Vihaan anoppiani

Kiitos tästä.. huomattu on että koittaa savustaa minut ulos kuvioista keinolla millä tahansa.. Mies saa kyllä pitää anopin ja sukunsa jos näin on näreet oikeasti.. Että äiti käskyttää, mies hyppii ja minä vikisen..

No joo. Ei taida olla ihan viisasta esittää miehelle kysymyksiä muodossa: Kumpaa arvostat enemmän:) Ei mies semmoiseen ikinä osaa vastata ja hämmentyy vaan entisestään. Anopit ei ole sen ovelampia kuin miniätkään, joten miniänä olo on vain opettelua anopiksi.

Koska aloittaja on jo känttyröitynyt, niin tiedossa ( Jos onnistuu lapsiprojektissa) on aikanaan kaamea anoppi. Niin se menee, jos ei älli riitä parempaan suoritukseen.

ojentaa kukkasen kirjoitti:

No joo. Ei taida olla ihan viisasta esittää miehelle kysymyksiä muodossa: Kumpaa arvostat enemmän:) Ei mies semmoiseen ikinä osaa vastata ja hämmentyy vaan entisestään. Anopit ei ole sen ovelampia kuin miniätkään, joten miniänä olo on vain opettelua anopiksi.

Koska aloittaja on jo känttyröitynyt, niin tiedossa ( Jos onnistuu lapsiprojektissa) on aikanaan kaamea anoppi. Niin se menee, jos ei älli riitä parempaan suoritukseen.

Lue lisää

ojentele kukkiasi

jossakin muualla, kiitos kommenteistasi mutta turha jatkaa provosoimistani ellet käsitä mitä ajoin takaa. Anna sinä minun olla känttyröitynyt ja katkera ihan rauhassa, kiitti!

pettynyt miniä kirjoitti:

Kiitos tästä.. huomattu on että koittaa savustaa minut ulos kuvioista keinolla millä tahansa.. Mies saa kyllä pitää anopin ja sukunsa jos näin on näreet oikeasti.. Että äiti käskyttää, mies hyppii ja minä vikisen..

Lue lisää

No kyllä sä aika HEIKKO oot jos annat tollasen elämääs vaikuttaa.

Olen itse ollut naimisissa 11 vuotta, ei lapsia. Ei minuakaan koskaan kutsuta, joten musta se on aika vapauttavaa kun saan ite päättää lähdenkö vai en, silti vaikka suoranaista kutsua ei tule, niin oletan sen automaattisesti olevan avec, ei ne mua poiskaan aja jos paikalle ilmiinnyn.
Yleensä en noihin kinkereihin edes lähde, ja mikä parasta... silloin minä pidän aina itselleni aivan ihanan hemmottelu illan.. ostan pullon viiniä, teen kasvohoidot yms makaan sohvalla ja piereskelen jos siltä tuntuu =) Monasti olen pitänyt aivan ihanan tyttöjen illan hyvän ruoan, saunomisen ja juoruilun merkeissä.

En ole muutenkaan sukurakas, edes oman suvun kanssa, vähemmän minä niissäkään kinkereissä olen käynyt. Ja jos sieltä omalta suvulta harvoin kutsu minulle kilahtaa, niin sekin on minun nimelläni, ja oletan senkin olevan avec, samoin kun miehenikin.

Samoin meille postiin tippuvat joulukortitkin omilla nimillä, ei koskaan "matti ja maija meikäläinen".

Hitto, ei sillä ole loppupeleissä mitään väliä!!!
Jos joku ei hyväksy tai tykkää, niin mitä sitten? Turha siitä on itselleen stressitasoa nostaa, parempi se on vaan naureskella ja miettiä kuinka se sattuu kyseistä ihmistä harmittamaan.
Edes anopin alkuaikojen erittäin piikikäs huomauttelu ei hetkauttanut yhtään. Piruilin pilke silmäkulmassa takasin. Miehen pikkusisko vihaa mua kun ruttoa (27v), ja joka kerran kun nähdään, se yrittää joka kerta selvemmin ja selvemmin osoittaa halveksuntansa, nykyään ei suostu enää tervehtimään, puhunut se ei ole enää mulle pariin vuoteen, syytä en tiedä, mutta jos ei pysty suutaan avaamaan, niin aivan sama, ikävä kyllä hänelle.... hehe, hänen käytöksensä naurattaa aina vaan entistä enemmän, ja sekös sitä möhkälettä potuttaa, kun ei pääse ihon alle.

Ainoastaan ihmiset joita rakastan tai välitän pystyvät minua loukkaamaan.
Tiedän että miehelleni lapsuudenperhe on kaikki kaikessa, mutta ei se minulta silti pois ole. Tiedän että mies tarvitsee heitä, ja hän tarvitsee myös minua... vaikka en ole koskaan kuulunut siihen piiriin, enkä tule koskaan kuulumaan, en ole niin julma että pistäsin miehen valitsemaan.

Ja usko huvikses... jos sinä et ole tällä hetkellä haluttua seuraa niihin sukukinkereihin, ja jos menisit sinne, niin olosi olisi varmasti paljon kurjempi kun nyt!!! Joten huokaise vaan helpotuksesta ja keksi itsellesi jotain hauskaa tekemistä ja hemmottele itseäsi!!! =)

On se kumma kun aikuiset lapset antavat itseään pompottqa ja jos aikuinen lapsi ei osaa tai pysty sanomaan äidilleen että nyt ei sovi eikä tekmään rajoja niin silloin saa olla ihan itsekseen. Sanoppa miehellesi että kumman kanssa mies on naimisissa että silleen. Vaihtoehdot ovat että miehen pitää osata itse päättää mitä elämältään haluaa ja tehtävä myös se eikä vain tehdä niinkuin joku vahus käskee. Sanoppa miehellesi että täytit 18v jo aikaa sitten ja sen jälkeen ei tarvitse määräyksiä otta venhemmiltaan ja tehdään niinkuin itse haluataan ja toimitaan sen mukaan. Ensin tulee miehen nainen ja sitteen muut. Jso perheellä on yhteistä tekemistä ja äiti pyytää jotain kyytiä niin silloin ei lhdetä ja ilmoitetaan ettei sovi sanokoon anoppi ihan mitä lystää. Kysyppä mieheltasi mitä hän elämältään haluaa eli ollakko hyvä mies naiselleen vain äitinsä kaskyläinen ja tekee niinkuin äiti sanoo tai haluaa. Tuo on jo miehelta saamatomuutta kun ei äitiään kuriin saa.

Mitä hittoa sä oikein nillität?

Jos sua ei ole kutsuttu ikäviin juhliin, niin ole tyytyväinen!! Keksi itelles mukavaa tekemistä ja piä hauskaa!!!

Kyllä se sun ukkos äitinsä tietää, ja käsittelee asian omalla tavallaan. Anna olla! Sillä anopilla on yhtä vähän asiaa puuttua teidän väleihin kun sinulla näiden kahden väleihin. Parempi se näin on myös on että sua ei väkipakolla raahata ikäviin juhliin.

Toi asia on ollut noin ennen sun tuloa, ja jos alat vetelemään ydinsotaa, niin se on samalla tavalla senkin jälkeen kun poistut näyttämöltä ovet paukkuen.
Miehen täytyy itse osata määrätä omat rajansa, ei sun enää toista äitimuoria tartte leikkiä, eikä ylipäätään leikkiin mukaan lähteä.

Toisekseen sinä voit olla antamatta sitä rahaa. Jos menet ja annat niin älä tule marttyyria leikkimään. Jos miehes antaa, niin se on miehen omaa rahaa.

Jos et anopista välitä, niin ei sun pitäs sillon myöskään välittää kyseisen ihmisen sanomisista. Päästä ittes helpolla ja ANNA OLLA!!!! MITÄ VÄLIÄ??? Mies hoitakoon omat äitisuhteensa miten ikinä pystyy ja lystää.

"Koeta rauhoittua ja etsi itsellesi paikka,johon voit mennä asumaan niin pitkäksi aikaa,kun tuntuu olevan tarve.Lepää = älä vastaa miehesi yhteydenottoihin"

no voi herranjumala sentään!!!!

Kyllä mun joskus käy niin sääliksi noita miehiä mihin valtataisteluun ne toisinaan joutuu... Tässä ap:n kirjotuksessa on kaksi mesoavaa ja temppuilevaa ämmää, kuka voi väittää että tollanen on aikuisen ihmisen käytöstä??? ... Kyllä noi miehet joutuu välillä käsittelemään vaikka mitä meiltä naisilta. Me naiset kyllä vaadimme kaikenlaista miehiltä, mutta emme voi sietää muitten naisten temppuiluja. Jos mies alkaisi temppuilemaan samalla tavalla niin ne olis sika narsisteja, jotka yrittää eristää lapsuuduuden perheestä.

Hei oikeesti, miettikää nyt vähän!!!!

Asiat on just niin monimutkasia kun niistä vaan haluaa tehdä. Ei ap:n tartte lähteä tohon leikkiin... jos anoppi ei ole kiva ihminen, niin ei tartte mukana leikkiä. Elä vaan omaa elämää ja on tyytyväinen, antaa miehen hoitaa suhteensa äitiin, ja sillä sipuli. Jokainen pääsee helpommalla ja mitään turhaa ydinsotaa ei tarvitse käydä. Kuten olen jo aiemmin ehdottanut... aivan oiva tilaisuus ap:n pitää itselleen ihana hemmottelu ilta, varmasti huolet haihtuu!!! Murehtikoon mies itse natsi äidistään, jos se oikeasti sellainen on.

Ihan tyhmiä neuvoja, joita on mahdoton noudattaa.
Kuka nyt voisi mennä muualle asumaan ja rauhoittumaan, jokaisella on kotinsa ja velvollisuutensa perhettään kohtaan.
Täytyy todella olla varakas, jos voi lähteä jonnekin tuntemattomuuteen ja jättää taakseen työpaikka ja ystävät, sillä mies tietenki ensi töikseen hakisi vaimoaan niistä.

Jos äiti haluaa pojan seurakseen sukujuhliin, niin se on elämästä yksi päivä. Ei pidä nyt olla niin tarkka miehen seurasta.
Millä taistelutantereella te siellä asutte, kun miehenkin pitää valita puolensa.
Ihmettelen, miten tämän palstan miehet oikein selviävät kun vaimo ja äiti ovat kuin tuli ja leimaus.
Miniän oma äiti jätetään usein sivuun näissä kamalissa tilanteissa. Tekisi mieli kuulla miehen näkemyksiä.

Sukujuhlat järjestetään harkinnalla. Ei sinne noin vain kutsua tule huomiseksi.
Jos miehesi kutsutaan seuralaiseksi viime tipassa, niin se osoittaa, ettei häntä oltu aluksi lainkaan merkitty vieraslistaan.
Tulee kutsu peruutuksen tilalle. Kenen kanssa anopin aluksi piti lähteä?

Aika nöyryyttävää. Minulla olisi välttämätön meno esteenä. Miehesi on liian hyväluontoinen.

Sukujuhliin kutsutaan suku. Kun kuulut miehesi perheeseen, olet osa sukua.
Näin ollen on aika tuhmasti tehty, että anoppi pyytää seuralaisekseen vain poikansa.
Suvun piirissä ihmetellään ja kysytään, eikö rouva päässytkään, ja miehesi joutuu keksimään tekosyitä, koska ei kehtaa sanoa, ettei kumpaakaan itse asiassa oltu kutsuttu koko miittinkiin.

Kutsuja sen sijaan joutuu noloon tilanteeseen, kun anoppi tuo kutsumattoman vieraan.

Olisiko sinun sitten kuitenkin tehnyt mieli mennä mukaan
Muu suku voi olla vaikka kuinka mukava.
Kun nimimerkkisikin on "pettynyt miniä", niin tarkoitatko, että olet pettynyt kun suku ei kutsunut sinua? Eihän se kutsunut miestäsikään!
Anoppi vie kuokkimaan.

Onko kyseessä auto ja kuskaaminen? Anoppi ei olisi päässyt ilman autoanne tilaisuuteen? Seuraavalla kerralla sano, että auto on huollossa.

Anna ajan kulua ja mieti omaa liittoasi tarkkaan. Onko merkitystä sillä kuinka anoppi sinua kohtelee?
Eikö se ole tärkeää, kuinka anopin poika sinua kohtelee?

Kehen haluat lämpimät suhteet? - Vahvistamalla omaa liittoasi saat anoppisi vaikutusvallan siirtymään taka-alalle, kun miehesi tuntee, että teidän elämänne on tasapainoinen ja hyvä.
Viisastuneena menneistä ja varmasti sinua vanhempana sanon, että anoppia ei ikinä saa miehelle haukkua. Hän on tärkeä ihminen pojalleen, vaikka heidän keskinäisissä väleissään olisikin kitkaa.
Äiti on aina äiti, ja jokainen yrittää puolustaa äitiään viimeiseen asti.

Osoita, että sinulla on empatiaa ja ymmärtämystä. Mutta anna ymmärtää, että anoppi kuului entiseen poikamiehen elämään, ja nyt eletään tässä liitossa ja rakennetaan tulevaisuus teidän kahden varaan.

noh... taas provosointikommentti.. en määrittele mitään, sinulle.

petynyt miniä kirjoitti:

noh... taas provosointikommentti.. en määrittele mitään, sinulle.

Minuako tarkoitat?
Onko siis provosointia toivoa, että elämänne olisi tasapainoinen ja hyvä?

"Ja sinäkö sen määrittelet saako miehesi kutsua äitiään kylään?"

Kyllä yhteiseen kotiin on kummallakin sananvaltaa. Jos joku henkilö on persona non grata niin sitten semoisella henkilöllä ei ole asiaa yhteiseen asuntoon.

en minä ainakaan kehtaisi mennä äitini aveccina juhliin joihin minua ei ole kutsuttu!!!!!

Häpeäisin silmät päästäni jos noin kävisi.

Hei "Nainen 1961 ja Pettynyt miniä!

Vihatkaa te vaan, ja katkeroitukaa... kun vihaa kantaa 30 vuotta, niin kyllä se jo pitäisi naamassakin näkyä.

Missään nimessä ei pidä mitään antaa anteeksi, vaan maksaa tuplaten takaisin.

Kun itse on virheetön, niin kannattaa vaatia sitä muiltakin.

Onko teillä jäätä sydämen paikalla?! Ettekö tiedä, että avioliitossa on velvollisuuksiakin? Miten kukin on suhtautunut anopin ehdotuksiin? Kaikkea ei kannata tyrmätä, vaan aloittaa tutustuminen. Vanhemmilla on enemmän elämänkokemusta ja näkevät pidemmälle seurauksia, kuin nuoret.
Ei se aina helppoa ole irrottaa lapsestaan. Kunnioitusta kaikkia kohtaan jokainen tarvitsee. Varmasti miehennekin mieltä lämmittäisi äitinsä oikeudenmukainen kohtelu.

Hyvä miniä ottaisi kaikki lahisukuun kuuluvat huomioon. Sydänystävä ei tarvi olla, mutta suhtautua aikuismaisesti, sitä kyllä.
Onkohan käynyt niin, että suurten ikäluokkien lapset ovat oppineet saamaan kaiken haluamansa. Toisten auttaminen ja arvostaminen on jäänyt oppimatta. Aina voi tapansa parantaa, vaikka tietyt piirteet säilyvätkin.

Liina Anniina kirjoitti:

Hei "Nainen 1961 ja Pettynyt miniä!

Vihatkaa te vaan, ja katkeroitukaa... kun vihaa kantaa 30 vuotta, niin kyllä se jo pitäisi naamassakin näkyä.

Missään nimessä ei pidä mitään antaa anteeksi, vaan maksaa tuplaten takaisin.

Kun itse on virheetön, niin kannattaa vaatia sitä muiltakin.

Lue lisää

Heh Liina Anniina

Ei minun naamasta näy katkeroituminen, kun en ole katkera. Vihaaminen olikin ehkä väärä termi. Anoppini vain on ollut ihan täysin mahdoton ihminen. On käyttänyt muun muassa sanaa "maho" omasta tyttärestään joka jäi lapsettomaksi. Sekä mieheni, että hänen siskonsa muuttivat pois kotoaan heti kun vain kykenivät. Olisikohan sekin jokin osoitus.

Kun olimme seurustellleet mieheni kanssa jo useamman vuoden anoppini kertoi kuinka ihana ihminen mieheni edellinen tyttöystävä oli ollut:) Ja sitten, kun kerran vuosikaudet sitten yritin jotain jutunjuurta vääntää yhdestä taulusta, niin hän luuli, että haluaisin sitä taulua ja kertoi, että hänellä ja miehellään on keskinäinen testamentti. No ainoata lapsenlastaan en ole hänestä mitenkään erottanut. Omasta elämästäni vain karsin hänet pois. Ja se on ollut erittäin viisas teko. Muuten olisinkin voinut katkeroitua.

Liina Anniina kirjoitti:

Hei "Nainen 1961 ja Pettynyt miniä!

Vihatkaa te vaan, ja katkeroitukaa... kun vihaa kantaa 30 vuotta, niin kyllä se jo pitäisi naamassakin näkyä.

Missään nimessä ei pidä mitään antaa anteeksi, vaan maksaa tuplaten takaisin.

Kun itse on virheetön, niin kannattaa vaatia sitä muiltakin.

Lue lisää

"Missään nimessä ei pidä mitään antaa anteeksi, vaan maksaa tuplaten takaisin.
"

Aivan oikein!

Tähän on vanhalla kansalla muutama osuva sanontakin:
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Sitää niittää, mitä kylvää.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

"
Kun itse on virheetön, niin kannattaa vaatia sitä muiltakin."

Mielestäni asiallisen käytöksen vaatiminen on aika kaukana virheettömyydestä, mutta tapansa kullakin.

Tässä niin asiaa! Oma anoppini tuli työpaikalleni toivomaan molempien poikiensa avioeroja! Moemmat parit olimme jo siinä vaiheessa olleet yhdessä/ naimisissa jo yli 20 vuotta. Anoppini on aina ollut erittäin mustasukkainen ja oikeasti jopa häiriökäyttäytynyt meitä miniöitä kohtaan. Kun hän tuli työpaikalleni toivomaan avioeroamme, päätin että hän ei jalallaan astu meidän kotiimme. Hän oli jo aiemmin solvannut silloin 8 vuotiasta lastamme todella rumasti... Siis omaa lapsen lapsea!!! Näiden episodien jälkeen hänellä on mennyt välit poikki myös omaan siskoonsa, ystäviinsä yms... Hänellä varmasti pahoja ongelmia itsensä kanssa mutta suurin ongelma on se että mieheni ja hänen sisaruksensa eivät sitä uskalla tunnustaa että hoitoon pitäisi hänet toimittaa.
En voi sulkea mieheni ja lapseni elämästä tätä ihmistä pois mutta oma elämäni sujuu paremmin kun en häntä näe :)

Ihanaa kun voi kohdista kaikki vihan tunteensa yhteen ihmiseen. Ihmisissä on plus ja miinustunteet. Hyvät tunteet kohdistuvat tietenkin puolisoon, lapsiin, omiin vanhempiin, sisaruksiin, naapureihin, työtovereihin, sillä mitään negatiivista ei heidän puoleltaan ole kohdattu eikä ole pelättävissä, että kukaan heistä mieltä pahoittaisi tulevaisuudessakaan.
Jäljelle jää miinustunne, eli viha ja siinä sivussa muitakin negatiivisia tunnekuohuja.'Ihanaa, kun voi kohdistaa ne puolison äitiin. Miten tulisimmekaan toimeen, jos puolisoilla ei olisi äitiä! Minne kohdistaisimme inhon ja vihan tunteet!
Politiikkaan? Työnantajaan? Parempiosaisiin?
Joku voisi luulla meitä katkeriksi, jos niin tekisimme. Mutta kun voimme sydämen kylyydestä haukkua puolison äiyiä, vihata häntä 30 v putkeen, kertoa hänestä inhoja asioita 30 vuoden takaa, niin saamme ystäviltämme ja rakkailtamme myötätuntoa ja sympatiaa.

Saman kokemuksen kestäneitä ystäviä riittää. Yhdessä pystytään halveksimaan niitä harvoja, jotka tulevat toimeen anoppinsa kanssa ja jotka todella ihan pitävät siitä ämmästä.

Tulevaisuudessa on sitten se aika, jolloin omat lapset valitsevat puolisokseen aivan vääränlaisen ihmisen. Onneksi vihan tunnetta on ylläpidetty oman anopin koko eliniän ajan, ja nyt se on tuoreena ja vapaana kohdistettavaksi lapsen puolisoon ja inhottavaan käytökseen.

Tunteitten kirjoa kirjoitti:

Ihanaa kun voi kohdista kaikki vihan tunteensa yhteen ihmiseen. Ihmisissä on plus ja miinustunteet. Hyvät tunteet kohdistuvat tietenkin puolisoon, lapsiin, omiin vanhempiin, sisaruksiin, naapureihin, työtovereihin, sillä mitään negatiivista ei heidän puoleltaan ole kohdattu eikä ole pelättävissä, että kukaan heistä mieltä pahoittaisi tulevaisuudessakaan.
Jäljelle jää miinustunne, eli viha ja siinä sivussa muitakin negatiivisia tunnekuohuja.'Ihanaa, kun voi kohdistaa ne puolison äitiin. Miten tulisimmekaan toimeen, jos puolisoilla ei olisi äitiä! Minne kohdistaisimme inhon ja vihan tunteet!
Politiikkaan? Työnantajaan? Parempiosaisiin?
Joku voisi luulla meitä katkeriksi, jos niin tekisimme. Mutta kun voimme sydämen kylyydestä haukkua puolison äiyiä, vihata häntä 30 v putkeen, kertoa hänestä inhoja asioita 30 vuoden takaa, niin saamme ystäviltämme ja rakkailtamme myötätuntoa ja sympatiaa.

Saman kokemuksen kestäneitä ystäviä riittää. Yhdessä pystytään halveksimaan niitä harvoja, jotka tulevat toimeen anoppinsa kanssa ja jotka todella ihan pitävät siitä ämmästä.

Tulevaisuudessa on sitten se aika, jolloin omat lapset valitsevat puolisokseen aivan vääränlaisen ihmisen. Onneksi vihan tunnetta on ylläpidetty oman anopin koko eliniän ajan, ja nyt se on tuoreena ja vapaana kohdistettavaksi lapsen puolisoon ja inhottavaan käytökseen.

Lue lisää

Vastaus nimim:lle Tunteitten kirjoa.

Sama pätee anoppiinkin: antaa hyvät tunteet omalle perheelle ja tekee miniästä syntipukin.

wanhan kansan wiisas kirjoitti:

"Missään nimessä ei pidä mitään antaa anteeksi, vaan maksaa tuplaten takaisin.
"

Aivan oikein!

Tähän on vanhalla kansalla muutama osuva sanontakin:
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Sitää niittää, mitä kylvää.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

"
Kun itse on virheetön, niin kannattaa vaatia sitä muiltakin."

Mielestäni asiallisen käytöksen vaatiminen on aika kaukana virheettömyydestä, mutta tapansa kullakin.

Lue lisää

"Mielestäni asiallisen käytöksen vaatiminen on aika kaukana virheettömyydestä, mutta tapansa kullakin."

Älä muuta sano! Ei anoppikaan ole mikään pyhimys joka saa sanoa mitä sylki suuhun tuo tai aiheuttaa ongelmia muille.

yks anoppi kirjoitti:

Onko teillä jäätä sydämen paikalla?! Ettekö tiedä, että avioliitossa on velvollisuuksiakin? Miten kukin on suhtautunut anopin ehdotuksiin? Kaikkea ei kannata tyrmätä, vaan aloittaa tutustuminen. Vanhemmilla on enemmän elämänkokemusta ja näkevät pidemmälle seurauksia, kuin nuoret.
Ei se aina helppoa ole irrottaa lapsestaan. Kunnioitusta kaikkia kohtaan jokainen tarvitsee. Varmasti miehennekin mieltä lämmittäisi äitinsä oikeudenmukainen kohtelu.

Hyvä miniä ottaisi kaikki lahisukuun kuuluvat huomioon. Sydänystävä ei tarvi olla, mutta suhtautua aikuismaisesti, sitä kyllä.
Onkohan käynyt niin, että suurten ikäluokkien lapset ovat oppineet saamaan kaiken haluamansa. Toisten auttaminen ja arvostaminen on jäänyt oppimatta. Aina voi tapansa parantaa, vaikka tietyt piirteet säilyvätkin.

Lue lisää

Kyllä sinulta nyt on tainnut mennä koko ketjun aihe vallan ohi, "yks anoppi".

Tunteitten kirjoa kirjoitti:

Ihanaa kun voi kohdista kaikki vihan tunteensa yhteen ihmiseen. Ihmisissä on plus ja miinustunteet. Hyvät tunteet kohdistuvat tietenkin puolisoon, lapsiin, omiin vanhempiin, sisaruksiin, naapureihin, työtovereihin, sillä mitään negatiivista ei heidän puoleltaan ole kohdattu eikä ole pelättävissä, että kukaan heistä mieltä pahoittaisi tulevaisuudessakaan.
Jäljelle jää miinustunne, eli viha ja siinä sivussa muitakin negatiivisia tunnekuohuja.'Ihanaa, kun voi kohdistaa ne puolison äitiin. Miten tulisimmekaan toimeen, jos puolisoilla ei olisi äitiä! Minne kohdistaisimme inhon ja vihan tunteet!
Politiikkaan? Työnantajaan? Parempiosaisiin?
Joku voisi luulla meitä katkeriksi, jos niin tekisimme. Mutta kun voimme sydämen kylyydestä haukkua puolison äiyiä, vihata häntä 30 v putkeen, kertoa hänestä inhoja asioita 30 vuoden takaa, niin saamme ystäviltämme ja rakkailtamme myötätuntoa ja sympatiaa.

Saman kokemuksen kestäneitä ystäviä riittää. Yhdessä pystytään halveksimaan niitä harvoja, jotka tulevat toimeen anoppinsa kanssa ja jotka todella ihan pitävät siitä ämmästä.

Tulevaisuudessa on sitten se aika, jolloin omat lapset valitsevat puolisokseen aivan vääränlaisen ihmisen. Onneksi vihan tunnetta on ylläpidetty oman anopin koko eliniän ajan, ja nyt se on tuoreena ja vapaana kohdistettavaksi lapsen puolisoon ja inhottavaan käytökseen.

Lue lisää

Höpö höpö! Tuliko sinulle nimimerkki "Tunteitten kirjoa" nyt hyvä olo, kun sait oksentaa esille tuollaisen pilkkatekstin?

Varmaan kaikki täälläkin tietävät hyvin, että ihmisiä on erilaisia, joillakin on ollut sekä hyvää että huonoa anoppia ja miniää, kun on ollut useita liittoja. Eli ei se aina siitä kirjoittajastakaan ole kiinni, monet ovat yrittäneet otsansa hiessä rakentaa jonkinlaista suhdetta siihen kaupan päälle tulleeseen, kuitenkin onnistumatta.

Oma anoppini näki minut pari kertaa ja langetti sitten tuomionsa: en ole tarpeeksi hyvä. No mikäs siinä sitten auttoi muu kuin olla tapaamatta! Omapa on ollut menetyksensä.

Meillä samantapainen tilanne, vuosien haukkuminen takana, kunnes viimein otin järjen käteen ja panin hommalle stopin. Viha kuluttaa sinut, katkaise välit kokonaan, niin helpottaa. Olet 10 vuotta yrittänyt, kyllä se riittää! Itse kestin vieläkin kauemmin ennen kuin katkaisin välit kokonaan, haukkuminen jatkuu, mutta mitä siitä. Meilläkin aikuistuneet lapset ovat jättäneet anopin kokonaan ja mieskin pitää yhteyttä vain pitkin hampain.

Älä turhaan tunne syyllisyyttä, anopin menestyminen perustuu juuri siihen että hän koettaa saada muut tuntemaan syyllisyyttä, vaikka hänen itsensä pitäisi pohtia omaa käytöstään. Siihen nämä henkilöt eivät kykene.

Hyvä tavoite on tervehtiä ja puhua niitänäitä jos sattumalta tapavataan sukujuhlissa, aina asiallisesi :) Sehän se anoppia harmittaakin, jos pysyt itse asiallisena :)

onnistui viimein kirjoitti:

Meillä samantapainen tilanne, vuosien haukkuminen takana, kunnes viimein otin järjen käteen ja panin hommalle stopin. Viha kuluttaa sinut, katkaise välit kokonaan, niin helpottaa. Olet 10 vuotta yrittänyt, kyllä se riittää! Itse kestin vieläkin kauemmin ennen kuin katkaisin välit kokonaan, haukkuminen jatkuu, mutta mitä siitä. Meilläkin aikuistuneet lapset ovat jättäneet anopin kokonaan ja mieskin pitää yhteyttä vain pitkin hampain.

Älä turhaan tunne syyllisyyttä, anopin menestyminen perustuu juuri siihen että hän koettaa saada muut tuntemaan syyllisyyttä, vaikka hänen itsensä pitäisi pohtia omaa käytöstään. Siihen nämä henkilöt eivät kykene.

Hyvä tavoite on tervehtiä ja puhua niitänäitä jos sattumalta tapavataan sukujuhlissa, aina asiallisesi :) Sehän se anoppia harmittaakin, jos pysyt itse asiallisena :)

Lue lisää

"Hyvä tavoite on tervehtiä ja puhua niitänäitä jos sattumalta tapavataan sukujuhlissa, aina asiallisesi :) "

Ihan turhaa hienostelua.

PArempi vaan kun ei puhu mitään eikä korvaansa lotkauta hankalan ihmisen jutuille.

Mitä sitä kiertymään korkkiruuville ärsyttävien ihmisten takia. Ei niiden kanssa tarvitse olla missään tekemisissä, ei edes silloin kun on samassa huoneessa.

Anopin käytös on tasan samaa kuin työpaikkakiusaaminen.
Onko joku työpaikkakiusattu muka päässyt yli kiusaamisesta? Haluaako pitää yhteyttä ja tavata kiusaajiansa?
10 vuotta on jo tosi rankka juttu!
Miniöillä ei ole minkäänlaista turvaa, heitä saa muka kohdella niin huonosti kun huvittaa. Miksi?

Miksi teidän perhe on anopin kanssa missään tekemisissä?

On upeaa, että on olemassa tällainen vertaistukipalsta meille anoppin kiusaamille!
Helpottaa tietää, ettei ole yksin!