Mitä tekisin kun parisuhteessa ei ole luottamusta kumpaankaan suuntaan. Se alkoi aikoinaan siitä, että miesystäväni mielestä minulla oli ollut liikaa miehiä. Olin tapaillut joitakin miehiä eroni jälkeen löytämättä pysyvää suhdetta (yleensä se oli miehestä kiinni, ettei pysyvää syntynyt). Miesystäväni oli alussa hyvin mustasukkainen ja epäileväinen. Sitten joskus puolen vuoden kuluttua sain hänet "kiinni" nettideittailusta (oli unohtanut koneelle auki treffiprofiilinsa ja viestejä). Hän lopetti sen profiilin mutta latasi kuvia toiselle profiilille vielä puolen vuoden kuluttua tuosta. Minulta alkoi luottamus mennä. Hän käytti myös paljon erouhkailua saadakseen lisää "vapautta". Sitähän hän lopulta sitten saikin, kun en kestänyt toistuvaa uhkailua erolla eli lopetin kokonaan kysymiset, minnä menet tai ketä tapaat. Lopulta luottamukseni pirstaloitui täysin kaikesta hänen sailailuistaan ja käskin hänen mennä. Olimme erossa, laitoin nettiprofiilin ja tapailin erästä miestä. Lopulta kuitenkin palasimme miesystäväni kanssa yhteen, mutta hän ei luota minuun lainkaan. Hän on jälleen eräällä treffipalstalla. Kun huomautin siitä, niin hän tokaisi, että ei tiedä, kuinka monella palstalla minä olen (minulla ei ole profiilia). Minun on vaikea uskoa, että hän varsinaisesti hakee mitään. Mutta tämä molemminpuolinen epäluottamus ei ole hyväksi.
Ja toinen asia, mikä on aina hiertänyt suhdettamme, on hänen saituutensa. Hän ei koskaan vahingossakaan maksa puolestani mitään, päinvastoin. Kuitenkin olen aina tarjonnut hänelle ateriat kuin hän on luonani, pesen hänen pyykkiään koska hänellä ei ole pesukonetta ja kuivatuskonetta. Kotini on hänen kotinsa ja on aina ollut, kun olemme olleet yhdessä (hänellä on avain, että voi tulla ja mennä miten haluaa). En paljon vaadi, mutta joskus olisi sydäntä lämmittävää, että hän maksaisi edes jotain pientä minunkin puolesta ihan vaan osoittaakseen, että merkitsen jotain. Mutta hän ei osta kotiin mitään, ellen anna rahaa. Eikä hän esim vie minua elokuviin ellen maksa lippuja. Minulla on aina tunne, että olen vähempiarvoinen kuin muut naiset, kun en ole "satsaamisen" arvoinen. Haluaisin joskus antaa hänelle lahjan, mutta en voi, koska hän pitää niin tiukasti kukkaronsa nyörit kiinni. Se tuntuisi ihan hassulta, että ensin maksan kaiken ja sen jälkeen vielä lahjoisin häntä. Silloin ekana seurusteluvuonna ostin hänelle useamman sadan euron lahjan, koska halusin antaa hänelle jotain, mistä tiesin hänen ilahtuvan. Ajattelin, että esine ilahduttaisi minuakin, mutta hän ei siten koskaan antanut minun oikeastaan edes koskea siihen esineeseen.
Ja toinen asia, mikä on aina hiertänyt suhdettamme, on hänen saituutensa. Hän ei koskaan vahingossakaan maksa puolestani mitään, päinvastoin. Kuitenkin olen aina tarjonnut hänelle ateriat kuin hän on luonani, pesen hänen pyykkiään koska hänellä ei ole pesukonetta ja kuivatuskonetta. Kotini on hänen kotinsa ja on aina ollut, kun olemme olleet yhdessä (hänellä on avain, että voi tulla ja mennä miten haluaa). En paljon vaadi, mutta joskus olisi sydäntä lämmittävää, että hän maksaisi edes jotain pientä minunkin puolesta ihan vaan osoittaakseen, että merkitsen jotain. Mutta hän ei osta kotiin mitään, ellen anna rahaa. Eikä hän esim vie minua elokuviin ellen maksa lippuja. Minulla on aina tunne, että olen vähempiarvoinen kuin muut naiset, kun en ole "satsaamisen" arvoinen. Haluaisin joskus antaa hänelle lahjan, mutta en voi, koska hän pitää niin tiukasti kukkaronsa nyörit kiinni. Se tuntuisi ihan hassulta, että ensin maksan kaiken ja sen jälkeen vielä lahjoisin häntä. Silloin ekana seurusteluvuonna ostin hänelle useamman sadan euron lahjan, koska halusin antaa hänelle jotain, mistä tiesin hänen ilahtuvan. Ajattelin, että esine ilahduttaisi minuakin, mutta hän ei siten koskaan antanut minun oikeastaan edes koskea siihen esineeseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi ylipäänsä olette yhdessä?