Olen reilu parikymppinen nainen ja ollaan tulevan miehen kanssa tässä nyt useampi kuukausi puhuttu häistä. Miehelle todella tärkeät, minäkin ihan tykkäisin.
Mutta tässä tulee se ongelma. Miehen suku. Minua ahdistaa ja inhottaa ajatus että joutuisin viettämään tärkeän päivän ihmisten kanssa jotka vihaavat minua. Kun minut oli esitetty suvulle, anoppi lähetti mieheni seuraavana päivänä terapeutille perusteella "sinussa on jotain vikaa kun seurustelet tuon kanssa". Ja olen siis normaalipituinen, normaalipainoinen, siivosti ja asiallisesti pukeutuva toisen asteen ammattitutkintoa suorittava yrittäjä, jolla on tasaiset tulot ja tasainen elämä. Olen perusterve absolutisti ja teen "keikkatyönä" harrasteohjausta. Samaa väriä ja uskontoakin ollaan. Mies opiskelee ja tekee töitä tietokonealalla. Ei olla miehen kanssa kumpikaan riitelevää sorttia, joten jos ollaan oltu erimieltä jostain niin asiasta ollaan keskusteltu rauhassa ja sen jälkeen sitten etsitty jokin kompromissi joka miellyttää molempia. Terapeutin mielestä ei ole meissä ongelmaa, siihen anoppi vaan totesi että kylläpä on paska terapeutti. Tuo nyt on vain pintaraapaisu siitä mitä saan kestää, mutta varmaankin kertoo aika hyvin.
Miehen kaveripiirille minut esiteltiin ennen suvulle esittelyä, ja he kaikki hyväksyvät minut ja näihin voin jopa vähän tukeutuakin, sillä he tietävät anoppini.
Mitä te tekisitte tämmöisessä tilanteessa? Häät ilman anoppia ja miehen muuta lähisukua, häät pelkkien kavereiden kesken ilman kummankaan sukua vai ei häitä ollenkaan? Vai pidättelisittekö itkua ja menisitte alttarille ahdistuneena, kun olette saaneet paskaa niskaan koko häiden ajan ja penkeiltä mulkoillaan pahasti?
ONGELMA ANOPPISET/APPISET! Tai tekin joilla on ongelmia miniän/vävyn kanssa. Jakakaa omia kokemuksianne ja näkemyksiänne, kyllä tässä hulluksi tulee jos ei saa kuulla että samankaltaisia ongelmia löytyy muiltakin!
En nyt ollut varma meneekö anoppi- vai hääkeskusteluun, mutta koska ongelma on enemmänkin anoppi ja miehen muu suku kuin itse häät, niin anoppikeskustelua tämä kait on.
Mutta tässä tulee se ongelma. Miehen suku. Minua ahdistaa ja inhottaa ajatus että joutuisin viettämään tärkeän päivän ihmisten kanssa jotka vihaavat minua. Kun minut oli esitetty suvulle, anoppi lähetti mieheni seuraavana päivänä terapeutille perusteella "sinussa on jotain vikaa kun seurustelet tuon kanssa". Ja olen siis normaalipituinen, normaalipainoinen, siivosti ja asiallisesti pukeutuva toisen asteen ammattitutkintoa suorittava yrittäjä, jolla on tasaiset tulot ja tasainen elämä. Olen perusterve absolutisti ja teen "keikkatyönä" harrasteohjausta. Samaa väriä ja uskontoakin ollaan. Mies opiskelee ja tekee töitä tietokonealalla. Ei olla miehen kanssa kumpikaan riitelevää sorttia, joten jos ollaan oltu erimieltä jostain niin asiasta ollaan keskusteltu rauhassa ja sen jälkeen sitten etsitty jokin kompromissi joka miellyttää molempia. Terapeutin mielestä ei ole meissä ongelmaa, siihen anoppi vaan totesi että kylläpä on paska terapeutti. Tuo nyt on vain pintaraapaisu siitä mitä saan kestää, mutta varmaankin kertoo aika hyvin.
Miehen kaveripiirille minut esiteltiin ennen suvulle esittelyä, ja he kaikki hyväksyvät minut ja näihin voin jopa vähän tukeutuakin, sillä he tietävät anoppini.
Mitä te tekisitte tämmöisessä tilanteessa? Häät ilman anoppia ja miehen muuta lähisukua, häät pelkkien kavereiden kesken ilman kummankaan sukua vai ei häitä ollenkaan? Vai pidättelisittekö itkua ja menisitte alttarille ahdistuneena, kun olette saaneet paskaa niskaan koko häiden ajan ja penkeiltä mulkoillaan pahasti?
ONGELMA ANOPPISET/APPISET! Tai tekin joilla on ongelmia miniän/vävyn kanssa. Jakakaa omia kokemuksianne ja näkemyksiänne, kyllä tässä hulluksi tulee jos ei saa kuulla että samankaltaisia ongelmia löytyy muiltakin!
En nyt ollut varma meneekö anoppi- vai hääkeskusteluun, mutta koska ongelma on enemmänkin anoppi ja miehen muu suku kuin itse häät, niin anoppikeskustelua tämä kait on.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Me kävimme ihan kirkossa vihillä ilman kummankaan sukua. Mutinoita tuli miehen suvulta jälkikäteen, mutta so what. Saimme ainakin hienon päivän, hienot juhlat eikä sinä päivänä kukaan v*ttuillut.
Voin siis suositella.
Täytyy varmaan varovasti koittaa ehdottaa tuota vaihtoehtoa että voisiko sitä ottaa edes harkinnan alle. Vähän jännittää mitä keskustelusta mahtaa tulla, kun herra on hyvin läheinen sukunsa kanssa. Mutta yrittänyttä ei laiteta - kuka ties, ehkä mies suostuisikin tuohon ja saisi viettää oikeasti ihanan päivän! :)
Aikanaan yksi tuttu pari meni naimisiin ilmoittamatta kenellekkään, hieman hämmästeltiin. Kummankaan sukulaiset eivät nostaneet mitään haloota.
Tiedä sitten voiko mennä pelkkänä parina vai tarvitaanko kaksi todistaja mukaan?
Sinänsä aika anteeksiantava poika, äiti lähettää terapeutille, eikä ole moksiskaan
Pari meni salaa vihille kirkossa ilman muuta sukua. No niin, kukaan ei nostanut haloota. Nuoret ihmiset ovat mielestään maailman napa. "Kaikki" joko ihailevat tai inhoavat. Arvostelevat ja tulevat väkisin juhlimaan.
Totuus voikin olla täysi välinpitämättömyys. Poika meni naimisiin. No onnea vaan.
Sama asia on esikoisen syntymän kanssa. Monilapsisessa suvussa yksi lisäys ei juuri kuulu ei näy, mutta vanhemmat puhkuvat tärkeyttään ja ovat vakuuttuneet siitä, että anopit ja kummit ahdistelevat nuorta perhettä työkseen ja puuttuvat kaikkeen.
Maailma (Siperia) opettaa. Ihmisiä ollaan, tapahtumat seuraavat toisiaan. Muutaman vuoden kuluttua kukaan ei muista oliko mukana häissä vai ei, jollei siellä tapahtunut jotain järisyttävää yllätystä.
Kannattaa vakavasti harkita koko suhdetta, jos miehen koko suku todellakin vihaa sinua ja miehesi on edelleen läheisissä valeissä sukunsa kanssa.
Elämästänne tulee vaikeaa, kun jatkuvasti täytyy olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät sinua hyväksy ja miehesi oletettavasti kuitenkin haluaa sukuaan tavata. Erilaiset perhejuhlat (häät, hautajaiset, syntymäpäivät, joulut jne) tulevat jatkossa olemaan todella ongelmallisia. Ja tilanne vain pahenee, jos aikanaan hankitte lapsia.
Yksien häitten järjestäminen on pikku juttu, mutta mietipä miten seuraavat 20 vuotta sitten sujuvat.
Jos miehen napanuora liian tiukka niin vaikeuksia tulee. Sekin kertoo suhteen tulevaisuudesta karua kieltään jos mies asettaa sukunsa sinun edellesi. Miehelle pitää tulla oma vaimo aina ensin, samoin vaimolle oma mies.
Kutsukaa vain parhaimmat ystävät ja pappi kotiinne suorittamaan vihkitoimitus.
Voitte olla varmoja etta jokainen läsnäolija on iloinen tapahtumasta ja saatte nauttia täysin siemauksin suurestä päätoksestänne.
Joskus ohimennen tavatessanne miehen perhettä mainitsette (jos kysyvät) että olette laillinen aviopari.
On täydellisen tarpeetonta kutsua ihmisiä jotka ei pidä teistä ja päinvastoin, juhlaanne. Olivat he sukualaisa tai ei.
Vähän nyt arveluttaa.. Kävitte siis anopin tilaamalla terapeutilla? Miksi ihmeessä edes menitte ellei mitään ole ollut pielessä? Itse en olisi mennyt. Kannattaa sanoa se "ei käy" ihan suoraan.
Ainoa ihminen jota loppupeleissä pitää miellyttää on oma itse. Elä sen mukaan.. Älä sen saatko anoppisi hyväksyntää vaiko et. Et sinä anoppiasi alttarille vie, et sitä miehen sukua. Lakkaa siis haluamasta heidän hyväksyntäänsä ja hääpäivänä katse sinne kumppaniin. Häät ovat hänenkin, eli ne on tehtävä molemien ehdoilla yhdessä sopien. Tässä asiassa sinua tukee toivottavasti miehesi. Jos ei tue, älä ota sellaista miestä.
Minä en ikinä usko yksipuolisia tarinoita ja kirjoituksessa pitäisi aina löytyä myös objektiivisuuteen pyrkivä kuvaus tapahtumien kulusta. Jos kirjoittaja ilmoittaa vain, että anoppi on kaamea ja sanoi ikävästi alkaa miettimään onko anopilla ylipäätään tapana huudella kotinsa ovelta kelle vain mitä vain ja niittää mainetta kotikylällään sekopäisenä kenkkuilijana. Niin kuin kirjoituksesta sain käsityksen, että kyseessä on täyshullu, murhanhimoinen ihminen, jonka elämäntarkoitus on tuhota poikansa elämä.
Ehdottaisin ap:lle vähemmän draamaa, enemmän järkeä. Sen jälkeen sekopäisinkin anoppi alkaa tuntumaan hallittavalta tapaukselta, jonka jutuille ei kannata antaa erityistä merkitystä. Ja jos on muutenkin varma mielipiteissään, siis koskien anopin hulluutta, on tuskin kamalan vaikeaa päättää pikkuhäistä oman mielensä mukaisesti.
Neuvoisin lisäksi, että jos tuleva miniä on vakuuttunut anopin hulluudesta, niin suosittelisin uutta poikaystävää. "Hulluus" periytyy seuraavalle sukupolvelle, joten miksi sitoa itseään mielenvikaiseen perheeseen?
On ainakin syytä kouluttautua mielenterveyteen perehtyneeksi ammattilaiseksi.
Koulutustahan morsiamella ei vielä juuri olekaan, koska on vasta parikymppinen. Kannattaa suunnata mielenterveyspuolelle opinnoissa.
Näimpä.. Sitten minusta kohtuus kaikessa. Anopin ja pojan välit ovat hyvät, tottakai tämä tahtoo oman poikansa häihin. Suosittelen ajatusta että se anoppikin kuuluu sukuun. Mene maistraatissa vihille, tms ellei häät sukulaisineen miellytä. Näin välttyy tuottamasta miehelle sekä anopille turhaa mielipahaa jos sinua miehen suku ahdistaa.. Useimpia ahdistaa se oma mieli, oma asenne.. Aloittaja mietippä tilanne että miehesi ei sietäisi isääsi/äitiäsi eikä tahtoisi mennä kanssasi vihille heidän läsnäollessa. Mitä sanoisit miehelle??? Kestäisikö rakkautesi tällaista?
Sivullisena vastaan että kestäisi rakkaus. Jollei kestä niin ei kannata mennä naimisiin, silloin on liian sidoksissa vielä äitiinsä aikuinen ihminen.
Eikö sinua ahdista ja inhota liittää itseäsi sellaiseen sukuun joka vaivautuvat vihaamaan 20-vuotiasta tyttöä?
Olette aika lapsellisia vielä molemmat, kun sulhasesikin meni äidin käskystä terapeutille puhumaan seurustelusuhteestanne.
Ilmeisesti poika on terapeutin pakeilla viikottain.
Sekin mietityttää ulkopuolista.
Mistä tiedät että kirkon penkeiltä mulkoiltaisiin pahasti?
Joudut elämään näiden ihmisten sukuun kuuluvana koko avioliittosi ajan.
Kauanko arvelet liittosi kestävän niissä oloissa?
Olen itse tullut aikoinaan miniäksi maatilalle ja saanut kokea jo parikymmentä vuotta haukkumista, halveksuntaa ja jopa konkreettisia kiusantekoja mieheni vanhempien ja siskon osalta. En suosittele samaa kenellekkään. Vaatii itseltä erittäin vahvaa itsetuntoa kestää vuosikymmenten viha murtumatta ja pakostakin se kuitenkin tekee hallaa myös parisuhteeseen. Lastenkaan ei ole hyvä kasvaa jatkuvien ristiriitojen keskellä.
Vaikka mies olisi kuinka hyvä tahansa, älä pilaa elämääsi yrittämällä tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka tuskin tulevat sinua koskaan hyväksymään! Miehen on vaikeaa seistä vaimonsa ja vanhempiensa välissä, eikä oikeasti ilkeät ihmiset lopeta kiusantekoa edes miehesi pyynnöstä. He kun katsovat tekevänsä asiat miehesi parhaaksi, kun tämä ei heidän näkemyksensä mukaan itse ymmärrä omaa parastaan.
Menkää vihille maistraatissa ja juhlikaa kaverien kesken. Jää kaikki turha ja epämiellyttävä/stressaava pois häistä.
Oletko ihan varma vihillemenostasi? Minusta reilu 20 on hieman nuori asettumaan aloilleen.. Jotenkin jäi myös vaikutelma että et ole kovinkaan lämmennyt ajatukselle muutenkaan ihan kokonaan?
Pehmolelutar!
Osallistu nyt keskusteluun, jonka aloitit! Et kai jätä vastaamatta, koska et ole saanut odottamaasi palautetta?
Olikohan trolli koko juttu ? kuullut aiemminkin samantapaista.
Tottakai trolli.
Palsta tosin on täynnä morsiamia, jotka tyrkyttäytyvät raivohullujen anoppien poikien matkaan.
Heissä lienee "se jokin", joka normaaliperheen pojista puuttuu.
niinkö
Jos mies menee äitinsä käskystä terapeutille siitä syystä, että on menossa avioliittoon kanssasi...
niin voin 100% seisoa sanojeni takana: unohda koko liitto!
Mies tietysti ehkä halusi todistaa äidilleen, että mielenterveysongelmasta ei ole kyse, mutta samalla todisti sinulle, kuinka riippuvainen on vielä äitylistään. Hän kumarsi äidilleen ja pyllisti sinulle.
Tämä olisi vain maistiaisia tulevasta, sillä äiti kehittelisi kunnon hämähäkin seitin takerruttaakseen poikansa ja sählätäkseen suhteenne pilalle.
Joten katso vielä, ennen kuin sitoudut, ei kai sitä naimisiin ole vielä pakko rynniä.
Meillä oli vain todistajat ja kappelissa vihittiin. Riitaa ei ollut mihinkään suuntaan, vaan emme halunneet isosti juhlia.
Mustasukkaisuutta tuntuu olevan. Jos pidätte sukuhäät, kyllä kutsu pitää olla anopillekin. Keskity silloin vain mieheesi ja päivän juhlaan. Tuskin siellä anopilta ilkeyksiä lentää. Alhaista sellainen on muutenkin.
Onko jokin ero, meikkaatko paljon tms? Niissä voi pehmentää linjaa esimerkiksi, eli ottaa muutakin, kuin oma halu huomioon. Toisaalta taas, niin no...
Voitte ihan itse päättää, keitä haluatte häihinne. Voitte kutsua vain ystäviä tai pitää hään ihan vaan kaksistaan todistajien läsnäollessa. Jos mies haluaa sukunsa häävieraiksi, on hänenkin toiveitaan tietysti kuunneltava. Mutta ei se ole niin tärkeää keitä siellä on, kun vaan kukaan ei rupea kovin näkyvästi riitelemään. Isossa joukossa ei tarvitse seurustella kaikkien kanssa. Jos anopin kanssa on nyt ongelmia niin nekyllä pahenee jos hän ei saa muiden sukulaisten lailla kutsua.
Pärjäät anopin kanssa kun pysyttelet kaukana ja vältät keskusteluja hänen kanssaan. Älä sinäkään mulkoile pahasti, älä arvostele, ja päästä loukkaavat puheet ulos toisesta korvasta jäämättä niitä hautomaan.
Mä epäilen, et anoppii hiertää sun koulutus.