Yliopisto alkoi...

Nuoruus nyt vain on rällystä ja seksiä. Opiskeli tai ei. Vanhana sitten voi ottaa rauhallisesti, kun muuta ei enää jaksa.
Mukava, että teet perusteellisia johtopäätöksiä vastaantulevista ihmisistä ja asioista heti kättelyssä.

viimeinen mahdollisuus pitää hauskaa! nyt vihdoin meidätkin kutsutaan hippoihin eikä mukana ole enää niitä peruskoulun kingejä

Yliopistoaika on paljon muutakin kuin kirjojen pänttäämistä. Monelle opiskelijalle oman alan opiskelijakollegat ja alalle sosiaalistuminen on tärkeää. Varsinkin alussa on paljon juhlintaa, ajan kanssa tulee ystävyyssuhteita. En noista alkuvaiheen bileistä ole tykännyt, aikamoista suorittamista joka ei ole edes hauskaa.

Huomenna olisi kaupunkisuunnistustakin tarjolla mutta en lähde mukaan, koska kukaan opiskelutovereistani ei halua olla selvinpäin. Miksi tutustua ihmisiin joilla ei ole yhtikäs mitään yhteistä itseni kanssa? Mistä muualta kuin kirkosta löytäisin sopivaa seuraa itselleni, vaikkapa vielä samanlaiset arvot omaavan tyttöystävän?

Itse sain yliopiston alussa vain pari sellasta "oikeaa" kaveria, toki tunnen/tiedän paljon muita opiskelijatovereita. Mutta tosiaan, jos ei biletys kiinnosta ja on muutenkin kiireinen elämä, niin ei sitä (kirottua) "verkostoitumista" kovin helpolla tapahdu, eikä mielestäni tarvitsekaan. Itselläni on jo aikaisemmista elämänvaiheista / muualta liuta kavereita, joita hädin tuskin ehdin tavata heitäkään. Mitä järkeä siis varta vasten tutustua uusiin? AP, kannattaa tosiaan varmaan etsiä seuraa muistakin kuin yo:oon liittyvistä _omista_ harrastuksista, vaikkapa sitten sieltä kirkosta.

onko tää se sama tyyppi joka plazalla on saanut aikaan satojen viestien mittasen ketjun näillä höpinöillään? vaikeeta uskoo että 2 tyyppiä puhuis yhtä aikaa täysin samalla tavalla samoista asioista...

Kun lukee tällaisia viestiketjuja saa kuvan että yliopistomaailma jakaantuu kahteen eristäytyneeseen leiriin: "oikeisiin" opiskelijoihin ja juhlijoihin. Juhlijat bilettävät omassa sisäpiirissään ja selviävät opinnoista vain juuri ja juuri ja juhliin sattuneiden henkilökunnan jäsenten nuoleskelulla.

Todellisuus on sitten vähemmän mustavalkoinen, niin asiat yleensä. Sekä juhlijoihin että ei-juhlijoihin kuuluu yhtälailla innokkaita ja hyviä opiskelijoita kuin keskinkertaisempiakin. Eikä oikeastaan ole edes mitään rajaa ihmisryhmien välillä; onko sellainen, joka esim. osallistuu vain pari kertaa vuodessa ainejärjestön suuriin vuotuisjuhliin, rällääjä vai kenties sellainen, joka osallistuu järjestön iltamiin kerran kuukaudessa?
Ja onko henkilökunnan nuoleskelua se, että menee juttelemaan mukavia näille? Sinänsä juhlissakäyjillä on kyllä tietty etu; vanhemmalla opettajalla ja nuorella opiskelijalla ei välttämättä ole hirveästi yhteisiä puheenaiheita omaa alaa lukuunottamatta, joten siinä helposti puhuttua siitä ja saatua esim. vinkkejä kandin/gradun tekoon. Tiedämpä tapauksen että eräs professori ja opiskelija saivat pienessä huppelissa idean tutkimusprojektiin ja toteuttivat sen sittemmin!
On hyvä huomauttaa vielä että harvemmin sitä ollaan änkyräkännissä, niin että sivistynyt keskustelu sujuu kyllä.

Turha opiskelua on ottaa liian vakavasti. Juhliminen on joillekkin osa opiskelijaelämää ja toisille ei. Ei sillä ole oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa, että pärjääkö opinnoissaan vai ei. Muutama ryyppäämisen takia väliin jäänyt luento tuskin mitään haittaa. Valtaosan oppii kuitenkin harjoitteluissa ja vapaa-aikanaan eikä luennoilla.

Juu paljon anaaliseksiä sekä piriä menee vapailla.

Opiskelijaelämään voi kyllä osallistua myös selvinpäin. Pääpointti ei suinkaan ole ryyppäys, vaan se, että tutustuu toisiin sekä hauskanpito, joka ainakin minulta onnistuu ihan selvänäkin. Itse aloitin juuri uudessa opiskelupaikassa, ja vaikka en juurikaan juo, niin ihan hyvin olen sopinut joukkoon. En ole täysi abso, vaan yleensä ostan ehkä yhden juoman lähinnä näön vuoksi, vaikka usein edes sitä ei tarvitse, kun yllättävän monet tarjoaa omistaan. Joskus menee pelkkää vettä tai kokista tai mitä vain. Kuitenkaan mihinkään kunnon känniin en itseäni juo oikeastaan koskaan.

Ehkä se ratkaiseva tekijä tässä on se, että mä en puutu muiden juomiseen mitenkään, vaan enemmänkin olen hengessä mukana. En tee mitään numeroa omasta juomisestä tai sen puutteesta, enkä tunne olevani mitenkään parempi tai huonompi ihminen tämän vuoksi. Ilahduttavasti ja yllättävästi mulle on myös tullut sellainen tunne, että ei muita oikeasti edes kiinnosta, juoko joku vai ei! Kukaan ei ole vielä kysynyt, että mikset juo. Ja jos toiset juovat, niin siinä vaiheessa niillä ei ole minkäänlaista kykyä erottaa onko joku toinen kännissä vai ei, ellei sitä jotenkin itse erityisesti korosta.

Aikaisemmassa opiskelupaikassa tein sen virheen, etten mennyt mukaan näihin tapahtumiin, kun oletin että se ryyppäys olisi pääasia. Parin viikon jälkeen huomasin, etten tuntenut ketään, eikä se tutustuminen enää myöhemmin onnistunut kovin hyvin. Kyllä siinä tosi yksinäiseksi jäi, ja erityisesti ryhmätyöryhmien muodostaminen on tuskaa, jos olet se ihme hiippari, joka ei tunne ketään.

Ei noilla lahjoilla voi päästä yliopistoon.

Juu, opiskelu ei ole PELKKÄÄ ruusuilla tanssimista.

No minä kävin yliopiston osallistumatta yhtenkään juhlaan, olin vetämättä viinaa ja en edes harkinnut seksiä. Mutaman vuoden älkeen lopputuloksena oli työtön maisteri hyvillä arvosanoilla, jotka ei paljoa nyt lämmitä.

Tää on taas tätä että suhteita pitäs luoda, että sitten niillä suhteilla kai sais työpaikan ym. Ei osaamisesta kai niin väliä, kunhan joskus krapulassa sattuu eksymään luennolle. Onko opiskelijaelämä ollut aina näin surkeaa ja ryyppäämistä, vai onko se taantunut tuohon viime aikoina? Yliopistojen ja muiden opinahjojen idea kai oli alun perin ihan jotain muuta. Nyt ryyppäys tuntuu olevan isossa osassa. Ei tietenkään kaikilla, mutta itelläni jäi tämmönen kuva.

Ei kaikkia todellakaan kiinnosta mitkään ryyppäjäiset. Itseäni olisi voinut kiinnostaa nähdä muita ihan muissa merkeissä (vaikka jotkut harrastukset tms.) mutta ikävästi moneen kerhoon näytti liittyvän suomalaisten pyhä lehmä, eli alkoholi.

Ja siitä työllistymisestä.. no, ite en osallistunut juhlintaan yliopistossa ja kaveritkin löytyi ihan muuta kautta. Kävin töissä ja opiskelin (ai kauheeta!). No, nyt oon sitten oman alan töissä, keskimääräsellä palkalla (tai no, paremmalla palkalla kuin tällä alalla yleensä, mutta siis muihin suomalaisiin nähden keskipalkalla). Bileissä kulkijoista, sosiaalisista verkostoitujista tiedän kaksi, että mitä heille kuuluu nykyään. Toinen ainakin kiertää vielä työkkärissä ja toinen kai myy jotain kaloja torilla. Muista en tiedä, voihan heillä mennä hyvinkin.

Kaikki eivät valmistu koskaan.

Osata tulee alkoholisteja, sekakäyttäjiä tai muita pummeja.

Näin se on yliopistossakin kuten kaikissa muissakin opinahjoissa.

Vahvat ja raittiit yleensä selviytyvät kunnialla.

Perustakaa raittiille porukalle omat kemut. Liittykää johonkin tanssikerhoon. Kalliita ne on opiskelija-alennuksellakin vaikka viinarahat säästyiskin.

Kun osaa tanssia, niin voi hurautella ympäri vuoden lavoille pitämään hauskaa ihan selvinpäin. Näin ne näkyvät osa nuorista tekevän.

Eipä ole tanssilavoilla tullu juostua.

"...Mielestäni näitä asioita ei kuitenkaan pidä sekoittaa, sillä yliopistoon tullaan opiskelemaan arvokasta ammattia, tuottamaan uutta tietoa ja siellä pitäisi osata käyttäytyä sen arvoisesti."

Hupasa kirjotus :-). Ei siellä oikeasti tehdä mitään tollasta. Pelkkiä korulauseita, ei sen enempää. Sä olet ilmeisesti hieman vanhempaa vuosikertaa, niin tässä sulle tylyä todellisuutta. Sä käytät seuraavat x vuotta päntäten kirjoja säntillisesti ja koitat saada hyviä numeroita ja päteä muutenkin joka paikassa. Samaan aikaan nuoremmat ryyppäävät illat ja nukkuvat tunnit koulussa käyden muutaman kerran vuodessa tentissä saaden paskoja arvosanoja. Ja sitten kun tulee aika hakea töitä, niin se nuorempi saa aina sen paikan.

Hmm... Vanhempaa vuosikertaa? En ole edes kahtakymmentä, joten olen nuorempi kuin useammat muut opiskelijat.

Oot siis samanikänen kuin moni muukin joka aloittaa yliopisto-opiskelut....Nii ja ootko siis kuopiossa? Mä olin siinä kaupunkisuunnistuksessa, kamalaa kun tuutorit pakottivat juomaan niitten viinoja. Vaikee siinä oli panna vastaan ja tuloksena sitten se etten muistanut aamulla loppuillan tapahtumia enkä päässyt seuraavana päivänä luennoille koska vain oksentelin ja oksentelin.

En tiedä mitä teen, kun en voi jättäytyä kaikista juhlista pois kun jään kummiskin ulkopuolelle, mut en mä myöskään halua juoda, kun alkoholi vaikuttaa muhun niin paljon jo pienestä määrästä. Ja jos oon juhlissa, en pysty kieltäytymään juomasta. Oon niin säälittävä tapaus... Miks yliopistossa pitää oikeesti olla tällästä????

Juu oon Kuopiosta. Ymmärrän itsekin jääväni ulkopuolelle mutta ihan suoraan sanottuna I don't fking care, eli olkoon sitten näin ja pysytään yksin. Kyllä voin sanoa, että haluaisin kaltaistani seuraa ympärilleni mutten vaan löydä sitä mistään.

Voisimme yrittää ystävystyä, jos vaikka menisimme tulevaisuudessa juoppojuhlien sijasta jonnekin missä voi juoda limpparia ja vaikka pelailla pelejä. Näin ei jäätäisi yksin mutta oltaisiin kuitenkin sosiaalisia. Sitä paitsi on helpompi mennä uusiin paikkoihin jonkun toisen kanssa kuin yksin.

Suomalaisissa on viinageeni, eli suurin osa suomalaisista on pohjimmiltaan alkoholisteja. Totta kai tämä näkyy myös opiskelijoiden kohdalla. Opiskelijoille juominen on tietysti myös sosiaalisesti hyväksytympää, mikä nyt sinänsä on koomista, koska muutkin suomalaiset ryyppäävät joka tapauksessa. Duunarin olisi periaatteessa hyvä olla skarppina työpaikalla, mutta käytäntö on eri.

Opiskelijoiden kohdalla juomista saattaa toki lisätä sekin, että suurin osa opiskeltavista aineista on turhaa p*skaa, joka ei paljoa panostusta vaadi, eikä myöskään hyödytä työmarkkinoilla. Tämän opiskelijat itsekin sisimmässään tietävät, mikä madaltaa kynnystä pistää hanskat naulaan ja elämä risaiseksi.

Eivät kaikki opiskelualat/oppiaineet ole tässä asiassa samankaltaisia. Tietyillä opiskelualoilla bailaus ja holtiton ryyppäys on vahvemmin kriteerinä "piireihin" pääsylle. Näitä aloja ovat esim. kauppa- ja oikeustieteet, eli aineita, joista kuvitellaan valmistuvan ns. parempiin töihin. Tietoisuus siitä, että opiskellaan jotain oletettua eliittialaa generoi usein varsinkin nuorissa miehissä käyttäytymistä, joka näyttäytyy ulkopuolisen tarkkailijan silmin hyvin vastenmieliseltä. Asetelmaan liittyy myös vahva sukupuolittuneisuus: nämä usein urheilutaustaiset kovat kundit juovat ja kukkoilevat kilpaa omassa jengissään ja BB-kokelaan ja kokoomusnuoren risteytykseltä näyttävät pimatsut seuraavat kikattaen vierestä. Naisten kohdalla hyvin olennainen seikka on ulkonäkö ja viehättävyys; nousukkaille on tärkeää näyttäytyä vain hyvännäköisessä seurassa. Vaikka kulkisitkin mukana joka ikisessä opiskelubileissä, et ole yhtään mitään sosiaalisessa hierarkiassa jos et tunne halua osallistua tähän "paluu yläasteelle"- näytelmään tavalla tai toisella. Rauhalliset sivustaseuraajat ovat näkymättömiä tai jopa vaarassa vieraantua jopa enemmän kuin jos eivät tulisi näihin bileisiin mukaan ollenkaan. Se että olisi jotenkin itsestä kiinni että pystyykö tällaisessa ilmapiirissä tutustumaan ihmisiin tai pääsemään mukaan porukkaan on lähinnä syyllistävää hurskastelua. Em. kaltaisessa ryhmädynamiikassa on olennaisen tärkeää, että on olemassa näitä ulkopuolisia, piireihin kuulumattomia ihmisiä, sillä he toimivat hierarkiassa korkeammalla olevien asemaa toimiessaan vertailukohtana. Joissakin tapauksissa myös sisäänottomäärät ovat niin suuria että kunnollista ryhmähenkeä ei pääse syntymään koska opiskelijoita on liikaa. Tämä johtaa entistä todennäköisemmin siihen että kuppikunnat muodostuvat itsestään tällä yläaste-metodilla, ja loput sitten pärjäävät keskenään, jos pärjäävät.

Tuossa oli kyse siis ns. parempien alojen opiskelijoista, ja kyllä tuo on ihan todellista meininkiä niissä piireissä. Siellä kun tuntuu olevan keskimäärin enemmän näitä kauniita ja menestyviä tapauksia, jotka ovat identifioituneet voittajien puolelle koko elämänsä ajan. On käyty paremmat peruskoulut ja lukiot, on menestytty urheilussa ja oltu alikessuna intissä. Silloin ei oikein muuta osaa kun huseerata kukkona - tai kanana - tunkiolla, kun niin on aina tehnyt. Kuvioon kuuluu myös erittäin suuri kilpailullisuus ja tarve kuulua tähän sosiaaliseen kermaan, tai oikeastaan enemmänkin pelko siitä, ettei kuuluisikaan siihen. Tämän takia niitä sivustaseuraajia vältellään kuin ruttoa ettei vain leimautuisi itsekin sellaiseksi.
Huomattavaa vaihtelua siis on eri alojen välillä tässä asiassa. Esim. jossain kirjallisuuden tai sosiologian opiskelijoiden bileissä harvemmin ihan samanlaista normittamista on nähtävissä. Tai ainakin sosiaalisen kuvion sisältö on erilainen. Ne puleeratut urheilusankarit saattaisivat olla jossain taideopiskelijoitten keskuudessa täysiä nobodyjä, ja porukan kingi taas se jolla on kaikista oudoimmat jutut ja diipein habitus. Hämmästyttävän samanlaisia ovat siis (nuoret) ihmiset loppujen lopuksi. Kaikki nuoret tyypit jne..

Erittäin tuttu kuvio myös nykypäivänä luennoilla. Kaavaan kuuluu myös että opetusta ei seurata sekuntiakaan ja rymistellään ulos luentosalista viimeistään puolivälissä luentoa. Saa miettimään että mikä tällaiset ihmiset on saanut haluamaan yliopistoon, ja miten ylipäätään ovat selviytyneet pääsykokeista. Ja tosiaan lahkeet sukissa-juttu meni pois muodista viimeistään joskus 2007. Jossain maakunnissa sitä saattoi kyllä nähdä vielä vuoden 2009 paikkeilla. Nykysinhän kaikki lätkätontut näyttää tältä: http://suosikki.fi/s/f/editor/images/Viihde/Uutiset/j&vg.jpg