Jännää miten sydän voi särkyä, kun tajuaa, ettei suhteesta tule mitään vaikkei mitään suhdetta ehtiny koskaan alkaakkaan....
Olin pitkään ihastunut erääseen naiseen ja kenties hän myös hieman minuun. Olimme hyvissä väleissä todella todella pitkään. Olimme aina olleet. Tässä kuluneen puolen vuoden aikana sitten päästin itseni jotenkin ihastumaan tähän naiseen. Yritin olla kuitenkin normaali ja ystävällinen ja tarkoituksena oli tuoda tuo ihastuminen esille jollain paremmalla hetkellä. Toki halusin huomioida häntä ehkä enemmän kuin normaalisti, mutta pyrin kuitenkin paljon siihen, että en häntä olisi liikaa ahistanut tai painostanut. Ehkä halusin myös hieman tarkastella, että miten hän reagoi hieman kasvaneeseen huomioon ja mielenkiintoon...
Noh, huonosti hän reagoi. Hän alkoi välttelemään ja aina, kun olimme samoissa paikoissa yhteisien kavereidemme kanssa, hän oli hieman poissaoleva, vältteli, ei katsonut enää silmiin, ei puhunut. Kaikin puolin hän vaikutti vaivautuneelta, kun olin läsnä. Kaukana siitä normaalista käytöksestä, jota se oli aina ennen ollut.
Koitin ottaa häneen yhteyttä eilen ja olisin halunnut jutella asiasta, mutta en saanut häneen mitään kontaktia. Tänään olimme samassa paikassa jälleen ja välttely oli todella selkeää ja taisipa sen jo muutkin havaita. Annoin myös itse hänen olla.
Koskaan emme ole puhuneet keskenämme, että mitä tunnemme toisiamme kohtaan. Uskon silti, että hänen välttely ei johdu siitä, että hän olisi ihastunut minuun ja ajattelisi, etten välitä hänestä, koska hänelle tuli kyllä ihan varmasti kasvaneen huomioni seurauksena selväksi se, että välitän hänestä todella. Otinhan häneen kohtuu usein yhteyttä ja pyysin ulos, kahville, tapaamaan ynnä muuta ynnä muuta. Jos hän olisi ollut missään välissä minusta kiinnostunut muuten kuin kaverina niin olisi hän varmasti useammin vastannut minulle tai halunnut nähdä.
Vaikkei mitään suoraan olekaan sanottu, niin uskon, että pitää ymmärtää jotain niistä merkeistä, joita saa. Ehkä hän haluaa yhä edelleen olla kaverina, koska olemme kavereita olleet niin pitkään, mutta ei halua, että meidän välejä alkaa hiertään tunteet, joihin ei saa vastausta.
Ehkäpä ihastumiseni tässä jossain välissä hiipuu ja pystyn jälleen olemaan hänelle kaveri kaverina niinkuin aina ennenkin. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin pahalta. Tuntuu pahalta, koska en saanut toivomaan vastakaikua ja pelottaa myös, että ystävyytemme saattoi myös saada ison särön tästä. Toivottavasti ei, mutta menee varmastin pitkän aikaa, ennen kuin voimme jälleen olla kavereita niinkuin olemme aiemminkin olleet. Aivan kuin veli ja sisko. Niin läheisiä me oltiin ja tultiin hyvin toimeen. Monta monta vuotta. ... Nyt tuntuu tyhjältä ja pahalta. Surettaa ja on ikävä jollain tapaa.
Olin pitkään ihastunut erääseen naiseen ja kenties hän myös hieman minuun. Olimme hyvissä väleissä todella todella pitkään. Olimme aina olleet. Tässä kuluneen puolen vuoden aikana sitten päästin itseni jotenkin ihastumaan tähän naiseen. Yritin olla kuitenkin normaali ja ystävällinen ja tarkoituksena oli tuoda tuo ihastuminen esille jollain paremmalla hetkellä. Toki halusin huomioida häntä ehkä enemmän kuin normaalisti, mutta pyrin kuitenkin paljon siihen, että en häntä olisi liikaa ahistanut tai painostanut. Ehkä halusin myös hieman tarkastella, että miten hän reagoi hieman kasvaneeseen huomioon ja mielenkiintoon...
Noh, huonosti hän reagoi. Hän alkoi välttelemään ja aina, kun olimme samoissa paikoissa yhteisien kavereidemme kanssa, hän oli hieman poissaoleva, vältteli, ei katsonut enää silmiin, ei puhunut. Kaikin puolin hän vaikutti vaivautuneelta, kun olin läsnä. Kaukana siitä normaalista käytöksestä, jota se oli aina ennen ollut.
Koitin ottaa häneen yhteyttä eilen ja olisin halunnut jutella asiasta, mutta en saanut häneen mitään kontaktia. Tänään olimme samassa paikassa jälleen ja välttely oli todella selkeää ja taisipa sen jo muutkin havaita. Annoin myös itse hänen olla.
Koskaan emme ole puhuneet keskenämme, että mitä tunnemme toisiamme kohtaan. Uskon silti, että hänen välttely ei johdu siitä, että hän olisi ihastunut minuun ja ajattelisi, etten välitä hänestä, koska hänelle tuli kyllä ihan varmasti kasvaneen huomioni seurauksena selväksi se, että välitän hänestä todella. Otinhan häneen kohtuu usein yhteyttä ja pyysin ulos, kahville, tapaamaan ynnä muuta ynnä muuta. Jos hän olisi ollut missään välissä minusta kiinnostunut muuten kuin kaverina niin olisi hän varmasti useammin vastannut minulle tai halunnut nähdä.
Vaikkei mitään suoraan olekaan sanottu, niin uskon, että pitää ymmärtää jotain niistä merkeistä, joita saa. Ehkä hän haluaa yhä edelleen olla kaverina, koska olemme kavereita olleet niin pitkään, mutta ei halua, että meidän välejä alkaa hiertään tunteet, joihin ei saa vastausta.
Ehkäpä ihastumiseni tässä jossain välissä hiipuu ja pystyn jälleen olemaan hänelle kaveri kaverina niinkuin aina ennenkin. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin pahalta. Tuntuu pahalta, koska en saanut toivomaan vastakaikua ja pelottaa myös, että ystävyytemme saattoi myös saada ison särön tästä. Toivottavasti ei, mutta menee varmastin pitkän aikaa, ennen kuin voimme jälleen olla kavereita niinkuin olemme aiemminkin olleet. Aivan kuin veli ja sisko. Niin läheisiä me oltiin ja tultiin hyvin toimeen. Monta monta vuotta. ... Nyt tuntuu tyhjältä ja pahalta. Surettaa ja on ikävä jollain tapaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos avautumisesta, samassa löyhässä hirressä tässä toisen naisen kanssa myös ollaan.