Tässä menee porvareitten viimeinenkin oljenkorsi Suomen syyttömyydestä talvisotaan:
""tapahtumaa tai tapahtumasarjaa jne. joka puoltaisi Suomen syyttömyytä talvisotaan. Onko neukkulan hyökkäys 30. marraskuuta 1939 sellainen tapahtuma? "
Päinvastoin:
"Kansainvälisoikeudellisesti, eli kansainvälisen lain mukaan, joka perustuu kansainvälisten sopimusten ohella ennen kaikkea valtioiden kahdenkeskisiin sopimuksiin, Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, joka löytyy mm. täältä: http://www.prokarelia.net/contract/?x=hkk-1932 ,edusti kansainvälistä lakia. Eli rikkomalla selvästi etenkin kyseisen sopimuksen 1. ja 5. artiklaa Suomi rikkoi kansainvälistä lakia, jolloin kansainvälisoikeudellisesti katsoen NL:n marraskuussa 1939 aloittamat talvisodan sotatoimet olivat kansainvälisen lain mukaan oikeutettuja. "
Lähde: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8597117"
""tapahtumaa tai tapahtumasarjaa jne. joka puoltaisi Suomen syyttömyytä talvisotaan. Onko neukkulan hyökkäys 30. marraskuuta 1939 sellainen tapahtuma? "
Päinvastoin:
"Kansainvälisoikeudellisesti, eli kansainvälisen lain mukaan, joka perustuu kansainvälisten sopimusten ohella ennen kaikkea valtioiden kahdenkeskisiin sopimuksiin, Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, joka löytyy mm. täältä: http://www.prokarelia.net/contract/?x=hkk-1932 ,edusti kansainvälistä lakia. Eli rikkomalla selvästi etenkin kyseisen sopimuksen 1. ja 5. artiklaa Suomi rikkoi kansainvälistä lakia, jolloin kansainvälisoikeudellisesti katsoen NL:n marraskuussa 1939 aloittamat talvisodan sotatoimet olivat kansainvälisen lain mukaan oikeutettuja. "
Lähde: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8597117"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä on täysin turhaa mutta perustelut jäivät.
kerro ihan omin sanoin miten Suomi rikkoi 1.:stä ja 5.:ttä artiklaa tuossa sopimuksessa. Älä lainaa humpuukimestari sedän tekstiä vaan ihan omasta päästä tai jostain historiallisesta dokusta joka ei ole venäläinen, ne neukut kun valehtelevat koko ajan.
1.ssä artiklassahan sovitaan rajoista eikä suomi asettanut niitä kyseenalaisiksi 1939 vaan sen teki NL.
5.:s artikla taas sovitaan siitä, että riidat pyritään ratkaisemaan sovittelussa sovittelulautakunnassa. Meillähän ei ollut muuta riitaa kuin puna-armeijan marssi rajan yli eikä siinä mitään lautakuntaa enää silloin voinut kutsua kokoon.
Tuo lautakunta olisi pitänyt kutsua kokoon jo siinäkin tapauksessa jossa epäillään toisen osapuolen loukanneen hyökkäämättömyysvelvoitetta.
Mitä veikkaat olisiko NL vetänyt joukkonsa rajan taakse jos 30.9.1939 klo 10.00 olisimme soittaneet Kremliin ja sanoneet epäilevämme teidän joukkojenne hyökänneen. Voisitteko vetää ne takaisin jotta saamme diplomaattiset neuvottelut alkamaan päättääksemme oletteko hyökänneet vai ette.
Mitä ihmeen torveloita te komukat oikein olette? puhutte/kirjoitatte pehmeitä ettekä osaa edes linkkiä laittaa siten, että se toimisi.
Minun osaltani asia on loppuun käsitelty jos et pysty selkeästi löytämään todisteita arvostetusta puolueettomasta lähteestä ja lankun lainaukset saat unohtaa tyystin, niiden merkitys vakavassa asiassa ei ole hyttysen pissinkään vertainen.
Esitin perusteluksi linkin takana olevan tämän viestin, olen samaa mieltä, koita kumota:
"Kansainvälisoikeudellisesti, eli kansainvälisen lain mukaan, joka perustuu kansainvälisten sopimusten ohella ennen kaikkea valtioiden kahdenkeskisiin sopimuksiin, Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, joka löytyy mm. täältä: http://www.prokarelia.net/contract/?x=hkk-1932 ,edusti kansainvälistä lakia. Eli rikkomalla selvästi etenkin kyseisen sopimuksen 1. ja 5. artiklaa Suomi rikkoi kansainvälistä lakia, jolloin kansainvälisoikeudellisesti katsoen NL:n marraskuussa 1939 aloittamat talvisodan sotatoimet olivat kansainvälisen lain mukaan oikeutettuja.
Ja näin Suomi rikkoessaan hyökkäämättömyyssopimusta, antoi NL:lle kansainvälisen lain mukaisen oikeuden hyökätä:
Ensinnäkin Molotovin allekirjoittamassa, 28. marraskuuta 1939 annetussa Neuvostoliiton nootissa todetaan, että: “Keskittämällä Leningradin välittömään läheisyyteen suuren joukon vakinaisia joukkoja ja asettamalla tämän Neuvostoliiton tärkeän elinkeskuksen välittömän uhan alaiseksi, Suomen hallitus on suorittanut Neuvostoliittoa kohtaan vihamielisen teon, joka ei ole sopusoinnussa molempien valtioiden kesken solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen kanssa.”.
Eli Suomi rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen 1. artiklaa muodostamalla kannakselle joukkojen keskityksillä sekä linnoituksilla NL:n vastaisen hyökkäyssodanuhan. Tämän Suomi suoritti täydellisellä sota-ajan liikekannallepanolla lokakuussa -39, vaikka Neuvostoliiton taholta ei ollut sodanuhkaa, sillä Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston operaatiosuunnitelma Suomea vastaan esitettiin puolustusministeri Voroshiloville vasta 29.10.1930. Ylimääräisten harjoitusten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle kuusi divisioonaa, kaksi kolmasosaa maavoimien miesmäärästä. Ja karjalan kannasta oltiin kiivaasti linnoitettu ns. Mannerheim-linjan muodossa.
Tarkemmin 1. artiklan rikkomista eritellen: hyökkäämättömyyssopimuksessahan todetaan, että ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen… valtiollista riippumattomuutta.” Ja kun valtiollisella riippumattomuudella tarkoitetaan yleisten kansainvälisoikeudellisten määritelmien mukaan mm. ”valtion riippumattomuutta ulkoisista painostuksista, ohjailusta tai pakotteista.” niin Neuvostoliiton riippumattomuus joutui ulkoisen painostuksen kohteeksi kannakselle keskitettyjen suomalaisjoukkojen ja linnoitusten muodostaessa NL:n vastaisen hyökkäyssodanuhan.
1. artiklassa tähdennetään myös, että ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa… vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.” Eli keskityksillään ja linnoituksillaan Suomi myös syyllistyi sotaa julistamatta ilman sodan tunnusmerkkejä NL:n vastaiseen hyökkäykseen.
Kannattaa huomioida, ettei Suomen em. rikkomusten pohjalta todeten, ettei NL olisi tarvinnut hyökkäykseensä Mainilan lavastusta, mutta neukuthan ovat tunnetusti teatterikansaa...
Sitten Suomi rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen 5. artiklaa, jossa todetaan pyrittävän ratkaisemaan ongelmatilanteet ”…oikeudenmukaisuuden hengessä ja tahtovansa käyttää niiden ratkaisuun yksinomaan rauhallisia keinoja.” Tämän Suomi esti valehtelulla ja ylimielisellä öykkäröinnillä.
Valehtelusta esimerkkinä se, että Suomi selkeästi valehteli rajalle mobilisoimiensa joukkojen luonteen toteamalla Molotoville 27. marraskuuta osoittamassaan vastausnootissa, että ”…Suomen puolella on rajan välittömään läheisyyteen sijoitettu pääasiassa vain rajavartiojoukkoja; sensijaan ei sinne ole sijoitettu esim, sellaista tykistöä, jonka ampumiskantavuus ulottuisi rajan toiselle puolelle.”
Ylimielistä öykkäröintiä osoitti se, että samaisessa nootissa kyseisen valheen pohjalta Suomi kieltäytyi vetämästä joukkojaan NL:n ehdotuksen mukaisesti 20—25 kilometrin päähän rajasta, jolla oltaisiin ongelmaa Neuvostoliiton mukaan päästy ratkaisemaan 5. artiklan mukaisesti, rauhanomaisesti.
Eli Suomen nootissa todettiin ylimielisesti, ettei ole ”…mitään konkreettista aihetta joukkojen siirtämiseen ehdottamallanne tavalla rajalinjalta…” ja jatkaen, että ”…molemmin puolin siirrettäisiin joukot määrätyn matkan päähän rajasta.” Vaikka suomalaiset hyvin tiesivät, minkä Molotovkin oli nootissaan todennut, että ”…neuvostojoukkoja ei oikeastaan voida siirtää minnekään, koska neuvostojoukkojen siirto 20—25 kilometrien päähän rajasta merkitsisi niiden sijoittamista Leningradin esikaupunkeihin, mikä olisi aivan järjetöntä Leningradin turvallisuuden kannalta.”
Tyäkkäri se ei nyt ainakaan näköjään pysty kumoamaan yhtään mitään.