On ilmeisesti tottunut siihen, että ikävät asiat kuuluu pitää sisällään. Jos ja kun meillä tulee erimielisyyttä jostain, pyrkii vaan lähtemään sanomatta mitään pakoon. Riidellessä hänelle tulee aina mieleen ero. Hyvät ystävät ei riitele, joten miksi hyvässä parisuhteessa riideltäisiin, on hänen näkemyksensä.
Itse taas haluan jakaa ilot ja surut puolison kanssa Lohduttaa toista ja saada lohtua. Mieheni ei myöskään osaa lohduttaa, vaikka olen jopa neuvonut. Ehkä yksi maailman paskimmista oloista se, kun itsellä on jostain paha mieli tai itkettää, niin ihan täysin itsekseen joutuu suremaan.
Miten olette ratkaisseet tälläisiä eroavaisuuksia?
Itse taas haluan jakaa ilot ja surut puolison kanssa Lohduttaa toista ja saada lohtua. Mieheni ei myöskään osaa lohduttaa, vaikka olen jopa neuvonut. Ehkä yksi maailman paskimmista oloista se, kun itsellä on jostain paha mieli tai itkettää, niin ihan täysin itsekseen joutuu suremaan.
Miten olette ratkaisseet tälläisiä eroavaisuuksia?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mulla oli joskus mies, joka ilmoitti ettei ole äitini, kun dieetti joku juttu. Käski hommata jonkun äidinkorvikkeen muualta yms. Just just, heitin pihalle lopulta, koska tunteettomien tyyppien kanssa ei voi pidemmän päälle hyvin.
dieetti joku juttu? Mitä helv..?
Tarkoittaa varmaankin sitä, että jos nainen on laihdutuskuurilla, niin mies ei yhtään tue, vaan vetää vieressä (tarkoituksella) sipsejä ja irtokarkkeja. Samoin jos nainen pyytää kanssaan lenkille, niin mies ei varmasti lähde mukaan. Tällaiset miehet herkästi ovat kovia arvostelemaan naisen ulkonäköä, mutta eivät ole valmiit tekemään mitään sen eteen, että se nainen tosiaan saisi kohennettua ulkonäköään.
Sen sijaan moni nainen on ihan innoissaan antamassa tukea, jos mies yrittää elämänmuutosta koskipa se sitten ravintomuutosta tai kuntoilua tai uuden tyylin metsästystä.
Eli miehenkin pitää olla dieetillä jos nainen on dieetillä? Siis WTF?
Nainen ei pääse omin avuin ovesta ulos ja lenkille? W-T-F?
Oikeasti jos naiset ovat tuollaisia kiviriippoja niin antaa olla.
Kyllä meillä riidellään, en voisi kuvitellakaan parisuhdetta ilman riitelyä. Riitelyt yleensä johtaa huonon asian muuttamiseen ja lopulta sopimiseen jotta ei jää huono mieli. :)
Riitely on siinä mielessä kivaa.
No minkälista se teideän riitelynne on. Onko semököttämistä, heittelelyä, toisen haukkumista vaikka miksi idooodiksi.
Jokaisessa suhteessa on erimielisyyksiä, emmehän osaa lukea toisen ajatuksia.
Eikö näistä asioista pitäisi keskustella, ei riidellä, sillä riidan itse koen kyllä perin kovaksi asiaksi.
Monilla naisillahan on kerran kuukaudessa ne miitama päivä, että mikään asia ei ole mileiksi eikä kukaan osaa yhtään mitään.
Kuulkaahan naiset, tämä asia pitää hoitaa gynelogin kanssa eli kertoa suoraan, että muutun hirviöksi näistä naishormisyistä. Kukaan mies tuskin ymmärtää silloin ja lähtee pakoon ennenpitkää.
Höpöhöpö, huonoja päiviä on jokaisella sukupuoleen katsomatta.
Päättelen nyt, että tarkoitat tuolla "naishormisyistä" -sanalla hormonilääkkeitä? Useasti nämä lääkkeet (raskaudenehkäisy) eivät ole gynekologin määräämiä, vaan ihan muun lääkärin. Harvemmilla oireet ovat niin kamalia, ettei ketään tai mitään siedä silmissään. Jos näin on, niin kannattaahan sitä ehkäisymenetelmää uudelleen miettiä. Esimerkiksi kondomi on oiva väline, jos ei hormonilääkkeet sovi.
Mielestäni miehen tulisi kyllä ymmärtää kuukautisista johtuvat kivut ja mielenmyllerryksen, eihän se mikään tabu asia ole yhteiskunnassamme. Useimmissa vakiintuneissa parisuhteissa nainen kuitenkin joutuu huolehtimaan ehkäisystä juuri näiden hormonivalmisteiden avulla, kun ei se kortsu niin mukava ole käytössä.
Kenties miehet voisivat tarkemmin miettiä, mitä näinä parina päivänä sanovat naiselleen ja kenties helpottaa naisen oloa alaselän hieronnalla? Kyllä ainakin meillä saan lohtua silloin, kun kuukautiskivut iskevät ja itku on herkässä.
Jokaisella on omat mielipiteet asioista. Niin pitää ollakkin.
Jakaa omia ajatuksiaan ja mielipiteitään EI ole aiheellista riitelyyn. Kahden aikuisen pitäisi osata tuoda ideansa julki normaalilla ja innostavalla keskustelulla.
Erimielisyys on täydellisen normaalia ja rikastuttavaa. Asioiden oikealla tavalla julkituominen on tavallaan taidetta: siihen tarvitaan diplomatiaa, kuuntelutaidetta, hyväksyntää ja joustavuutta.
Nuo kaikki on helppo oppia JOS HALUAA.
Miehesi on oikeassa. Kuka haluaisi riidellä? Se ei ratkaise mitään. Siinä ei ole mitään kehittävää eikä se luo läheisyyttä, päinvastoin: riita kasvattaa negatiivista tunnetta molemmin puolin. Mitä hyvää kukaan pystyy tuossa näkemään?
Kummankaan mielestä riitely ei kuulu parisuhteseen,eikä myöskään riidellä,se on puhtaasti tahto ja tottumiskysymys.
Sillä lailla toinen teistä alistuu, alamaistuu, peittää itsensä ja oikeat omat tunteensa ja tahtonsa ... Se ei ole oikeaa 'rakkautta', sillä jompi kumpi tai molemmat eivät saa olla sitä, mitä oikeasti ovat.
Riidellä pitää osata, jotta sillä ei revitä ja raasteta rikki mitään tärkeää ja kallisarvoista. Oikein riitelyllä voi tuulettaa ja parantaa asioita ja ilmapiiriä silloin, kun se on ummehtunut ja jämähtänyt, kaavoihin kangistunut. Eli sellainen, jollainen riidattomasta suhteesta tulee ilman muuta ja ennen kuin huomaatkaan.
Tuo on ihan hevonpaskaa. Riitelemättäkin voi elää parisuhteessa onnellisena ja varsin pitkään. Sinun kaltaisillesi riiteleminen voi olla välttämättömyys, mutta se ei tarkoita sitä että se olisi kaikille välttämättömyys.
Yeap. Se, joka ei kestä riitaa, eripuraa, väittelyä, ei oikeasti ja suoraan sanottuna kestä sitä, että toinen on muuta, eri mieltä. Mieähillehän on ihan luonnollista olla kunkku ja pomottaa, silloin alamaisen kuuluu olla ainakin hiljaa, jos ei ole samaa mieltä, hymyile, niiaa ja pyytele anteeksi kaiken aikaa, jotta luomakunnan kruunu tuntee olonsa hyväksi.
Laisesi eivät toisen osapuolen välttämättömyyksistä tiedä eivätkä ymmärrä yhtään mitään. Mistä tiedät, että toinen osapuoli on tyytyväinen, jos se ei saa kanssasi olla oma itsensä?
Saa olla oma itsensä, mutta asioista voi sopia riitelemättä niistä.
Joillekin, varsinkin mieähille, "asioista sopiminen" tarkoittaa riitelyä, koska sopimalla voi joutua antamaan myöten vaimolle ja vaimon ajatuksille.
Omana itsenä olemisessa on riitelemisen kanssa?..Ei mitään!
Tai sitten et vain tiedä ja ymmärrä ...
Soot vääräs,moomma oikias.
Mulla oli hyvä päivä - ja taas naurattaa. Heh !
Riitely on typerää keskenkasvuisten touhua. Aikuiset osaavat selvittää erimielisyytensä asiallisesti puhumalla.
En ymmärrä joidenkin naisten tarvetta selvittää asiat nimenomaan riitelemällä, kun ilman riitelemistäkin asiat voi hoitaa.
Todellista riitelyä kannattaa välttää ja opetella tekemään kompromisseja. Kun joku asia herättää voimakkaita tunteita, esim suuttumusta, se suuttumus kohdistuu siihen asiaan ei henkilöön ja tämä kannattaa aina kertoa jos toinen ei ole ollut tiettävästi kusipää. Kusipäitten kanssa ei seurustella, niistä hankkiudutaan eroon. Kaikenkattava kommunikointi ja rauhallisuus sen suhteen auttaa pääsemään kaikesta riitelystä ja väärinkäsityksistä eroon. Eli vaaditaan aika paljon aikaa tutustua toiseen perinjuurin. Tälläiset suhteet yleensä onnistuu henkilöiltä jotka rakastavat oikeasti ja kunnioittavat toisiaan.
Juuripa tätä yritin selittää. Noin se on.
Täällä kaikki vastaa asian vierestä. Ei se, että erimielisyydet hyssytellään selvittämättä ole yhtään sen rakentavampaa kuin huutaminenkaan. Täytyy löytää tapa puhua myös ikävistä asioista, muuten tulee ero, koska ei ne ristiriidat itse itseään selvitä. Ja riidat kuuluu elämään.
Justiinsa juuri näin.
Voi kuulua elämään mutta riidat ei,riita ja erimielisyys ei ole sama asia.
Eikö ne riidat juuri erimielisyyksistä ala. Yleensä mieähet eivät kestä sitä, että nainen uskaltaa olla eri mieltä ja jos nainen vielä pitääkin päänsä, niin taisto on valmis.
Oot lapsellinen,taitaa kulua aika riidellessä?
Jos aloittajan asia jäi jotenkin epäselväksi, niin käväisepä lukaisemassa uudestaan. Se ei tietenkään auta, jos vika on ymmärryksessä.
On viisas mies,mitäpä siihen enempää lisäämään.
Jos mieäs pelottelee erolla joka kerta, kun tulee erimielisyyttä, niin se on aivoton aasi, jolla ei pelitä parisuhesäännöt päässä. Ja tuskin mikään muukaan, jos siipan suru ja murhe ei hetkauta.
Meillä ei riidellä, meillä keskustellaan. Näin ei tule sanottua mitään mitä suutuspäissään saattaisi ajattelemattomuuttaan sanoa ja myöhemmin katua. Aiemmassa suhteessani riitelimme jatkuvasti, oli huutoa ja tavaroiden paiskomista (exäni taholta).
Suhdetta vahvistaa se, että osataan ratkoa vaikeita tilanteita tai tunteita yhdessä. Minkä tähden kun lukee näitä juttuja niin tulee sellainen olo, että pariskunnassa osapuolet ovat toistensa vihollisia? On riitelyä, mustasukkaisuutta, stalkkausta, epäilyksiä, juonia... Minusta parin pitäisi muistaa olevansa kuin tiimi, samaan suuntaan matkalla.
Hei aloittaja!
Ongelma saattaa olla se tyyli, millä sinä otat itseäsi vaivaavan asian puheeksi. Toista syyttelemällä tms. seuraa vain riita. Yritä ottaa asia hyvin neutraalisti puheeksi, kerro että tämä asia mieltäsi painaa, ja tarvitsisit asiaan miehesi mielipiteen. Jätä hänen mielipiteelle tilaa, kuuntele ja arvosta hänenkin mielipidettä (vaikka se tuntuisi pahaltakin se, mitä hän sanoo).
Miehet tuntuvat ajattelevan asioita niin kovin eri tavoin... Mutta kyllä he vastaavat selkeään kysymykseen, mikä kysytään normaalilla äänellä ilman tunteenpurkauksia.