Kerrataampa vanha Pikku Kalle vitsi:
Pikku Kalle hakkasi päätään seinään.
Ville kysyi: Miksi Kalle hakkaat päätäsi seinään?
Kalle : Tuntuu niin helvetin hienolta kun lopettaa.......
Harmi että eroissa on myös lapsia osallisena vaikkakaan he EIVÄT ole "syyllisiä" vaan ainoastaan lapsia joilla on ISÄ ja ÄITI.
Et silleen. Ei helvettiä syyttömille, olkaa ns. "aikuisia" jos pystytte.
Pikku Kalle hakkasi päätään seinään.
Ville kysyi: Miksi Kalle hakkaat päätäsi seinään?
Kalle : Tuntuu niin helvetin hienolta kun lopettaa.......
Harmi että eroissa on myös lapsia osallisena vaikkakaan he EIVÄT ole "syyllisiä" vaan ainoastaan lapsia joilla on ISÄ ja ÄITI.
Et silleen. Ei helvettiä syyttömille, olkaa ns. "aikuisia" jos pystytte.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen täysin samaa mieltä. Kyllä aikuisten täytyis saada asiansa sovittua ja hommansa soviteltua. Aikuiset aina pärjää, mutta täytyis ajatella myös pienempiä ja heikompia, eli lapsia.
Kyllä ne lapset pärjää, erotkaa kaikki!
luulen, että ne lapsukaiset pärjää paremmin jos vanhemmat eroo huonosta suhteesta...
Joo, eiväthän lapset halua isänsä ja äitinsä luona asua...taloudellisestikin ero on aina jymymenestys...lasten turvallisuuden tunnettakin ero kasvattaa todella huimasti...samoin välit "etävanhemman" isovanhempiin paranevat aivan mahtavasti!
Miksei sitä päivänselvää asiaa uskota että lasten kannalta ero on PERSEESTÄ!
Lapsille vanhempien ero voi tulla jopa helpotuksena, lapsille ei ole helppoa katsoa kun vanhemmat riitelee ja tilanne on kaikille tukala. Lapset kyllä vaistoavat jos vanhemmilla ei ole välit kunnossa vaikka he sitä yrittäisivät kuinka peitellä. Ei lapset tyhmiä ole. Onhan se ikävää jos isi ja äiti eroaa mutta ei se mukavaa ole lapsillekaan elää keskellä katastrofi aluetta. Omalla kohdalla huomasin että lapset rauhoittuivat heti kun tilanne rauhoitettiin eroamalla ja heidän ei enää tarvinnut olla sen pahanolon keskellä.
Masa, ei pidä paikkaansa, että ero olisi "perseestä" ja lasten kannalta huono ratkaisu, mietipä esim.. alkoholistia perheessä..
Aikuisestahan se suhdetoiminta isovanhempiin on kiinni.. aikuinen hoitakoon asian kuntoon, koska eihän se lapsi yksin sinne mummolaan matkusta.
"etävanhempana" oman lomasi aikana, jolloin lapsesi ovat luonasi 2-3 viikkoa, sinulla on oikeus viedä heidät isovanhempien luokse.
että jossain tapauksessa ero voi olla kaikkien kannalta parempi vaihtoehto. Monessakin perheessä toinen on vastuunkantaja ja toinen vastuuttomampi, valitettavan usein isät ovat niitä vastuuttomia. Ainainen riitely ei ole kenellekään hyväksi ei ainakaan lapsille ja lapset tuntevat itsensä turvattomaksi. Yh-vanhempi voi todellakin antaa lapselle sen mitä lapsi tarvitsee. Itse olen harkinnut eroa ihan pelkästään lapsieni takia.
lapsesta tulee älykkäämpi jos vanhemmat riitelevät, koska lapsi joutuu puntaroimaan ristiriitatilanteita. Eri asia tietysti jos tapellaan ihan fyysisesti.
Ei pidä sekoittaa normaaliin perhe-elämään kuuluvaa vanhempien riitelyä ja "räjähtämistä" kuralla olevaan kulissiavioliittoon mistä rakkaus on kaikonnut aikaa sitten.
Kun asioiden sijaan ihmiset riitelevät (nälvintää, ilkeilyä, henkistä väkivaltaa), eikä riita pääty anteeksipyyntöön ja/tai sopuu vaan heti seuraavaan kahakkaan ... niin lapset todellakin kärsivät. Tuossa tilanteessa ero on yksi vaihtoehto, tai kovalla työllä suhde kuntoon jos siihen vielä halua, taitoa ja voimia.
Sillähän sitä pidetään suhteita yllä isovanhempiin, että käydään siellä kerran kesässä.
Tosiasia on, että lapsille ei jää aikaa niin paljon vierailla sukulaisissa, kun pitää pitää yhteyttä etävanhempaan.
Totta on mitä sanoit tapaamistiheydestä, kerta vuoteen ei toimi. Muusta en sitten olekaan samaa mieltä.
Etävanhempaan ei "pidä pitää" yhteyttä, saat sen kuulostamaan vastentahtoiselta velvollisuudelta ... yleensä lapsi tahtoo pitää säännöllistä yhteyttä molempiin rakastaviin vanhempiinsa, jolle vanhempien velvollisuus on luoda toimivat puitteet ja edellytykset.
Omalla kohdallani lapsi "toisessa kodissaan" 30 - 40 % vuodesta, jonka lisäksi viettää aikaa vanhempieni luona pitkiäkin aikoja ilman että itse olen mukana... tavaten silloin serkkujaan, tätiä ja setiä. Tapaamistiheys ei eron vuoksi oman puoleni sukulaisiin ole juurikaan vähentynyt, ja perhejuhlat vietetään vuorovuosin (vrt. Joulu) etä- tai lähivanhemman kanssa.
Tiedän, ettei tällainen järjestely aina onnistu, valitettavasti usein syynä jomman kumman tai molempien eronneiden vanhempien kykenemättömyys tai haluttomuus nähdä objektiivisesti lapsen etua ... ja ymmärtämättömyyttä siitä ettei lapsi ole syyllinen eroon, tai ettei ero tarkoita vieraannuttamista toisesta vanhemmasta (pl. ääritapaukset, insesti pahin)
Joo, niinhän "ne lapsukaiset pärjää paremmin jos vanhemmat eroo huonosta suhteesta..." Vaan on se kumma miksi niitä kersoja pitää huonoon suhteeseen hankkia!
Akoilla on nykyään hirmu kiire saada panetettua itsensä paksuksi ennen kuin on kunnolla ehditty äijään tutustuakaan ja sitten itketään, kun ollaan huonossa suhteessa ja kaikki on ihan päin persettä ja lapset kärsii.
Tuo "Pikku-Kalle"-vitsisi oli melko osuva ilmaus avioliitosta ja sen päättymisestä.
Enemmän ne lapset kärsivät riitelevästä aikuisista ja eiväthän he menetä vanhempiaan. Ero on joskus hyvä ratkaisu pelkästään lasten takia. Tilanne rauhottuu ja elämä jatkuu eron jälkeenkin.
Kyllä pitkän päälle ero on oikein jos riidellään ja käydään vieraissa. jos toiselta katoaa järki kulta ja luulee löytävänsä vielä nuoruutensa niin sille ei voi mitään vaan pitää antaa mennä.
Nykymenoa kun katsoo, niin ei muuta sanoa kuin, että järjetöntä touhua!
Kaiken maailman TV-chateissa Yh:t hakevat seuraa vaikka lapsi ei olisi vielä edes syntynyt! Kyllä on kansa pilalle passattu, jos pitää välittömästi erota, kun lapsi syntyy. Ei kai tarvita muuta kuin että toinen pipissä päässään tuumii; "Mitähän se tuollakin tarkoitti?" Työpaikalla sitten yhdessä päätetään, että ero on ainut vaihtoehto.
No Masi, eihän se nyt ihan noinkaan mene. En tietty sano, että eikö poikkeuksiakin löydy, mutta ei pidä samaistaa, että kaikki toimisivat noin.
Minä en halunnut lapsilleni aikoinaan "lasista lapsuutta", erottava oli, kun mies jatkoi vain juomistaan ja juominen ohitti jo lapsen hyvinvoinnin. Siitä on pian jo 10-vuotta ja minulla ei ole vieläkään uutta "elättäjää".