Exältä saatujen korujen pitäminen

Turhaan mietit. Ehkä mies pitää sormuksesta ja eihän ne kaiverrukset ulospäin näy. Rauhoitu.

No mun mielestä häiritsisi, jos mies pitäisi vanhaa kihla- tai vihkisormusta, siis vaikkakin jossain toisessa sormessa. Mutta jos joku koru on omistajan mielestä kaunis ja haluaa pitää sitä sen takia, niin ihan sama se on keneltä sen on saanut. On vähän tyhmää ja lapsellista, että kaikki lahjaksi saatu pitäisi heittää mäkeen, vaan koska on erottu. Pelkäät että mies haikailee exvaimoaan ja siksi pitää korua? Koru voi olla hänestä kaunis, mutta samalla muisto menneisyydestä. Ei se välttämättä tarkoita että hän haikailisi jotain. Ehkä hän on sinut menneisyytensä kanssa eikä koe että tarvitsisi haikailla mitään eikä näe että korun pidossa mitään ongelmaa olisi. Kysy siltä miksi pitää sitä, sillähän se selviää.

Joo, olen ajatellut että kysyisin asiaa suoraan jossain sopivassa kohdassa, jos vielä nään hänellä tuon sormuksen. Kovin usein en sitä onneksi ole hänen sormessaan nähnyt yhdessäolomme aikana.
Mietin varmaan ihan turhaan.....

En tiedä, minusta on jotenkin törkeää myydä jonkun antamat, oli ne exän tai ei.

Itse ehkä kysysyin miksi pitää, mutta ei minulla mitään oikeutta ole pyytää toista käyttämään tai olla käyttämättä jotain koruja. Muista, et sinä sitä toista ihmistä omista.

Ei ole merkitystä.

Minulla on edelleen kaulassa exäni antama koru. Sitä kun olen käyttänyt jo melkein 12 vuotta (erosta 6v) niin en osaa olla ilmankaan. Korun symboli on "rakkaus" ja siitä on saanut hyvät naurut kun ei se rakkaus riittänyt :D nykyinen mieheni ensin ihmetteli miksi pidän korua, mutta tajusi syyn.
Kihlasormuskin on tallessa, ihan vain muistona.

Eromme sujui melkein täydellisesti, kavereina pitkästä parisuhteesta lähdimme eli koru ei tosiaankaan ole mitään muuta kuin koru, josta pidän :)

Jos käyttää korua jossa selvästi näkyy toisen nimi ja päivämäärä niin eiköhän se tarkoita sitä ettei hän ole täysin päässyt yli erosta, etekin jos käyttää korua yhä joka päivä, kait se on jonkinlainen muisto josta ei uskalla luopua, mutta joskus on pakko luopua..
Ihmettelen myös miehiä jotka esittelevät exiensä kuvia tai puhuvat päivittäin existään, eivät ole päässeet suhteen yli.

Olen nainen ja saanut ex:ltäni aikoinaan paljon koruja lahjaksi. Käytän niitä toisinaan, jos ne sopivat esim. vaatetukseeeni. Missään vaiheessa en kuitenkaan ole ajatellut niiden olevan muuta kuin kauniita koruja, ne eivät siis symboloi entistä rakkautta tai mitään muutakaan entisestä elämästäni.

Mielestäni on siis turha huolestua. Voithan sinä ehdotttaa miehellesi, että voisiko sen ex:n nimen ja pvm:n hiotuttaa sormuksesta pois. Varmaan suostuu, jos sillä ei tunnearvoa ole.

Ei se nyt fiksua toista kohtaan ole pitää exältä saatuja koruja. Vaikka olis kuinka kaunis esim sormus, niin en käyttäisi. Nehän ovat henkilökohtaisia lahjoja ja nimenomaan muistuttaa siitä entisestä ja jokin muistokin niihin aina liittyy. Kyl pitää joku kunnioitus uutta rakasta kohtaan olla, ja harva uusi kaveri edes haluaisi, vaikka voisi kohteliaisuudesta sanoa ettei häiritse, itse pitäisi myös olla kohtelias ja olla käyttämättä.
Yksi tuttu vei korut kultasepälle ja teetti niistä uuden korun. Ja jos olen edelliseltä kumppanilta jotain koruja saanut niin eihän niitä nyt takaisinkaan tarvitse antaa, jos ne kerran on omaksi saanut, ei kai ne mitään lainakoruja ole joita lahjaksi annetaan. Nyt saa hyvän hinnan kullasta, kannattaa vaikka myydä.

Voisimpa

Mikä koru.

elämästä jää jälkiä ja muistoja, ei niitä tarvi hävetä. Jos on saanut kumppanilta koruja, niitä on ok pitää. Eihän se suhde mihinkään omasta menneisyydestä katoa.

Nähdäxeni siinä, jos käyttää exältä saamaansa koristesormusta tai vastaavaa (ya know), ei ole mitään outoa. Sen sijaan, jos sormus on aivan tavallinen "tasainen", niin silloin pitäisin sitä hieman outona.

Mitäpä ajat takaa?

Jos joku antaa korun tai koruja lahjaksi, miksei niitä saisi pitää ? Kihlatai vihkisormus on eri asia, niitä ei enää eron jälkeen pidetä. Mutta myytkö myös korut joita olet saanut esim. henkilöltä joka kuolee tai ette muuten syystä tai toisesta pidä yhteyttä ?

Mitä ajat takaa?

turhaan mietit..

Onko sille nyxälle pakko mennä kertomaan, mistä mikin koru on tullut. Miehet ei varmaan tollasia edes ajattele. Saahan ihmisellä muistoja olla, ihan konkreettisiakin. Mennyttä et muuta etkä pois pyyhi, elä kuitenkin tässä päivässä. Ei mennyt häviä sillä, että kaikki siihen liittyvä materia hävitetään. Turhaa epävarmuutta vaan olla sellaista vailla. Kunhan ei exien kuvia pidä näkyvillä eikä niistä koko ajan kerro juttuja, niin antaa valokuvien yms. tavaran olla.

Sormushan on lahja. Miksi sinä olet myynyt exältä saamasi korut? Kuka käski, kuka pakotti? Kyllä minä ainakin pidän exältä saatuja koruja, koska ne ovat mielestäni kauniita. Exät ovat elettyä elämää. Koruille ei kannata olla mustasukkainen. Koru on arvoesine ja on ihan hyvä että voi exältä saamaansa lahjaa pitää. Silloin ei ole mitään jäänyt sellaista mikä ei olisi jäänty selvittämättä.

Jos tulee tunne ettei voi pitää exältä saatuja koruja, ei suhde ole ohi. Koruissa on liikaa muistoja, liikaa tunnetta.

Vaikka entistä ei enää rakastakaan, voi koruja pitää ja niistä tykätä. Eihän siinä mitään pahaa ole. Koruhan on esine. Tunnesiteet siihen katoaa myöskin jos ei ole mitä muistella. Koru on silloin tavallaan neutraali.

Huomenta vaan .

Mietippä vaan.miksi

Voisimpa.

Tottakai koruille voi tehdä mitä haluaa, nehän ovat maksu seksistä!

Vai on korut maksu seksistä, voi, voi. Jos ovat sinulle vian sitä, ei se liitoo ole koskaan kestäväksi ajateltukaan, sillä seksiin yksin perusta liitto ihan varmasti hajoaa, sekin etsijä etsii aina vain uusia kokemuksia, ei pysähdy yhteenkään.

Mitä noihin sormuksiin ja koruihin tuleel, on suorastaan häväistys hävittää ja myydä ne, varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Pankaa vaikka johonkin rasiaan ja kirjoittakaa päälle, että vain lapsenne saavat aikanaan ne avata, että ette vahingosskaan niitä ne itse katsele. Mutta järjen köyhyyttä vihata kaikkea.

Elämää ei voi aloittaa alusta. Siihen sisältyy tapahtumia, ihmisiä, iloja ja suruja.
Vuosien varrella moni meistä saa myös lahjoja, jotkut on hyvinkin mieluisia ja kenties kalliitakin ja avokkaita koruja tai perintökalleuksia.

Miksi siis heittäisit elämästäsi kaiken eletyn pois?

Et pääse menneisyyttäsi pakoon, sinun pitää selvittää itsellesi menneet ja katsoa eteenpäin.
Korutkin on kuitenkin vain esineitä, vaikka niihin sisältyisikin muistoja ja tarinoita. Juuri ne muistot ja tarinat tekee niistä ainutlaatuisia.

Erossa antaisin takaisin puolisolle omissa suvuissa kulkevat perintökorut ja kenties kihla/naimasormukset voisi viedä vaikka kultasepälle uudistettavaksi.
Muut pitää tai ei pidä, lahjoita eteenpäin lapsille tai muille läheisille. Mitä iloa niistä koruista siellä laatikoissakaan on?

Ehkä aloittajan kannattaisi keskustella puolisonsa kanssa. Kun kysyy suoraan, saa myös vastauksen. Kerrot, että asia painaa sinua, voisit ehkä myös kysyä, saatko sinä ostaa puolisollesi uuden korun, jota hän pitää tuon vanhan sijaan.
Koru on kuitenkin vain kaoru ja exät exiä. Onhan hän nyt sinun kanssasi.

saat

Pitäähän moni ihminen eron jälkeen lapset, auton, talon, muistot ja lahjat. Miksi ei korujakin? Sillä joko on merkitys tai sitten sillä ei ole. Jos joku oikeasti olettaa, että entinen parisuhde tuhoutuu muistista ja muistoista, niin silloin ei kannata hakeutua suhteeseen ihmisen kanssa, joka on eronnut.

Voisit kysyä mieheltä, että onko sormuksen käytössä joku piilevä mysteeri, joka purkautuu vuoden päästä hollywoodin kaltaiseen rakkaustarinaan, jossa yksi petetään ja kaksi pariutuu uudelleen...Sitten vähän yksityisetsiviä, komeita juonikuvioita yms....Ehkä hän vain pitää sormuksesta ja on pitänyt niin kauan, että tuntuu oudolta jos se ei ole kädessä...Tai kuten itselleni kävi kaulakorujen kanssa, että unohdin niin olevan kaulallani ja silloin kuin muistin, niin en pähkäillyt mistä ne oli saatu.