Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden. Olemme nuoria alle 20v. Seurustelu ahdisti minua jo heti aluksi, sillä poikaystäväni polttaa pilveä ja itse en voi sitä sietää. Minulla on jatkuvasti huoli onko poikaystäväni polttamassa pilveä tai missä hän on, kun ei minulle puhu menoistaan mitään. Minusta tuntuu että häntä jollain tavalla nolottaa kanssani seurustelu tai hän ei uskalla antaa julkisia lemmenosoituksia?
Olen ollut niin ahdistunut poikaystäväni kanssa että olen humalassa suudellut toisen miehen kanssa mutta hän antoi sen anteeksi.
En kuitenkaan haluaisi jättää poikaystävääni tämä on ensimmäinen kerta kun seurustelen ja en voisi jättää hyviä muistoja taakseni, enkä halua seurustella kenenkään muun kanssa sillä rakastan häntä hyvin paljon. Olen miettinyt eroakin mutta se ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Mutta mitä teen ahdistukselleni vai olisiko vain parempi erota ?
Olen ollut niin ahdistunut poikaystäväni kanssa että olen humalassa suudellut toisen miehen kanssa mutta hän antoi sen anteeksi.
En kuitenkaan haluaisi jättää poikaystävääni tämä on ensimmäinen kerta kun seurustelen ja en voisi jättää hyviä muistoja taakseni, enkä halua seurustella kenenkään muun kanssa sillä rakastan häntä hyvin paljon. Olen miettinyt eroakin mutta se ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Mutta mitä teen ahdistukselleni vai olisiko vain parempi erota ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet varmasti kertonut ajatuksesi pilvestä ja kaipuusi julkisiin hellyydenosoituksiin? Ja hän on varmaan kertonut, miksi tuntee julkiset hellyydenosoitukset ahdistaviksi (tai muuta, mitä liekään) ja pitää pilvestä? Pilveä polttaa oikeasti hyvin hyvin moni, se ei aiheuta vaarallisia sivuvaikutuksia kuten agressiota, huonoa oloa tms, kuten esimerkiksi alkoholi tekee. Pilvi on laitonta, vielä, mutta ehkä jonain päivänä se jyrää itseään vaarallisemman alkoholin laittomaksi. Menoista voit itse kysellä ja huolesta myös. Vaikutat hyvin kontrolloivalta, toivottavasti et ole, se vasta ahdistaakin. Ahdistus sitten taas ei ole syy pettää ketään, tuon oot keksinyt ihan omasta päästäsi. Jos ahdistaa, niin asiat selvitetään puhumalla, kokeillaan kompromiseja (miksi pidät pilven polttoa ahdistavana? miksi miehen pitäisi osoittaa hellyyttä julkisesti vain sun iloksi, jos se taas on hänelle ahdistavaa mitälie? voisiko mies puhua sulle enemmän menoistaan ettet olisi huolissaan? miksi edes olet huolissasi, kyseessä kuitenkin aikuinen ihminen joka pärjää sun kanssa samanlailla kuin ilman, ei huollettava?) ja jos ei toimi, niin ei toimi. Voit opetella hallitsemaan ajatuksiasi selventämällä itsellesi miksi ajattelet kuten ajattelet. Tähän saakka kuitenkin jos vain sinä oot ollut se, josta pitäisi olla huolissaan..
kiitos vastauksestasi ! Ei tietenkään ahdistus ole syy pettää ketään ja mielestäni olenkin ehkä liian kontrolloiva, ehkä se onkin se asia jooka minua ahdistaa mutta en pääse sen yli.
Jos sua kovasti ahdistaa niin yksinoloa kannattaa kokeilla! Ei sun tartte lopullisesti jättää miestä ykskaks, mutta ehdota paussia. Vaikka kuukaudeksi? Olet omissa oloissasi ja näet helpommin, mistä ahdistus nousee. Seurustella ei ole pakko, jos ei huvita eikä toisen kaikkia, varsinkaan laittomia harrastuksia tarvitse hyväksyä. Ei aina jää huonot muistot, jos suhde päättyy suuremmitta draamoitta. Ota aikalisä. Ahdistus kertoo jostain, kuuntele sitä. Kontrollointikin voi olla reaktio eikä joku sun "vika". Jos mies on huithapeli, sulla iskee kontrolli päälle, koska et voi vaan levollisesti luottaa tms.
"... en voisi jättää hyviä muistoja taakseni..."
Niinpä niin... Ne hyvät muistot saavat sinut jatkamaan - mutta entäs tulevaisuus?
Suurin osa meistä ajattelee seurustelessaan, että se johtaa johonkin pitkäaikaiseen... Parisuhteeseen, jossa jaetaan ilot ja surut, joka kestää myrskyt, jossa tuetaan toista ja ollaan yhdessä ilman salaisuuksia. Pystytkö kuvittelemaan teidän seurustelustanne tulevan "jotain"? Ehkä jollain aikavälillä hankitte yhteisen asunnon, saatte lapsia, elätte vakiintunutta perhe-elämää?
Mietipä noita asioita - ja että kannattaako tarrautua niihin hyviin muistoihin, joita ei totta tosiaan vuoden aikana ole kovin paljoa kerinnyt kertymään, kun kerran nyt jo mietit koko touhun ahdistavuutta ym.
Hei tyttonen, Toivottavasti ette asu saman katon alla vielä. Jos asutte niin heti takaisin kotiin!
Jos ette (PALJON PAREMPI) sitten voit pitää tuota huumehorhoä kepin mitan päässä "ystävänäsi". On todellista ajatuspankin väärinkäyttoä tunkea sinne mitään syvällisempiä ajauksia jotka koskevat tuota horhoä. Pakottaa samalla itsesi tekemään täysin idiootti asioita!
Kunnon rehellisiä, luotettavia ja ahkeria poikiakin kun on olemassa. Mitä vikaa ja kieroa sinä näet heissä?! Miksi rehelliset, ystävälliset ja eteenpäinmenevät pojat eivät kiinnosta sinua??
Jos syynä on huolehtivaisuuden tarve, käytä tuo tarve paljon terveempään: vieraile vanhustenkodeissa/ sairaaloissa/lastenkodeissa jossa sinun läsnäoloasi ja seuraasi todella arvostettaisiin, rakastettaisiin ja kunnioitettaisiin.
Saisit tuosta itsekkin NIIIIIIN PALJON enemmän irti kuin mitä nyt olet valinnut tehdä.