Molemmat vanhemmat eikä ketään

Isäni kuoli kun olin 15 v ja äitini kun olin 23v.
Elämästäni tuli erilainen kuin joskus sen mielessäni kuvittelin... surullista. Ei heitä unohda vaikka aikaa on kulunut, äitiä on ikävä aika usein vieläkin, isääni arvostan enemmän kuin ketään muuta.. sodan käynyt, mutta silti hyväntuulinen, hyräilevä mies.

Hei vaan. Multakin on kuollut molemmat vanhemmat. Ensin isä muutamassa viikossa ja sitten neljän vuoden jälkeen äiti liikenneonnettomuudessa. Äidin kuoleman jälkeen kuoli vielä vuoden sisään mummu ja lapsuudenystävä. Samaan aikaan piti huolehtia omasta vauvasta ja pikkuveljestä... Todella rankkaa on ollut, mutta nyt alkaa jo elämä maistua taas vähän paremmalta parin vuoden jälkeen. Vieläkin on tosi rankkoja hetkiä ja päiviä, mutta enää ei koko ajan tunnu siltä et maailma loppuu. Joten sinnettele kynsin hampain elämän syrjässä kiinni! Kyllä sen auringon on pakko paistaa joskus risukasaankin ?

Äitini nukkui pois kun olin 7-vuotias.. Hänellä oli syöpä.. Itse olin juuri aloittanut koulun..
Isäni kuoli minun ollessa 13-vuotias.. Ei ole ollut isäni kuoleman jälkeen helppoa... Kaikenlaiset ajatukset ovat mielessä pyörineet, mutta tässä sitä vielä ollaan.. Nyt olen siis 18-vuotias.
Sisarusteni, muutaman ystävän ja nykyisen poikaystäväni ansiosta jaksan jatkaa tätä elämää....
Voimia teille kaikille jotka ovat Rakkaan menettäneet!!!!!

Isäni kuoli neljä vuotta sitten, olin silloin 24. Nyt, elokuussa 2004,menetin rakkaan Äitini. En tiedä miten jaksan kaiken, on niin ikävä! Olisin tarvinnu vielä äitiä..- nään tulevaisuuden ikävänä.. Voimia sinulle!