...on tarve ilmaista itseään omalla tavallaan, tunne on se alkuvoima. Tunne syntyy kokemuksista ja siitä miten siihen reagoidaan. Voiko ilman oikeaa tapahtumaa, siis taiteilijan itse kokemaa kongkreettista kokemusta syntyä tunnetta? Nämä monet mielikuvitukseelliset tuotokset , joissa kahlataan historiassa ja utopiassa ovat mielestäni onnistuneita manipulaatioita tai aivopieruja. Monet suuret taitelijat olivat lievästi harhaisia, tai yliherkkiä ja monet sotkivat todellisuuden ja unet. Mutta syntynyt tunne oli silloin aito. Terveen ihmisen mielikuvitteellinen tuotos ei mielestäni ole aitoa taidetta, usein se on vain tarkoin harkittu tuotos, jolla on tarkoitus saada arvostusta....kunniaa ja näin sen lopullisena päämääränä onkin raha. Taide ei saa kumartaa rahaa. Ehkä lyön kirveeni kiveen nyt mutta jotenkin eräs suomalainen rastatukkainen naiskirjailija asettuu aika hyvin tähän leiriin.... juu...jousen "puhdistus" oli tänään tarpeen, ja huomenna metsälle uudestaan ennen kuin" kyyhkyt katovat"....ja kirveenkin voi aina teroittaa uudestaan.... =)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kokeile huumeita.
....en puhunut nyt itsestäni..... en ole taiteilija.... =)
Kokeile. Saatat olla.
.....jos olisin älykkäämpi niin voisin harkita.... =)
kateutta ilmassa?
....jos yllät fenderin kaulalta yli 6 nauhaa etusormesta pikkurilliin, niin olen vihreänä... =)
ai noinko sen "pitäis" mennä..?
mää piirrän aina sitä mitä näen, ts. näen mielessäni valmiin kuvan minkä sitten piirrän taikka maalaan. ei sen kummempaa,
tosin mua hieman harmittaa kun en tullut piirtäneeksi paperille niitä visioita mitä mulla oli pari viikkoa sitten ollessani kovassa kuumeessa,
mm. sarjakuva siitä kun muuttaisin asumaan kuun pimeälle puolelle..
ja tää nyt taisi olla muutenki lähinnä tietylle kirjailijalle suunnattu juttu,
mur
....no miksi piirrät....eikös silloin tule tarve piirtää jokin....tuskin nyt koko ajan piirrät mitä näet, silloin olisit jo elävä kopiokone... =)
no en mää koko ajan piirräkkään,
siis silloin ku alan piirtämään niin mää "näen" sen lopputuloksen jo mielessäni ennen kui se on valmis siinä paperilla,
mur
mikä on toisaalta aika ärsyttävää ku jos siitä piirustuksesta ei meinaakkaan tulla sellasta kuin se mielikuva mun päässä siitä on, nii sit meinaa mennä hermot,
mur
.....täydellisyys tähtäimessä.... =)
aina,
valitettavasti olen perfektionisti..
ja itse itseni kriitikko,
mur :)
Kaksi raiteilijaa istui lipittämässä punkkua, taiteiloijoiden eliksiiriä
Toinen pohdiskeli, että moni hyvä taiteilija on juoppo......
---ja useampi huono taiteilija
...täydellisyyteen kannattaa pyrkiä, siellä on tilaa kaikille ..mutta siellä ei ikävä kyllä ole vielä ketään.... =)
jeh, niinpä kai se menee,
tai sit ainaki ne jotka väittää yltävänsä täydellisyyteen ovatkin vain leuhkoja ja omahyväisiä ja kaikkee..
taijotain,
mur
entisen opiskelutoverini sanoin; (sarjakuvallisesti ilmaistuna)
"minä olen taide-opiskelija, luen vain taiteilijoiden elämänkertoja, kuuntelen kokeellista jazzia ja juon paljon viinaa unohtaakseni kaiken tuon paskán.."
saatoin toki unohtaa jotain tuosta välistä, mut toivottavasti se ei riko kokonaisuutta kovin pahasti,
mur
Nukiu välillä!
Usein taide on päihteiden sivutuotoksina syntynyt. Viittaan tässä esim. sähköisen Rock&Rolliin ja kumppaneihin jossa poikkeuksetta haikaillaan johonkin Electric Ladylandiin. Usein kun kaikenlainen vemputtaminen ja vamputtaminen tarkoittaa myös humputtamista. Eräänlaista seksin (=sähkön) afterglow:issa lämmittelemistä. Ja rahaa poikii kun kansa tunnistaa ja ostaa omansa. Se siitä "taiteesta" siis.
Taide on mielestäni enemmän henkinen entiteetti kuin fyysiseen kokemukseen perustuva. Eli sillä ei ole munas- tai perstuntumaa. Picasson abstraktit naiskuvat ovat siitä erinomainen esimerkki. "Mitä! Eikö olekaan pyöreitä peppuja tai runsaita rintoja? Kauheita kanttisia kantturoita!". No, fyysiseen kokemukseen (ja tunteeseen) nekin kai lopulta perustuivat, naistenmies kun oli. Mutta myös oiva irti(kannan)otto maallisista realiteeteista kuten esim. naisista joiden ympärilla kaikki tuntuukin pyörivän.
Nykytaide ei naisia kumarra vaan naiset näyttävät ennemmin kumartavan nykytaidetta. Henkisiä olentojahan hekin ovat huolimatta runsaista rinnoistaan ja pyöreistä pepuistaan.
"Monet suuret taitelijat olivat lievästi harhaisia, tai yliherkkiä ja monet sotkivat todellisuuden ja unet."
Naisiin tuokin liittyy koska poikkeuksetta kaikki taiteilijat ovat olleet (naisiin) heikkoja miehiä tai heikkoja heidän vaikutukselleen. Monet suurimmat taiteilijat sen sijaan olivat harraskristittyjä, paksunahkaisia (henkisyyden panssari), määrätietoisia ja tiesivät missä mennään. Ovat haastaneet naisen ylitsepursuavan vaikutuksen ja myös onnistuneet siinä.
Mistäs ne tunteet tulevat ellei kokemuksesta? Kuuromykälläkin on tunteita vaikka olis asunu aina samassa neliöissä, eikä tietäis ulkomaailmasta mitään. Aivot ovat ikiliikkujat ja tulkitsevat kokemusta. Oma puhe muokkaa tunnetta, joten esim positiivisten asioiden sanominen ääneen muuttaa käytöstä. Onnellisuuskin voi olla harjoiteltavissa.
Monet tunnetut taiteilijat voivat olla herkkiä ja harhaisia. Pointti voisi olla määritelmässä: mikä on taidetta? Jos ns. terve tekee sielunsa näkemyksen, materiaalina esim. valtava tukki ja veistää siihen komeat kiemurat tai patsaan. Niin onko se taidetta vai mitä? Eihän hulluus voi olla edellytys sen määrittelylle? Hulluus voi maustaa/boostata tai muutoin muokata näkemystä, tai vimmaa.
Omista taiteiluista en osaa sanoa mitään. Musiikki vain tulee ja kirjaan tai en sitä ylös. Kuvataide tai muut tuotokset vain tulevat. Tekemisen tarpeesta. Mutta minä en olekkaan kuuluisa taiteilija....heh. Ehkä se hulluuden tuoma vapaus tai suuruus puuttuu, joka tuottaa wow-tuotoksia. Joita sitten myydään ja huomataan. Esim. joku Lady Gaga tekee just niinko Lady tahtoo.
Mut kyllähän useimmat starat on vähän traumatisoituneita. Johonkin tarpeeseenhan sitä hakeutuu ISOSTI framille. Ihmisen kaiken käytöksen perusteena on kuulemma aina positiivinen tarkoitus (ainakin itselle). Olis se käytös kuinka hullua tahansa.