Avioeroon tuomittu :)
Meille jäi eron jälkeen vain velkaa, yhteistä ja toisen omaa, tosin yhteisen elämän pyörittämiseen otettua. Kaikki kun ei mennyt niinkuin suunniteltiin ja tyhmää yrittää elää velkarahalla :(. Tiedetään tiedetään.
Mutta nyt:
Miten ositetaan se osa velasta, joka on toisen nimissä mutta todellakin yhteisymmärryksessä otettua? Jos velkoja ei suostu velkaa "jakamaan" jääkö toiselle aviopuolisolle kuitenkin mahdollisuus "periä" velkaa toiselta osapuolelta?
Meille jäi eron jälkeen vain velkaa, yhteistä ja toisen omaa, tosin yhteisen elämän pyörittämiseen otettua. Kaikki kun ei mennyt niinkuin suunniteltiin ja tyhmää yrittää elää velkarahalla :(. Tiedetään tiedetään.
Mutta nyt:
Miten ositetaan se osa velasta, joka on toisen nimissä mutta todellakin yhteisymmärryksessä otettua? Jos velkoja ei suostu velkaa "jakamaan" jääkö toiselle aviopuolisolle kuitenkin mahdollisuus "periä" velkaa toiselta osapuolelta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omissä nimissä otettu velka on omaa avioliiton jälkeenkin eli ei tarvitse jakaa, vain yhteiset lainat jaetaan, jos miinus merkkistä jää.
Erossa velka on sen kenen nimissä se on ja sitä ei tarvitse osittaa että silleen. Se velka jää toisen tappioksi vaikka olisi yhdessä tuhlattu mutta kun kummankin puolison oamisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja kummalle jää nettovarallisuutta enemmän niin se puolitetaa. Pääsääntöisest ivelka on se kenen nimissä ne ovat erovaiheessa.
Muuten hyvä, mutta osituksessa otetaan huomioon henkilökohtaiset velat.
Osituksessa lasketaan molemmille osapuolille varat-velat, ja jos toisen tämä nettovarallisuus on suurempi kuin toisen, niin tämä maksaa tasinkoa.
Kuitenkin jos toisen osapuolen netto-omaisuus painuisi negatiiviseksi (ts. velkaa enemmän kuin varallisuutta), niin netto-omaisuudeksi merkitään 0.
Samaa ongelmaa liikkeellä :(
Lakitietosivuilla puhutaan, että jos velka otettu yhteiseen käyttöön niin siitä ollaan yhteisvastuullisia, siis voidaan olla. Siellä mainitaan myös osituksen kohtuullistamisesta: meillä totuus se ettei toinen tehnyt juurikaan töitä, otti jopa karensseja, ei saanut velkaa (onneksi näin jälkikäteen) koska ei ollut koskaan tuloja. Elettiin vaan vuosi vuodelta velaksi enemmän ja enemmän. Helvetin tyhmää, mutta joka kiven olen päättänyt kääntää että joku kohtuus tähän saataisiin...
Osituksessa erittäin tärkeä on taitava asianajaja, jos keskenään ei päästä/osata sopia. Minulla ollut erittäin huono tuuri: ensimmäinen asianajaja vitkutteli erilaisten syiden turvin 6 viikkoa, eikä saanut ositusta aikaiseksi. Toisen kanssa melkein samoin, ositussopimus piti olla miehellä jo lähes 3 viikkoa sitten. Ihmettelin, kun mies ei mitenkään reagoi, soitin asianajajalle tällä viikolla. Ilmoitti vaan rauhallisesti, että on ollut sairaana 2 viikkoa ja YRITTÄÄ saada osituksen tehdyksi ensi viikolla.
Niin minäkin luulin, mutta nyt olen huomannut muutaman kuukauden väännön jälkeen, että avioeroissa ei ole kohtuutta. Minäkin huolehddin meidän alannosta pääosin ja maksoin velat pääosin, mies eläkkeellä jo pitkään. Juuri mitään ei pystynyt kotona tekemään, mutta metsässä pystyi tekemään maastolenkkejä pyörällä jopa 7-8 tuntia kerralla.
Talo myytiin ja rahat laitettiin puoliski. Nyt olen totutellut asumaan kerrostalossa 3 viikkoa ja aika vaikeaa on ollut. Miehellä heti seuraavana päivänä, kun muutettiin uusi nainen kierroksessa. Se siitä toisen kunnioituksesta.
Puolensa kannattaa aina pitää, mutta ei kannata uuvuttaa itseään.