkin, kun kaikissa parisuhteissa ei samanlaisia "bonuksia" saa. Liian usein saa lukea huonoista väleistä appivanhempiin tai toisen kavereihin.
Olen jo ehtinyt kuvitella millaista olisi perustaa miehen kanssa joskus vuosien päästä perhe ja miten hyviä neuvoja anoppi voisi antaa lasten kanssa. Sellainen olisi minulle hirveän tärkeää, etenkin, kun oma äitini on jo kuollut.
Ehkä sitä vain täytyy luovia tästä tilanteesta jotenkin ohi ja katsoa tapahtuuko jatkossa samankaltaista vai ei.