Että täällä kirjoittavat eivät ole kokeneet itse sitä, mitä on olla syrjinnän kohteena ja eivät miellä, että rasismi on arkipäivää ja osa perusfilosofiaa Suomalaisessa yhteiskunnassa.
Olisi hyvä tunnustaa, että Suomi on läpeensä rasistinen yhteiskunta kaikkia kohtaan, jotka poikkeavat normi heteroseksuaalisesta kansalaisesta. Jo pelkkä ikä antaa oikeuden kohdella lähimmäistään eriarvoisesti, saati sitten esim juuri paljon parjattuja Somaleja.
Rasismi on syvällä ihmisten perusmielessä ja mielestäni yksi peruskeino selviytimistaistelussa tulevaisuuteen.
Voi siis kysyä, että onko rasismi hyvä vai perusteeton tapa ajatella ja toimia omien selviytymisen puolesta?
Olisi hyvä tunnustaa, että Suomi on läpeensä rasistinen yhteiskunta kaikkia kohtaan, jotka poikkeavat normi heteroseksuaalisesta kansalaisesta. Jo pelkkä ikä antaa oikeuden kohdella lähimmäistään eriarvoisesti, saati sitten esim juuri paljon parjattuja Somaleja.
Rasismi on syvällä ihmisten perusmielessä ja mielestäni yksi peruskeino selviytimistaistelussa tulevaisuuteen.
Voi siis kysyä, että onko rasismi hyvä vai perusteeton tapa ajatella ja toimia omien selviytymisen puolesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rasismia ei pidä harjoittaa missään muodossa keneenkään. Eikä myöskään maahanmuuttokriittisyyttä, se tuhoaa yhteiskuntaa. Yhteiskunnan on tarkoitus olla monikulttuurinen toimiakseen. Mitä enemmän sitä on, sen parempi yhteiskunta on. Hyvä esimerkki on Yhdysvallat. Siitä pitäisi Euroopan ottaa mallia. Onneksi yritystä on ollut ja ghetot päässeet Eurooppaan osaksi. Suomessa kuitenkin tullaan pari vuotta myöhässä tässä asiassa. Tummaihoiset rap-artistitkin tulivat Suomeen vasta tänä tai viime vuonna.
Hyvin koskettavasti asetit kysymyksesi.
Onko tässä taistelussa valoisassa paikasta auringossa parasta kuitenkin unohtaa hienot teoriat ja aatteet - ja pitää reilusti vain omia puoliaan? Omiensa puolia?
Keitä sitten ovat "omat"? Ovatko he perheenjäseniä? Vai kotimaan asukkaita? Entä jos on liittovaltio? Mitä merkitsee "omien puolustamisen" suhteen oma maanosa?
Missä kulkee raja? Ketkä ovat "meitä"? Ketkä "heitä"?
Voimme unohtaa hetkeksi yleismaailmallisen ihmisoikeusopimuksen. Ja unohtakaamme perustuslaki.
---
Menkäämme joukolla meren rantaan ja astukaamme valtavaan laivaan. Me, jotka haluamme jättää tuon entisen riitaisan ja perusfilosofialtaan syrjivän yhteiskunnan - täyttäkäämme laiva, joka on valmiina viemään meidät pois.
Kun laivan köydet on irrotettu ja voimme olla varmoja, että siteemme entiseen on katkennut, voimme alkaa miettiä, mitä haluamme uudelta elämältämme. Siis siltä, jota alamme rakentaa ensimmäiselle autiolle rannalle, jolta katsottuna horisontin täyttää samanlainen autius, katsoi sitten mihin ilmansuutnaan tahansa.
Kun pääsemme rantaan, haluammeko vaeltaa kukin etsien oman kolomme, luolan tai puun siimeksen, jonne rakentaa paikan, jossa asua.
Tutkimmeko, heti ensimmäisen päivän aikana ympäristöä niin kauan, että tunnemme sen paremmin kuin kukaan muu. Kaivammeko sopivaan maastonkohtaan vallikäytävän tai aidan - jotka pitävät poissa kaikki rauhamme häirintää yrittävät.
Mitä mietimme toisena päivänä...
---
Vai ryhdymmekö laivalla varovasti lähestymällä muita kyselemään näiden odotuksia ja toiveita uudelta elämältä.
Toteammeko, että mitä tahansa teemme, yhdessä se onnistuu kaikkein varmimmin ja tehokkaimmin.
Saattaako joku sanoa, että meidän juuri siksi tulee hyväksyä toisemme sellaisina kuin olemme - kunhan vain toimimme suunnilleen niin kuin toivomme itseämme kohtaan toimittavan.
Vastaammeko että se todella on paras sääntö yhteisen elämän itämisen varmistamiseksi - välittämättä siitä, missä olemme aiemmin eläneet, mitä tehneet, mitä kieltä puhuneet ja millaisia oppeja saaneet.
Jaammeko jo ensimmäisenä päivän tehtävät, joista yksi on asumuksen rakentaminen, yksi ruoan hankinta, yksi tulen teko.
Mitä mietimme toisena päivänä...
Jos sinä tyhmä pentu sattuisit jotenkin ihmeellisesti elämään aikuiseksi asti niin saisit noista jutuistasi vuosisadan morkkikset ja tappaisit itsesi mikä tietysti olisi hieno homma.
Kiitos.
Ehkä ei kannata sitten kasvaa aikuiseksi.