Mitä miehen päässä oikeen liikkuu?
Olemme tapailleet vuoden verran ja rakastan häntä kovasti ja hänkin sanoo rakastavansa minua MUTTA, en ole tavannut vieläkään hänen ystäviään, vietämme aikaa paljon minun luonani ja minun ystävien seurassa.
Minua alkaa ahdistamaan toden teolla ja kun asiasta mainitsen mies hermostuu.
Tiedän ettei hänellä ole toista, mutta mikä tekee asiasta niin vaikean?
Onko niin, että olen sitten kuitenkin se laastari kun hänellä päättyi pitkä avoliitto, aloimme heti tapailemaan.
Hän pitää minua siihen asti että löytää sen "oikean" vai mitä ihmettä?
Olen kysynyt kaikki asiat suoraan ja kaikkeen on vastaus, että minua rakastaa ihan pohjattomasti ja en ole laastari.
Jotain kuitenkin hän pidättelee. Mielestäni olen ihan perus nätti ja tyhmäkään en ole, mutta tulee vain olo että mikä minussa on niin hävettävää, ettei voi muille minua esitellä?
Minulla on ollut ennen hyvä itsetunto, mutta nyt se on alkanut rapistua aikalailla.
Itse vain olen sitä mieltä, kun rakastaa niin kyllä sen maailmalle haluaa näyttää ja onnea pursuaa. En tarkoita mitään suu vaahdossa kertomista kaikille vaan ihan läheisille ystäville ja etenkin vanhemmille ja lapsille. Umpikujassa ajatusten kanssa todella paljon.
Olemme tapailleet vuoden verran ja rakastan häntä kovasti ja hänkin sanoo rakastavansa minua MUTTA, en ole tavannut vieläkään hänen ystäviään, vietämme aikaa paljon minun luonani ja minun ystävien seurassa.
Minua alkaa ahdistamaan toden teolla ja kun asiasta mainitsen mies hermostuu.
Tiedän ettei hänellä ole toista, mutta mikä tekee asiasta niin vaikean?
Onko niin, että olen sitten kuitenkin se laastari kun hänellä päättyi pitkä avoliitto, aloimme heti tapailemaan.
Hän pitää minua siihen asti että löytää sen "oikean" vai mitä ihmettä?
Olen kysynyt kaikki asiat suoraan ja kaikkeen on vastaus, että minua rakastaa ihan pohjattomasti ja en ole laastari.
Jotain kuitenkin hän pidättelee. Mielestäni olen ihan perus nätti ja tyhmäkään en ole, mutta tulee vain olo että mikä minussa on niin hävettävää, ettei voi muille minua esitellä?
Minulla on ollut ennen hyvä itsetunto, mutta nyt se on alkanut rapistua aikalailla.
Itse vain olen sitä mieltä, kun rakastaa niin kyllä sen maailmalle haluaa näyttää ja onnea pursuaa. En tarkoita mitään suu vaahdossa kertomista kaikille vaan ihan läheisille ystäville ja etenkin vanhemmille ja lapsille. Umpikujassa ajatusten kanssa todella paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotain hän pelkää, mutten usko että sua häpeää.
En usko että hän on ihan niin varma tunteistaan sinua kohtaan.
Kuten totesit jos rakastaa kyllä sen haluaa näyttää ja se tarkoittaa, että sinut esitellään myös ystäville ja miehen tuttavapiirille, vanhemmista nyt puhumattakaan!
Kuinka kauan jaksat yksipuoleista elämää, on sinun valintasi.
Niin..Näin minäkin ajattelen, mutta toisesta kun ei halua luopua kun rakastaa niin, että sattuu :(
Eli "tapailetteko" vai seurusteletteko? Jos ensimmäistä, hän ei ole tosissaan. Ja ilmeisesti hän ei ole.
Miksi ihmeessä miehen pitäisi esitellä sinut ystävilleen. Seurusteluhan on miehen yksityisasia eikä kuulu vähääkään ystäville. Kaverit on vaan kavereita mutta sinä olet hänen rakastettunsa. Ei aikuinen mies kaipaa vanhempiensa tai kaveriedensa hyväksyntää naisasioissaan.
En tiedä alkuperäisen kirjoittajan tilannetta, mutta etköhän sinäkin kuitenkin mainitse kavereille/vanhemmille kenen kanssa liikut?
Mutta voisin ap kirjoittajalle vastata näin. Olen itsekkin miehenä muutaman naisen kanssa tapaillut juuri näin ja täytyy sanoa etten ole ollut silloin ihan tosissaan, vaikka naisissa itsessään mitään vikaa ole ollutkaan. Sanoin kyllä kavereille, että olen sen ja sen kanssa yhdessä, mutta en sen enenpää.
Jokin kemian puuttuminen on vain aiheuttanut tilanteen.
Sanotaanko näin vähän rumasti, että on ollut helpompi erota niistä naisista kun kavereistamme ei ole tullut yhteisiä kavereita. Ei ole kuin satunaisesti sitten törmätty jossain.
Muutama nainen jonka kanssa on sitä tunnetta ollut enemmän, on tullut myös nopeasti osaksi ystäväpiiriäni ja toinen heistä on nykyinen kihlattuni ja toinen hyvä ystävä yhä edelleen.
Toivon että olen väärässä ja mies on vain omanluonteisensa, mutta minusta tuntuu, että hän ajattelee juurikin näin. On helppo sanoa rakastavansa, niin saa toisen tyytyväiseksi. Anteeksi suora puhe. Jatkoja kuitenkin sinulle, suosittelen keskustelua sen miehesi kanssa.
Seurustelin vuosi takaperin miehen kanssa, joka myöskin sanojensa mukaan rakasti minua, välillä vihjasi sormuksistakin. Hän ei esitellyt minua kenellekään kaverilleen tai sukulaiselleen. Noin puolen vuoden seurustelun jälkeen en ollut tavannut miehen lapsia ja sanoinkin miehelle, että outoa tämä suhteemme piilottelu. Sittemmin painostukseni jälkeen tapasin nämä lapset pariin otteeseen, ja he olivat tosi mukavia ja iloisia nuoria, joiden kanssa tulin mainiosti juttuun. Lasten ollessa paikalla mies käyttäytyi etäisesti ja viileästi minua kohtaan. Suhteemme jatkui tästä vielä muutaman kuukauden, mutta vähitellen hänen käytös minua kohtaan muuttui kokoajan kylmemmäksi ja lopulta hän ilmoitti, ettei halunnut jatkaa suhdettamme. Ei kuulemma rakastanut enää, eikä nähnyt meillä yhteistä tulevaisuutta. Näin jälkikäteen tuli mieleen, että taisi ne suhteen alkumetrien rakastamispuheetkin olivat ihan sanahelinää. Alunalkajaankin mies varmaan tiesi ettei halua vakavaa suhdetta kanssani,siksi ei halunnut esitellä kellekään.