Olen siskoni kanssa lapsuudessa ollut hyvin kilpailuhenkinen ja aina kaiken täytyi mennä tasan. Itse en kovin helpolla antanut myöskään periksi, vaikka todellisuudessa olin ollut väärässä. Ja siskoni joutui nöyrtymään.
Nyt aikuisena välimme eivät ole mistään parhaimmaista päästä. Siskoni täytyy kertoman mukaan tsempata itseään, että pystyy olemaan seurassani.
Itse haluaisin että saisimme välimme kuntoon ja voisimme olla onnellisia sisaruksina. En koe omaa oloani vaivautuneeksi hänen seurassaan ja välillä soittelenkin hänelle. En pysty antamaan hänelle vastauksia lapsuudesta, vaikka olen kuinka miettinytkin asioita.
Mitä teen?
Nyt aikuisena välimme eivät ole mistään parhaimmaista päästä. Siskoni täytyy kertoman mukaan tsempata itseään, että pystyy olemaan seurassani.
Itse haluaisin että saisimme välimme kuntoon ja voisimme olla onnellisia sisaruksina. En koe omaa oloani vaivautuneeksi hänen seurassaan ja välillä soittelenkin hänelle. En pysty antamaan hänelle vastauksia lapsuudesta, vaikka olen kuinka miettinytkin asioita.
Mitä teen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nöyrryt, pyydät kunnolla anteeksi tyhmiä tekojasi ja lupaat ottaa opiksesi. Enää et kilpaile hänen kanssaan mistään, et arvostele, mitätöi, vaan kehut onnistuneita juttuja ilman kateellisuutta. Pystytkö tähän? Pystytkö muuttumaan?