Kyllä se nyt on niin, että molemmilla omat tilit ja kumpikin maksaa omat kulunsa laskuista lähtien. Yhteistili on aivan turha kahdelle työssäkäyvälle ihmisille ja varsinkin perheelliselle! Meillä molemmilla on omat tilit, yhteinen asunto ja 2 eri lainaa. Eli molemmat maksaa OMAT lainansa, molemmat maksaa OMAT autonsa, vakuutusmaksut, puhelin jne. Sähkö ja vesi menee puoliksi. Kaupassa jos käydään niin minä maksan kun minä käyn kaupassa ja jos mies käy kaupassa, hän maksaa. Jos kumppanuksista toinen asuu toisen omistamassa kämpässä niin silloin vuokraa maksetaan toiselle, joka asunnon omistaa. Helppoa ja yksinkertaista eikös?? Älkää ihmiset tehkö asioista niin helvetin vaikeaa! Käyttäkää maalaisjärkeä niin liittokin sujuu paremmin!
Ihan riittämiin saa lukea, kuin yksinkertaisesta asiasta kuin YHDESSÄ ASUMISESTA tehdään niin helvetin vaikeaa, varsinkin kuluista. Ottakaa nyt järki käteen niin pärjäätte maailmassa!
Ihan riittämiin saa lukea, kuin yksinkertaisesta asiasta kuin YHDESSÄ ASUMISESTA tehdään niin helvetin vaikeaa, varsinkin kuluista. Ottakaa nyt järki käteen niin pärjäätte maailmassa!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Huuda vähemmän, sanot enemmän.
Meillä ukko maksaa kaiken kun olen itse työtön. Raha ongelmia ei silti ole. Vaatteet yms ostan itse mutta ukko maksaa ruoan, vuokran, netin ja omat vaatteensa yms.
Ukko ei valita enkä minäkään. Teen kumminkin kotona ruoan ja siivoan kaksi kertaa viikossa: moppaus, imurointi, pölyjen pyyhkiminen, tamppaus/ravistelu... yms. (:
Meillä kanssa sama tilanne. Olen työtön ja mies tienaa kaikkinrahat mitä talouteen tulee, ihan ok palkka miehellä muttei mikään ihmeellinen. Toimeentullaan kuitenkin. Minä kotonaa ollessani teen kaikkinruoat ja hoidan muut kotityöt,siivoukset yms. Lisäksi olen huomannut, että tässä tilanteessa olen alkanut miellyttämään miestäni seksillä huomattavasti enemmän kuin ennen. En tiedä miksi tähän on menty. Ennen meillä oli seksiä ehkä 1-2 kert viikossa. Olen aina tiennyt että mieheni haluaisi enemmän mutta itsellä halut ei vaan riitä enempään. Nyt huomaan kuitenkin miltei päivittäin tekeväni miehelleni jotain"palveluja" en tiedä mikä minut tähän on ajanut, koska mieheni ei ole mitään tällaista pyytänyt mutta jotenkin vaan itsestä tuntuu että pitäisi jotenkin kompensoida omaa työttömyyttäni tässä suhteessa. Nyt vaan havahduin, että olen viimeisen neljän päivän aikana ottanut mieheltäni suihin loppuun saakka kahdesti, kerran on pantu tissien väliin ja pari kertaa naitu "normaalisti" en tiedä mitä tästä pitäisi tuntea tai ajatella. Tavallaan vähän huora olo, vaikka toisaalta ihan omasta aloitteesta nämä jutut on tehty
Yhteisestä taloustilistä on se etu että pysyy talous paremmin balanssissa. Sieltä maksetaan yhteiset menot ja kumpainenkin laittaa sinne rahaa suhteessa tuloihinsa. Kaupassa voi käydä kumpi tahansa ja kulut menevät silti tasan.
Tuo vuokran periminen puolisolta on kyllä asia jota en ymmärä. Jos asunto on minun eikä suhteen takia ole tarvinnut suurempaa hankkia niin ei toinen asukas kyllä mitenkään merkittävästi vaikuta asumiskuluihin, (poislukien teoreettinen kulumisen lisääntyminen), miksi siis minun pitäisi periä vuokraa?
Vesi kuuluu meillä hoitovastikkeeseen, on asukkaiden määrästä riippumaton, ja jonka siis maksan täysin itse. Sähkölasku menee taloustililtä (eli lähes puoliksi).
Kotityöt sikäli kun niitä on (pyykit, siivous etc.) meillä menee normaalisti suunnilleen puoliksi. Koneet tosin hoitaa pääosin tiskit ja pyykit, ja kun vielä saisi tuon imurin heiluttamisen (ja pölyjen pyyhinnän) automatisoitua niin ei olisi niistäkään huolta.
Meillä siis puoliso saa siis asua lähes ilmaiseksi mutta ei se minulta ole mitenkään pois, koska silloin kun asuin vielä yksin oli kulut ihan yhtä suuret. Tilaa on sen verran että puolison muuttaminen sisään ei aiheuttanut suurempaa ahtautta.
Pitäisikö puolison maksaa säästämästään asumiskustannuksiensa putoamisesta osuus minulle vuokrana? Mielestäni ei, koska hänen asumisensa ei aiheuta minulle lisäkustannuksia.
En ole mitoittanut omaa tulo-/kulurakennetta niin tiukalle että asuinkumppanin olemassaolo olisi pakollista että pystyisin asumaan haluamallani tavalla. Tämän mainitsen vain siksi että se on ainoa tapaus jossa ymmärtäisin puolisoiden välisen "vuokra" idean.
Tietysti jos puoliso välttämättä haluaa vielä lisää neliöitä niin siinä tapauksessa hän kustantaa puolet lisäneliöiden vaatimasta hinnasta. Tämän jälkeen hän sitten toisaalta onkin myös asunnon osaomistaja. Mutta se onkin jo ihan toinen juttu.
Ei meilläkään ole mitään yhteistä tiliä. Omat ostokset maksetaan itse, mutta esim. yhtiövastike, sähkö, vesilasku, maksukanavat jne. menee puoliksi. Ruokakaupassa käydään yhdessä ja jompikumpi maksaa -> se joka ei heti maksanut osuuttaan kauppalaskusta pitää ns. velkakirjaa, josta sitten velkaa lyhennetään. Tämä toiminut meidän avoliitossa loistavasti.
Helpompaa olisi pitää yhteistä tiliä, jolta ruokakulut ja yhteiset laskut maksetaan. Silloin ei kummankaan tarvitse pitää mitään velkakirjaa ja lyhennellä sitä.
Minusta taas tuo yhteinen tili kuulostaa hankalalta. Kukin tekee niin kuin itse tykkää.
Mikä siinä on hankalaa? Kumpikin siirtää sovitun summan tilille kuukausittain.
Joltakin tililtä ne laskutkin on maksettava, miksi ei sitten yhteiseltä. Ruokakaupassa maksetaan tiliin sidotulla kortilla.
No juuri tuo säätäminen. Avataan yhteinen tili, siirrä rahaa tilille, sitten siihen kortti, jolla maksaa ruokakaupassa... Ei tarvi siirrellä rahaa edestakasin, kun sovitaan kumpi milloinkin maksaa tililtään yhteisiä laskuja.
Ideahan on siinä, että tilille siirretään rahaa ja se raha käytetään yhteisiin menoihin eli ei sitä mihinkään siirrellä tai säädetä. Esim kumpikin laittaa tilille 500/kk, maksetaan laskut ja käydään kaupassa. Jos ylimääräistä jää, jätetään se tilille vaikka ylimääräisiä laskuja varten. Ei tarvitse pitää kirjaa kuka maksoi sähkön tai vuokran tai kaupassa viimeksi.
Noh onnea vaan teille ja teidän yhteiselle tilille, mutta mun suhteessa mennään tällä tavalla. Riittää kun tulee laskut maksetuksi tasapuolisesti.
Meillä on sama käytäntö ja toimii hyvin. Uusi talo, omat lainat, omat autot ja omat maksut.Yhteis tilistä sähköt, vedet, netti ja ruoat. Molemmila on omat (ikäero 4v) lapset joille sit omista tileistä niille hankinnat. Toimii hyvin, ei ole rahasta kiistää.
Totuuden torvi
Liinto sujumiselle on muitakin ehtoja kuin maalaisjärki,se ei kaikea ratkasie.
Jos keskinäinen rakkau puuttu niin on tyhä olo kummallakin,se on selvää.
Meillä on kolmen kymmene yhdeksiänvuoden kokemus liitosta,sitä jotaa joka on tehnyt taivaan ja maan hänellä on siinen sanansa sanottavana.
TotuudenTorvi puhuu ihan asiaa. Aivan turhan vaikeaksi on tehty yhdessäasumisen muoto. Kukin taplaa tyylillään, mutta ei se parisuhde pelkälle rakkaudelle perustu, kyllä siihen järkeä ja nimenomaan MAALAISJÄRKEÄ tarvitaan rutkasti :)
Yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa sovitun summan tuloihin suhteutettuna ja lisäksi 100 e ylimääräistä kuukausittain.
Tililtä maksetaan kaikki menot, tiliin sidotulla kortilla ruoka. yms. päivittäisostokset.
Ylimääräisillä säästöillä joko matkustetaan tai ostetaan vaikkapa ex tempore uusi sohva.
Koskaan ei ole tullut riitaa rahasta tällä systeemillä.
Totuudentorven systeemi toimii, jos kumpikin ansaitsee suunnilleen yhtä paljon eikä kumpikaan sairastele, ole työttömänä eikä ole aikomusta hankkia lapsia eikä alkaa opiskella. Ongelmia tulee nimittäin silloin, jos toinen putoaa pienille tuloille, jolloin helposti käy niin, että se enemmän ansaitseva pärjää mainiosti kun taas pienituloinen joutuu sinnittelemään tosi paljon.
Ex-aviomieheni oli Totuudentorven kaltainen eli hän piti kirjaa joka sentistä. Kun saimme lapsen, niin riitaa tuli siitä, mitä lapselle voi ostaa. Hänen mielestään esim. äitiyspakkauksen sisältö olisi riittänyt vauvalle ihan hyvin ja hänen mielestään minun olisi itse pitänyt kustantaa vauvan muut vaatteet, jos olisin halunnut ostaa vauvalle "turhia" vaatteita. Ei myöskään tullut kyseeseen, että olisin jäänyt hoitovapaalle hoitamaan lasta.
Nykyään hän onkin ex....
Meillä ei ole mitään yhteistä tiliä. Vuosi asuttu yhdessä. Miehenä maksan ruokaostokset, asuntolainan (minun omistusasunto), yhtiövastikeen, sähkön, vesilaskun, maksukanavat, netin, vakuutukset , auton bensat jne. Avokki maksaa nimellistä vuokraa,jolla katetaan osa ruokakuluista esim. Lopputulos. Minulla kustannukset hieman nousseet aiemmasta (ennen yhteenmuuttoa) ja hänellä kustannukset laskeneet kolminkertaisesti (ex vuokra,sähkö,ruoka,vakuutukset,auto). Tasapuolistako?
kuulostaa siltä, että olet tehnyt huonon diilin.
Asuntolainasi ja autosi vakuutukset saat toki maksaa ihan itse, sillä sinunhan ne ovat, mutta yhteisessä käytössä olevat asiat, juoksevat menot, bensan (olettaen, etta molemmat käyttää sitä), ruoan ja asuntovastikkeen pistäisit puoliksi niin homma tuntuisi sinusta reilummalta.
Meillä yhteinen tili on siksi että nähdään kuinka paljon on rahaa käytettävissä. Turha niitä rahoja on eritellä kun kaikki ostettava tulee samaan talouteen, oli se sitten vaan mulle ostettu pyörä tai miehelle kännykkä. Jos toisella on pienemmät tulot ja toisella isommat ei tarvitse laskeskella että miten jaetaan laskuja tasaveroisesti kun vaan lytätään samaan syssyyn rahat.
Niin kukas sitten maksaa lasten menot? Tai käytkö sitten ostamassa lapsille ja itsellesi ruokaa, jos mies tuo vain itselleen? Meillä oli omat tilit 23-vuotta ja uudessakin liitossa on, mutta jos olisi yhteisiä lapsia tässä sopassa, en ikimaailmassa enää suostuisi omiin tileihin..
Avopareille on tärkeää pitää omat asiat omina, jos yhteinen asunto, kummallakin oma lainansa, tosin jos toinen jättää omansa hoitamatta, kyllä pankki pahassa tapauksessa pistää asunnon myyntiin ja ottaa omansa , vaikka sinulta. Joten on tärkeää sekin mitä on vakuutena lainoissa.
Jos on vaan toisen asunto, on kohtuus, että toinen maksaa vuokraa. Ei hän misään muuallakaan ilmaiseksi asu, sehän on hyväksikäyttämistä jos ei maksa.
Omaisuus ja rahat täysin erillään sänkyhommista ja koko suhteesta.
Sen esim ruokatilin, kulutin avulla sentään pystyy jotenkin näkemään, että toinenkin osallistuu, aika pian vopisi käydä niin, että huomaat ostavasi ruuat, maksavasi kaikki laskut, se ei ole oikein ei avioliitossa eikä missään nimessä avoliitossa.
Uusi avoliittolaki kannattaisi lukea jokaisen tarkkaan ja tärkeimpiä ovat ne pienellä kirjoitetut . Voit pahassa tapauksessa eron sattuessa maksamaan toiselle tasoitusta eli antamaan omaisuuttasi. Kettu kaveri voi tehdä tämän ja moni muuttuu eron hetkellä juuri tälllaiseksi.
Tuo vuokranmaksu on aina vähän kinkkinen juttu. Avopuoliso maksaa vuokraa jolla toinen lyhentää velkaansa. Itse asuisin vuokralla ihan tuntemattoman asunnossa mieluummin. Ei kiva kun puoliso maksaa asuntoa itselleen toisen kustannuksella. Kyse on kuitenkin yhteiselämästä.
Avoliittolaki on ihan hyvä. Viisi vuotta jos on asuttu yhdessä tai on yhteisiä lapsia niin tasoitusta voi joutua maksamaan jos toinen on kartuttanut omaisuuttaan toisen kustannuksella. Tapaus voi olla paha maksajan kannalta mutta sehän perustuu aina lakiin.
30 v avoliitto, muuten mikä on este vaikka maistraatissa käynnille, eihän niitä kirkkpohäitä ole pakko järjestää.
Suosittelen avioliittoonkin aina avioehtoa, eron varalle ja joskua se on kuolemankin takia tuiki tarpeellinen ainakin näissä uusioliitoissa. Mutta erittäin tärkeä, silloin jos on epätasapaino varallisuudessa tai tulevassa varallisuudessa, ei oel oikein koskaan mennä rahan vuoksi naimisiin, sitäkin on vallalla hyvin paljon.
Avoliitoissa olisin hyvin tarkkana juuri uuden lain vuoksi, sillä on syytä tehdä ihan juristin kanssa paperi siitä, että erossa tai kuolemankaan vuoksi toinen ei rahasta omaisuutta, avoliitot on yleisiä uusioliitoissa ja usein on lapsia mukana, on täysin väärin omia lapsia kohtaan, jättää heidät jonkin uusiokummpanin kanssa taistelemaan oikeuksistaan. Eli paperit kuntoon ja maksakoon vuokraa kuten maksaisi jos asuisi muuallakin. Sehän ihan sama asia.
Muutenkin suosittelen avopareja aina pitämään omat varat vain omassa käytössä sekä omaisuuden omissa nimissä.
Näitä kodin yhteisiä asioita varten tili, johon kumpikin laittaa varojakulumisesta. Tästä vuokran maksusta vielä sekin, että on kohtuullinen ja se maksetaan todella.
Voi tuntua toisesta ikävältä velvollisuudelta, mutta missä hän voisi muuallakaan asua ilmaiseksi, on sentään oikeus ja kohtuus osallistua asunnon vanhemisen vuoksikin kuluihin, sillä milläs ne korjaukset tehdään jos olet toisen mahdolliset korjausvarat vaatinut itsesi elättämiseen.
Se vaan on hyväksyttävä.
Vuokraa kun ruvetaan maksamaan niin vuokrasopimus on hyvä tehdä. Vuokralaisella on oikeutensa asuu vuokralla sitten missä tahansa. Toinen ei viskaa pellolle hetken mielijohteesta vaan on irtisanomisaika jne. Vuokralainen ei yleensä osta vuokranantajalle ruokaa eikä osallistu muihinkaan vuokranantajan kuluihin. Maksaa vaan asunnon hallusta sovitun hinnan vuokrana. En minä ainakaan elätä vuokranantajaa millään muulla lailla. Vuokranantaja maksaa tietenkin vaadittavat verot saamastaan vuokrasta.
Kun ollaan virallisia niin nämäkin asiat on vaan hyväksyttävä.
Helppoa ja hauskaa. Kaikki tulot yhdelle yhteisellle tilille.
Käyttöoikeus rva tai hra.
Rinnakkaiset luottokortit joista yhteinen lasku menee suoraveloituksena yhdelle yhteiselle tilille.
Tulojakauma on aina ollut epätasainen, muutama vuosi erittäin epätasainen = vaimo oli kotona lasten kanssa saamatta mistään mitään.
Naurettavan pienet laspsilisät tulivat maksuun 3kk:n välein.
Mitään taloustiliä meillä ei ole koskaan ollut.
Järjestely on toiminut täysin kitkatta 43-vuotta, myös puutteen päivinä.
Talovelkojen maksun jälkeen olen välillä pitänyt yhteisellä erillisellä tilillä rahaa pienimuotoista sijoitustoimintaa varten.
Minusta on erittäin alentavaa jos puolisoista toisen elintaso poikkeaa toisen vastaavasta.
Alentavinta olisi pyytää rahaa puolisolta!
Yhteinen tili tuloista riippumatta sopii vain ja ainoastaan oikeasti aikuisille, joilla on vastuuntuntoa.
Heitä on vain nykyisin erittäin vähän.
Kukin tyylillään tässäkin asiassa. Olemme lapseton pariskunta, asumme omassa asunnossa ja olemme molemmat vakiduunissa, tienaamme melkein eurolleen saman verran. Meillä on omat tilit sekä säästötili, jonne kumpikin laittaa kuussa sen verran kuin ylimääräistä vain irtoaa. Asuntolainan maksamme puoliksi, niin kuin oikeastaan kaiken muunkin. Säästötilitä sitten käytämme rahaa isompiin ostoksiin tai reissuihin. Molemmilla on sen verran omia hömpötyksiä ja harrastuksia, joihin uppoaa jonkin verran rahaa, joten olemme nähneet tämän parhaaksi vaihtoehdoksi. Yhdessä vaiheessa minulla oli rahallisesti tiukempaa (jouduin tekemään lyhennettyä viikkoa töissä), joten tällöin mieheni maksoi minua enemmän yhteisiä kuluja. Toista ei siis jätetä pulaan, vaikka omat tilit olisikin!
Jeps. ihan järkeenkäypää...
Mut mitäs sitten jos pariskunta saa lapsia... siinähän häviää kovasti, niin ansioissa kuten eläkekkeissä, kun on pari vuotta kotona kasvattamassa yhteistä jälkikasvua, pitää huolta kodista jne jne... Mitekäs se ratkastaan? Pitääkö sen kotiinjäävän osapuolen sitten puoli ilmaseksi raataa tämän rakkauden hedelmän eteen? Ihan tällanen teoreettinen kysymys vaan....
No meillä ei tuota "ongelmaa" tule olemaan, koska emme tule lapsia hankkimaan. Mutta jos nyt heitetään pienet mielikuvitusleikit kehiin, niin tietysti töissä käyvä maksaisi suurimman osan kuluista, koska raha kotona lapsen kanssa olevalla on tiukemmassa, sehän on selvä. Mutta koska olen ollut jo pitkään vakityössä, niin saisin vanheimpainpäivärahaa oikein mukavasti, joten saisin rahaa huomattavasti enemmän, kuin esim. tuolloin, kun jouduin tekemään lyhennettyä työviikkoa. Jos lapsi siis tulisi, niin voisimme edelleen puolittaa kaiken, mutta tässä tapauksessa mieheni maksaisi tietysti enemmän kuluja, koska hänellä olisi enemmän tulojakin. Tilanteen mukaan joustetaan! Ja ollaan siitä puhuttu, että jos tulisi tiukka tilanne jossain vaiheessa eteen, niin pystymme kyllä joustamaan harrastuskuluissa ja muissakin turhissa menoissa, rahaa pystyisimme käyttämään paljon säästeliäämminkin.
Taidatte olla toisen hyväksikäyttäjiä ja tyhjätaskuja,
Kyllähän minä ollessani työssä sain kuvan, miten suomalaiset rahojaajn käyttävät, on henkilöitä, joka tilipäivänä maksaa rästilaskunsa ja sitten ei enää olekaan rahaa, en ymmrrä millä aikoo elää tuon välin, velaksiko. Kauankohan jaksaa tuollaista rahankäyttöä, luulisi olevan aika rasittavaa, tuskin elo kenenkään kanssa luistaa, kun rahankayttö on tuollaista.
Sitten on niitä, jotka todella osaavat tasata kaiken, on tili lainanhoitoa varten, on tili ruokostoksia ja laskuja varten ja sitten omat tilit omien asioiden hoitamiseen.
Sitten on niitäkin, jotka vain rikastuvat ja muuttuvat todellisiksi Roope ankoiksi, enää ei osteta edes tarvittavia asioita, kaikki säästöön .
No ajatellen järjellä, varmasti tasaisinta elo on seilleä, missä tulot ovat kummalkin suurin piirtein samaa luokaa ja tasaoset, silloin voi helposti jakaa kaiken.
Mutta jos tuloerot ovat suuret, jakaminen tasan on vaikeaa, sillä toinen elää köyhyysloukussa ja toinen säästelee.
Sitten nämä kaiken tuhlaavat ovat varmasti puolisolle kauhistus, en usko näiden liitoojen kestävän, sillä tuo tuhlaus nakertaa.
Paljon on nuorissa jo niitäkin, joilla on ulosotossa entisiä kulutusluottoja, eipä siinä kovin kauniisti elämä ala, saattaa olla että kumppani ei edes tiedä näistä veloista, jos sitten vielä avioliittoon mennään, voipi olla aika kurjaa kohdata tilanne, jossa oletkin kaiken maksava elättäjä. Kaiken lisäksi eron koittaessa, pannaankin velat ja varat yhteen ja puolitetaan, jotan vastaat vielä toisen veloista.
Nämä raha-asiat kun tuntuvat jäävän siinä rakkauden huumassa ihan kokonaan käsittelemättä. Onko se toiselle huumaa vaiko rahatus tietäen toisella olevan varoja, sen vuoksi olisikin tuo avioehtot tmän päivän ihmisille tärkeä asia hoitaa kuntoon. Jotta rakkaus ja rahat pysyivät tasapainossa, eikä toista hyväksikäytetä.
Avopareille olisi tärkeää saada kanssa jonkinlaiset paperit, kuka omistaa ja mitä ja myös tieto miten avoliitto vaikuttaa. Nythän moni voi odottaa viisi vuotta ja sitten eroaa ja samalla pyyteleekin hyvitystä toiselta, kun toisen omaisuutta lisännyt, vaikka kepulikonstein, sillä sen tämäuusi avoliittolaki ainoastaan antoi. Vaatisi pilaisen korjauksen.
Mitä tästä kaikesta voi päätellä, jokaisessa perheessä on omanlaisiian mutkia matkassa ja tärkeintä on että oikeudenmukaisuus toteutisi, kukaan ei saisi avioitua tai mennä avoliittoon ryöstääkseen toisen omaisuuden.
Olen jonkin verran seurannut täällä olevia kirjoituksi ja nähnyt aivan alyttömiä kirjoituksia, esim. että kaikki muuttuisi yhteiseksi kun mennään avioliittoon, toivon että jokainen tekee avioehdon, sillä raha ei saa syy liitoon. On varsin väärinkin, että jonkun tulevan perinnön toivossa mennään yhteen, kyllä silloin on syytä tehdä avioehto, jos lapsuuskotein varallisuus on kovin epäsuhtainen.
En puolusta ajatusta, että jonkun suvun omaisuus menee tällaisen ryöstön vuoksi aivan vieraille ihmisille.
Kerran on edessäni ollut nuori mies, joka kertoi, että hän sanoi tyttöystävälleen, että menee avioon tämän kanssa vain jo tehdään avioehto. Mielestäni oikein viisas nuori mies.
Kukin kai tavallaan, mutta minusta tuollaisesta "omat rahat" ajattelusta paistaa jonkinlainen itsekkyys läpi. Sitten tuo on ymmärrettävää jos puolisoilla on aivan erilainen käsitys rahankäytöstä.
Olemme vaimoni kanssa olleet naimisissa jo yli 20 vuotta ja meillä ei ole koskaan ollut ongelmia yhteisestä tilistä. Meidän perheessä ei ole "minun" tai "sinun" rahoja. On vaan "meidän" rahat.