Olimme kavereita viitisen vuotta ennen tämän meidän niin sanotun jutun alkua. Neljä kuukautta olimme päivin ja öin yhdessä, mutta sitten jouduin muuttamaan työnperässä eri kaupunkiin. Tässä kohdassa tunnustin, että pidän häntä paljon enemmän kuin kaverina. Hän sanoi minusta samaa, mutta lisäsi vielä, että tämä on ollut ihanaa aikaa, kun ei ole ollut mitään sitoumuksia.
Nyt olen matkustanut joka viikonloppu hänen luokseen ja olemme tehneet kaikkea kivaa yhdessä. Lisäksi olemme menneet yhdessä minun sukulaisteni häihin ja hänen sukujuhliin. Siltikin hän esittelee minut hänen tutuilleen: "Olemme vain kavereita". Mutta minun kavereiden edessä hän taas käyttäytyy kuin olisimme yhdessä. Outoa..
Aluksi ajattelin, että tämä on hyvä järjestely, kun ei ole mitään velvoitteita ja viikot saa olla ihan rauhassa. Nyt kuitenkin tämä ns. juttu on alkanut vaivaamaan minua päivin ja öin. Tekisi mieli kokoajan soittaa tai tekstata hänelle, mutta sitten alkaa tuntua, että tungettelen liikaa. Olenkohan hänelle vain hauskanpitoväline vai pitäiskö ehdottaa suhteen vakauttamista? Jos hän kuitenkin ahdistuu ja karkoitan hänet luontani, se riski on varmaan otettava?
Nyt olen matkustanut joka viikonloppu hänen luokseen ja olemme tehneet kaikkea kivaa yhdessä. Lisäksi olemme menneet yhdessä minun sukulaisteni häihin ja hänen sukujuhliin. Siltikin hän esittelee minut hänen tutuilleen: "Olemme vain kavereita". Mutta minun kavereiden edessä hän taas käyttäytyy kuin olisimme yhdessä. Outoa..
Aluksi ajattelin, että tämä on hyvä järjestely, kun ei ole mitään velvoitteita ja viikot saa olla ihan rauhassa. Nyt kuitenkin tämä ns. juttu on alkanut vaivaamaan minua päivin ja öin. Tekisi mieli kokoajan soittaa tai tekstata hänelle, mutta sitten alkaa tuntua, että tungettelen liikaa. Olenkohan hänelle vain hauskanpitoväline vai pitäiskö ehdottaa suhteen vakauttamista? Jos hän kuitenkin ahdistuu ja karkoitan hänet luontani, se riski on varmaan otettava?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni on aivan sama ongelma. En ole kyllä tuntenut oman ihastukseni kui vasta 2 kk ja olemme nähneet vain kerran livenä. Soittelemme kuitenkin toisillemme aika aktiivisesti. Tämä ihastukseni asuu kanssa hiukan kauempana enkä ole varma tungettelenko.. ja pelkään myös karkoittavani hänet luotani ja ystävyytemme olevan pilalla..
?? miten toi on yhtään sama tlanne?? Voiko 2 kuukauden ja yhden tapaamisen jälkeen edes olla ystävä?
Nheiti, kyllä se oikea aika tulee kun voit pohtia ääneen tuota asiaa hänelle. Tiedät sen sitten :) Eikä toi ehkä enää olisi tungettelevaakaan, mutta sä ite tiedät parhaiten...mulla kesti noin vuosi ennen kun avasin suuni noista asiosta...Hengissä olen yhä!
Miksi varoa sitä jos soittaa tai tekstaa useammin. Jos se ei toiselle käy, ei hän ole sinunlaisesi ihminen. Mielestäni on parempi jos molemmat arvostavat samoja asioita ettei kummankaan tarvitse vain toisen mieliksi olla muuta kuin oma itsensä. Ja aina on parempi kun kysyy suoraan ettei tarvitse miettiä miten asiat ovat ja olla epävarma. Kohta huomaat että se aika jonka olet käyttänyt miettimiseen ja pähkäilyyn, onkin hukkaan heitettyä. Jospa toinenkin miettii samoja asioita kuin sinä? Se ei selviä kuin kysymällä. Mutta jos toinen ei enempää haluakkaan kuin nyt, olet siinäkin suhteessa turhaan käyttänyt aikaasi asian miettimiseen. Sinä aikana olisit voinut jo elää elämääsi eteenpäin ja tiedä häntä vaikka jo löytänyt sen omanlaisesi ihmisen. Kysyvä ei tieltä eksy .
Miksi salailee sukulaisille että olette yhdessä? Outoa.. Onko joku toinen nainen kiikarissa ja haluaa esiintyä sinkkuna. Joku nainen jonka vanhemmat tuntee ja kertoisivat, mutta jota kaverit ei tunne.