Puran tässä ikävän, murheen ja kaipuun sekaisia tunteitani. Kesäromanssi lopahti naisen kanssa ja nyt koitan tehdä itselleni selväksi, että ei se kuitenkaan ollut minun juttuni. Mutta eipä tunnu olevan kovin helppoa. Vaikka kyseessä olikin vain romanssi, niin ehdin kiintyä ja tykästyä häneen. Aluksi molemmilla oli tunteet mukana ja jossain vaiheessa nainen sitten ilmeisesti kyllästyi tms, se jäi epäselväksi. Siinä sitten soudettiin ja huovattiin, mutta minä olin silti koko ajan täysillä mukana. Nainen näytti hetkellisesti tunteensa mutta sulki ne sitten sisäänsä. Rikoin siinä sitten itseäni ja nyt on "#¤ska fiilis. Hän särki sydämeni. Yritän ajatella, että elämä jatkuu ja asiat voisivat olla huonomminkin. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Yöunet menevät ja töissä torkutaan, ajatukset kasaantuvat vain häneen. En osaa keskittyä muuhun. Pimeä syksykin on vielä kaiken lisäksi tulossa...
Kuinka nainen voikaan sekoittaa miehen pään
mies kylmän maan
474077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Oletko sä kertonut tälle naiselle sun tunteista?
Mulla on samanlainen juttu menossa, mutta miehen kanssa (nainen siis olen). Kuulostaa ihan kuin ap:n teksti olisi tullut suoraan omalta näppäimistöltä. Ensin kaikki oli ok, mutta sitten jotenkin ihmeellisesti yhteydenpito miehen puolelta alkoi takkuamaan ja mä tietysti yli-ihastuneena ajattelin, että miehellä lopahti kiinnostus enkä ole viitsinyt häiritä vaikka kovasti mieli tekisikin. Vähän väliä tekisi mieli kaivaa puhelimesta miehen numero, soittaa miehelle ja sopia tapaaminen. Pelkään vaan pakkeja tai sitä "lopullista tietoa" ettei mies tunnekaan mua kohtaan enää mitään. Taisi olla jotain hetken huumaa vaan, mene ja tiedä.
Tyhmäähän se on tänne valittaa ja avautua. Läheiset alkaa jo varmasti kyllästymään kun vatvon tätä asiaa heillekin. Ei kenenkään toisen miehen läheisyys ole tuntunut näin hyvältä pitkään aikaan, jos koskaan. Koko ajan täytyy keksiä jotain tekemistä etten vahingossakaan ehdi ajattelemaan ja ikävöimään miestä, ikävä kun on ihan järkyttävän suuri.
Teidän tilanteessa voi siis olla kyse siitä, että nainenkin on ihastunut/kiinnostunut mutta ei uskalla itse ottaa puheeksi asioita. Ole sä se rohkeampi osapuoli, nosta kissa pöydälle ja katso mihin se johtaa. Helppo se on näin toisia neuvoa, mutta kun itse pitäisi tehdä jotain niin omat neuvot muille unohtuu enkä saa tehtyä tän asian eteen mitään. Salaa toivon, että jos miehellä on vielä tunteita niin mies ottaisi muhun yhteyttä.
Hassua, että myös sinun tunteesi ovat samat kuin minulla. En ole hänelle ilmaissut suoraan, että "Olen ihastunut sinuun..", vaan että "Minulla on tunteita sinua kohtaan..". Ei hän siihen noteerannut mitenkään, joten oletan ettei hän tunne mitään minua kohtaan. Olen tunteikas ja osoitin teoillani kiinnostuksen, mutta nekin tuntuivat menneen hukkaan. Hän muuttui kylmäksi sen alkuinnostuksen jälkeen. Nyt hän haulaa olla vain ystävä ja siihenhän naiset ensimmäisenä vetoavat, että pääsevät "pakoon" tilanteesta. Emme ole nyt tavanneet viikkoihin ja yhteydenpitokin näyttää vähentyvän.
Olen kaiketi katkeroitumassa tilanteestani, kun nämä suhdeasiat eivät vaan tunnu onnistuvan. Pian en enää uskalla tutustua kehenkään, kun pelkään epäonnistuvani. Muistan kuulleeni nämä samat sanat myös hänenkin suustaan kerran.
Jäi mainitsematta, että hieman helpottaa oloa kun tekee itselle selväksi, että en välttämättä ole tehnyt mitään väärää. Eli jos olisin säätänyt jotain sellaista, mistä toinen ei pitänyt ja juttu olisi kariutunut siihen. Näin ei siis ollut, vaan yritin olla toiselle hyvä ja ystävällinen. Otin hänet huomioon ja kuuntelin häntä. Jos nämä hyväntahtoiset teot ja eleet ovat väärin, niin en kyllä voi itseäni syyttää!
Ongelma on kai sitten siinä, että sä et ole tarpeeksi renttumainen. Eli ihan se naisten vakiotarina. "Kiltit miehet eivät ole tarpeeksi jänniä, eikä niistä ole mitään vastusta".
Meitä näyttää olevan samassa junassa enemmäkin porukkaa. Sydän nyt rojuna. Tai periaatteessa en tiedä missä mennään kun ei ole viikkoon ottanut minuun yhteyttä. Itse en enää voi soittaa koska se näyttäisi että hingun hänen peräänsä. Niin hingunkin, mutta se on nyt tultava vuorostaan sieltä. Eli miehen yhteydenottoa odottelen. Minulla on nyt kaikki asiat persiillään kun en voi muuta kun miettiä meidän juttua. Siinä kun on kolmaskin mukana tuolla toisessa päässä.
Mä en oo koskaan ymmärtänyt tota ajattelutapaa, että naiset haluavat vaan renttuja ja kiltit miehet ei kelpaa. Mä olen renttuja katsellut muutamia viime aikoina ja toivon, että seuraava olis nimenomaan kiltti ja ihana mies. Rentut ei anna jännitystä vaan sydänsuruja.
Olen tehnyt itselleni sen päätöksen, että en ala rentuksi, koska silloin en olisi oma itseni. Eräs kaverini kerran tokaisi, että sun pitää muuttua ja tulla röyhkeämmäksi. Voin vaan kuvitella millaisiin naisiin sellainen käytös tehoaisi.
Mul loppui myös hiljattain ns. "kesäromanssi".. Ja mul ei oo hajuakaan miks emme nähdä enää. Yhtäkkiä yhteydenpito loppui. En millään saa tätä tyttöä/naista pois ajatuksista. Varsinkin ku menee nukkuun tekee kyl kipeää. Tääl sit odottelen sen yhteydenottoa. Että ku voi olla tyhmä ku tääl haaveilee että se lähettäisi jonkun tekstarin, joo kylhän se varmaan laittaa pian tekstarin että kaipaa mua. Ei kyllä tule tapahtumaan. Kait sen sitten joskus unohtaa ku tapaa jonkun uuden. Mut se tässä harmittaa ku vaan kaikki loppui yhtäkkiä ilman minkäänlaista syytä. Ja pahinta on se että tulen kohtaamaan tän nainen vielä monta kertaa. Miten sitten pitäisi olla, kattoa taivaaseen. Ei helv*ttiä...sit kaikki tunteet palaa taas. Ei näin! :(
Joo kyllä sinunkin juttusi on kuin omasta elämästäni. Tämä tunne tekee tosiaan kipeetä, kun illan hiljaisina hetkinä hän palaa ajatuksiin, koita siinä sitten nukkua vaikka ne ajatukset olisivatkin kauniita. Tosin viimeaikoina ne ovat olleet vain kaihoisia ja haikeita :'( Mistään ei tule mitään...
just tälläinen hiljaisuus ja häviäminen on kaikista pahinta! Kun ei laiteta suhdetta poikki kunnolla kasvotusten.
Mullakin mies hiljeni kokonaan. Pari viikkoa sitten laitoin vielä sen viimeisen tekstarin ja kysyin tapaamista ja mies oli muka niin kiireinen. Ja sen jälkeen täysi hiljaisuus ja joku ylpeys se minullakin on, että alkaisin roikkumaan miehessä.
Olen tällä hetkellä loukattu, surullinen ja maassa. Pitäisi saada se vihantunne päälle, jotta pääsisi eteenpäin. Ajatukset kieppuu vain tässä miehessä, en saa unta, en pysty syömään.
Vielä en pysty edes lukemaan kesällä tulleita tekstareita, joissa pelättiin että se olen minä, joka kyllästyisin ensin mieheen. Mutta nyt kävi näin ja syytä en tiedä. Pelkkä hiljaisuus
Juuri näin. Hiljaisuus vaan lisää sitä tuskan tunnetta, kun ei tiedä mitä toinen ajattelee tai tekee. Kasvotusten ne asiat pitää selvittää tai edes puhelimitse. Meillä jokaisella on ylpeytemme näissä asioissa ja siitä on pidettävä kiinni.
Et ole ainoa...
Sama tuska täällä. Mutta kävi huonommin valitettavasti :( Sanoi rakastavansa ja seuraavana päivänä lopetti suhteen.. Mutta oma ylpeys ei anna periksi vaikka sattuu.
Oliko ensimmäinen suhde?
Niitä kun tulee lisää, oppii erottamaan muutaman kuukauden säädöt vakavammista. Kyllä sen huomaa kun oikea kumppani sattuu kohdalle.
Siperia opettaa.
Juu, kesäromanssi lopahti mullakin (olen nainen). Alku oli kaunis, kuukauden ajan kaikki oli ihanaa. Tunteita ilmaistiin, asioista keskusteltiin avoimesti ja tehtiin suunnitelmia. Kaiken piti olla kunnossa. Koulutettu ja fiksu kaveri (tiedän toki, et koulutus ei ole tae mistään). Sit yhtäkkiä salaiseen numbaani soitti Joku ja löi luurin korvaan. Tuli viesti, viestejä ja yhtäkkiä minua syytettiin varatun miehen iskemisestä ym. pimeetä. Miehen mukaan he olivat eronneet kaksi vuotta sitten. "Eksä" (?) piinasi minua viikon, eikä vieläkään ole täysin lopettanut. Parasta tässä on se, että mies lopetti kaiken yhteydenpidon kuin taikaiskusta! Tuli täyspysähdys SEINÄÄN. Ei ollut enää mitään. Ei perusteluja, ei selitystä.Tollainen "luuseri" ei ikinä saa arvostustani. Pitäis olla vastuuta edes sen verran, että kertoo toiselle, et "tää oli nyt tässä". Tätä on nykyajan meno 40-vuotiailla.
Mulla on ilmeisesti loppunut kesäromanssi myös. Kai. Jotain vähän yhteyttä ollaan pidetty facessa, mutta ei oikein tavattu tai soiteltu. Sillä on jotain muita juttuja. Tiedän että sillä on oikeasti, mutta koko ajan? ... Se on hämmentänyt mua vaikuttamalla siltä että sitä kiinnostaa, mutta mitään ei tapahdu. :/ Jätkä on tosi kultainen ja ihana, mutta en mä tiedä onko se edes kiinnostunut vai vain kohtelias enää. Löysinpä naamani viikonloppuna toisen miehen huulilta, 'en kai mä voi ikuisesti odottaa' ajattelin siinä hetkessä. Harvinaisen huono idea kun se on samaa kaveripiiriä. Sinne meni siis viimeistään se. Olen ääliö.
Vinkkinä siis: soita. Pistä viesti. Ennen kuin on liian myöhäistä. Voi olla että se odottaa viestiä ja miettii kiinnostaako sua ylipäätään.
Mulla sama tilanne ja päätin etten todellakaan odota enää yhtään. Jos miestä ihan oikeasti kiinnostaisi viettää aikaa sun kanssa ja nähdä niin kyllä sitä aikaa riittäis sille näkemiselle. Ihminen voi olla kiireinen, mutta eiköhän kaikilta löydy aikaa jos sitä oikeasti haluaa. Mä oon sitä mieltä, että eteen päin vaan. Turha jäädä jahtaamaan sellaista, jota on mahdotonta saada kiinni. Siinä vaan satuttaa itseään, kun jatkuvasti pitää toivoa yllä ja joutuu aina pettymään.
Mä olen varma, että omassa tapauksessa miehellä on jo uusi(a), jotka joutuvat läpikäymään saman kuin minä.
Mitä MegaÄäliö tarkoittaa "muilla jutuilla"? Kenties uusia naiskuvioita? Minua jäi myös vaivaamaan, että onko/oliko tapailemallani naisella kenties toinen samaan aikaan kuvioissa. Aikoinaan yhden keskustelun perusteella ei ollut, mutta toiselle nyt voi sanoa mitä vain. Yhteydenpito hänen suunnaltaan on viime viikkoina vähentynyt, mutta hän kyllä vastaa lähettämiini viesteihin. Kovin kiireiseltä hän nykyään vaikuttaa eikä viimeksikään ehtinyt tapaamaan, kun pyysin. Oli viikonloppu ja voisi kuvitella, että hän olisi kyllä ehtinyt jos olisi kiinnostanut. Toisaalta haluan ymmärtää häntä, sillä hänen työnsä on kuulemma melko hektistä ja rankkaa nykyään. Nyt emme taas ole olleet yhteyksissä moneen päivään, lienee ehkä parasta olla hiljaa hetken. Mielestäni olen kyllä tähän saakka yhteydenpidoillani tehnyt selväksi kiinnostukseni. Mielestäni kiinnostusta osoittaa jo sekin, että kysyy toiselta kuulumisia.
Fiksu mies lopettaisi pähkäilyn ja unohtiaisi koko naisen, mutta en vaan pysty. En ole sellaista tyyppiä, joka vokottelee heti uusia kun entisen jättää. Siinä naisessa oli sitä jotain ikävistä puolistaan huolimatta. Ääliö olen minäkin.
mies kylmän maan, mä suosittelisin sua nostamaan kissan pöydälle ja kysymään ihan suoraan, että missä mennään. Vaikeetahan se on ja helpompi sanoa kuin tehdä, mutta asioihin tulisi ainakin selvyyttä. Kovasti vaikuttaa siltä ettei nainen ole tekemässä aloitetta puhumiselle.
Olisipa sun kaltaisia miehiä enemmän tässä maailmassa. :) Tuntuu että omalle kohdalle osuneet miehet on just sellaisia pakoon juoksijoita heti kun homma menee vakavaksi ja asioita ei selvitetä. Sit pyöritellään peukaloita ja ihmetellään mikä meni vikaan.. Luottamus miehiin on mennyt ihan kokonaan.
Musta kannattaa kysyä suoraan eikä pähkäillä. Sillähän siitä selviää, mut tollainen käytös viestii sitä, että et ole riittävän tärkeä naiselle, kun nainen on noin "kiireinen". Myönnän, että ei ole helppoa sanoa miehelle, että et ole riittävän kiinnostava.....mut jotainhan on sanottava, josta toinen voi vetää johtopäätökset. Raukkamaisinta on olla sanomatta mitään......Olen samaa mieltä: luottamus miehiin sai tänä kesänä erittäin pahan kolauksen. Onneksi olen luonteeltani optimisti, muuten iskisin heti hanskat tiskiin....Elämässä on onneksi Toivoa!
Olen ottanutkin asian puheeksi ja hän on kierrellen tehnyt asian selväksi, siitä sitten pitäisi vetää johtopäätös. Tunnetta ei kuulemma ollut tarpeeksi, mutta miksi näin kävi? Oliko syy minussa vai hänessä, siihen en saanut vastausta ja sekös minua häiritsee. Haluan tietää, jos tein jotain väärin, niin ehkä voisin jotenkin korjata asian. Kuulin kyllä häneltä "Ei sussa ole mitään vikaa.." kommentteja, mutta niiden taakse on helppo piiloutua. Vaikea kuvitella, että nainen joka on aikoinaan samalla tavalla tullut jätetyksi kuin minäkin, pystyy tekemään näin kylmän tempun.
Mutta anyway, rivien välistä voi tulkita, etten enää kiinnosta häntä. Yritän unohtaa hänet, mutta näyttää vievän aikansa. Viikonloput tuntuvat vaikeilta, kun on liikaa aikaa. Aina ei vaan ole tekemistä ja silloin tulee pähkäiltyä näitä asioita.
Ajan kanssa helpottaa, usko mua mies. Mulla kesti pitkään erään miehen jälkeen ja vieläkin muistelen usein, mutta jatkan eteenpäin ja katselen ympärilleni. Kyllä se siitä paremmaksi muuttuu, teet nyt surutyötä asiassa. Hän on sinulle merkityksellinen ja siksi suret. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin uusi ovi avautuu.. vaikka sitä et nyt näekään.
Kiitokset asiallisesta kommentista! Varmasti helpottaa, viimeistään sillon kun se uusi ovi avautuu. Minulla on siis yksi pitkä vakava suhde takana ja siitä tein surutyötä ainakin vuoden verran. Mutta se olikin eri juttu kuin tämä parin kuukauden kesäromanssi. Tämäkin kyllä tuntuu miltei yhtä pahalta. Tuntuu kuin olisin jälleen tullut nöyryytetyksi. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa ;)
Niin ja tietenkin kiitos myös muille ketjuun vastanneille!! :)
ei oo koiraa karvoihin katsomista jos miehet on paskoja puhun omasta kokemuksesta niin osaa ne naisetki näköjään olla . ymmärän tunteesi koska olen saanut kokea elämässäni myös paljon saman kaltaista miesten tekemänä kylläkin .
Nää "Ei sussa mitään vikaa ole" on höpö-höpö puheita, joita kukin suoltaa kun ei kehtaa kertoo totuutta. Mikähän siinä totuuden puhumisessa on niin vaikeeta, pitääkö olla sellainen hienohelma ettei kehtaa tai viitti, onhan niitäkin jotka ei haluaa toista loukata kertomalla asiat niinkuin ne on. Mutta täähän on sellasta ihme pehmentelyä joka ei auta toista ihmistä ollenkaan. Mitä tollasesta oppii kukaan, en minä ainakaan.
Tietty juttu on vähän eri jos on ollut yhdessä pitempään niin sit pitäisi saada "totuuden" ja ehkä nää kesä-ihastukset onkin vaan tarkoitettu lyhyt aikaisiksi.
Jos pelätään, että suorat kommentit loukkaavat toista, niin ei se kirpaise kuin hetken. Sittenpähän asia on selvä ja myöhemmin on huojentunut olo kun tiedustettiin ongelman syy. Ei työelämässäkään voida kehittyä, jos ei saada palautetta.
Minusta on tooosi lapsellista käytöstä, että ei kyetä suoraan sanomaan niin kuin on asian laita. Ihan kuin ihmisiltä puuttuisi taju siitä, miten toista ihmistä kohdellaan. Yhden loistoesimerkin muistan tapailun (huom! oltiin vasta tapailuasteella) lopettamisesta. Mies soitti ja totesi, mikä on asian laita. Olin samaa mieltä. Silti kirpaisi, mut asia tuli kerralla selväksi eikä sitä tarvinnut enää vatvoa ja miettiä. Juttelimme asiallisesti, ja se tuntui tosi hienolle! Totesimme, että jälkipuheita ei tule kummankaan suunnalta. Asiat voi siis hoitaa ihan tyylikkäästikin...
Toimii silloin kun ei vielä rakasteta.
juu, kun rakastuu tai antaa itselleen luvan rakastua, sattuu kovasti....ja vatuttaa sitäkin enemmän jätetyksi tuleminen....
Hyi helvetti, ensin pelästyin että " Mies kylmän maan" on J mutta ei sitten tainnutkaan...
En tiedä olinko ehtinyt rakastua, mutta ainakin lämpimät tunteet leimahtivat yhdessä vaiheessa. Kai se tunne syttyisi minuun vieläkin, jos vaan olisi kipinää. Sitä nyt ei enää taida olla.
En tiedä ketä Eelke haet, mutta en valitettavasti ole J. Onko sinullakin kenties samanlainen tarina? Näköjään monella näyttää olevan, joten liity mukaan vain ;)
Tarina kuin itse kirjoittamani . Itselläni siis kävi samantyyppisesti, kesän alussa tavattiin ja vähän aikaa sitten loppui tämä meidän juttu. Ehdin jo ihastua, ehkä jo rakastuakkin. Mies vain lopetti yhtäkkiä ilman syytä, sanoen juuri ne kuuluisat sanat: ei sussa mitään vikaa ole. Unettomuus vaivaa ja mietityttää miten näin kävi, yhtäkkiä. Todella paha olla. Tiedän miltä tuntuu. Voimia pimeisiin syksyn iltoihin, kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa usko pois! :-)
Meitä tosiaan on (valitettavasti) monta samassa tilanteessa olevaa.
sad-angel, tsemppejä sullekin!
Olisinpa mäkin saanut edes joitain syitä siihen miksi meidän juttu loppui. Mies kohtelee kuin mitään ei olis tapahtunutkaan meidän välillä ja se jos mikä sattuu. Parempi olis ollut kun oltais lyöty kättä päälle, tokaistu ettei tästä tuu mitään ja jatkaa kumpikin omiin suuntiin. Mitään ei puhuttu, juttu vaan loppui eikä tosiaan mun aloitteesta. Kai se "oikea tyyppi" vielä joskus kävelee vastaan....
Kaikkien vastausten perusteella vaikuttaisi siltä, että monessa tapauksessa mies on ollut se jättänyt tai kylmä osapuoli. Olenkohan kenties jotenkin poikkeustapaus. Päivittäin vaan tulee pohdittua, että mikä minussa oli todellisuudessa vikana. En vaan ole vielä sitä keksinyt..
mies kylmän maan, mä olen miettinyt aivan samaa. Mikä mussa oli vikana etten kelvannut? Ystäväni ovat yrittäneet hokea mulle ettei mikään ja että mies oli tässä se joka menetti ja paljon. Mä olen kauniiksi kehuttu, ihan fiksu, todella kiltti (ja helppo hyväksikäyttää just siksi?), huolehtiva ja välittävä. Oonkin miettinyt, että aina miehistä sanotaan että pitäis olla renttuja niin pitääkö meidän naisten alkaa käyttäytymään samalla tavalla, että miehille kelpaa?
Olis vaan niin ihanaa löytää sellainen mies, jolle kelpaa just omana itsenään, mitään ei tarvitse esittää ja toisen kanssa on mukava olla. Suomessa on kuitenkin yli viisi miljoona ihmistä, ei pitäis olla ihanihan mahdotonta kuitenkaan?
Minä en ainakaan lähde muuttamaan itseäni yhtään rentummaksi, enkä suosittele sitä toisellekaan. Jos hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, niin sen pitäisi riittää. Silloin kun itsetunto on kohdallaan, niin tulee myös esiinnyttyä sellaisena kuin on. Nämä koettelemukset vaan käyvät itsetunnon päälle..
Minä ainaskin haluan hyvällä itsetunnolla varustetun, kiltin ja hyvätapaisen miehen. Sellainen riittää minulle oikein hyvin. Itsellänikin on hyvä itsetunto....
Kyllä sellaisiakin miehiä tästä maasta löytyy. Niitä nyt ei vaan ihan joka kadun kulmassa kävele vastaan, joten silloin täytyy laajentaa hakualuetta ;)
Hyvää viikonloppua!
MInä olen sanonut ne kuuluisat "ei sussa ole mitään vikaa" -sanat. Ja siinä miehessä ei todellakaan ollut mitään vikaa.
Minä en ole vielä yli edellisestä suhteesta. Kuvittelin että mä pystyn käsittelemään suruani samanaikaisesti kun rinnalla on joku joka saa hymyilemään, pitää sylissä, on siinä. Mutta ei se mene niin.
Mun mielestä on turhaa lähteä etsimään syyllisiä tai alkaa ajatella ettei itse ollut riittävä kun suhde päättyy. Sen oikean ihmisen kanssa sinä olet riittävä, sinä saat olla heikko, sinä saat tehdä virheitä -ja silti se ihminen rakastaa sinua enemmän kuin pystyt käsittämään.
Laitoin hänelle viikonloppuna viestiä ihan vaan kysyäkseni kuulumisia. Jotenkin se tuntui vaikealta ja piti miettiä ihan tosissaan mitä siihen kirjoitti. Ilmeisesti olen jo sisimmässäni valmis unohtamaan hänet. Kyllä hän vastasikin viestiini, mutta vähin sanoin. Kai hänkin on sitten osaltaan jatkamassa eteenpäin.
Voi yhen kerran. Mulle kävi näin. Luulin olevani rakastunut, meni hyvin. Kas, sitten eräänä päivänä hän (nainen) päätti lähteä entisen matkaan. Toivotan Hänelle hyvää matkaa valitsemallaan uralla. Nyt olen löytänyt naisen, jolla on kaikki palikat kohdallaan. Saat ilmaisen neuvon: kyllä se löytyy!!
MIehet on valitettavasti aika luusereita näissä asioissa.Joko ollaan pettämisreissulla ja valehdellaan uudelle,että on eronnut tms.Mulle kävi niin,että tpasin miehen, johon ihastuin välittömästi, olisin varmaan kiivennyt Everestille tms.hänen takiaan.Hän esitteli minua ystävilleen "tulevana vaimonaan" yms ja mä olin onneni kukkuloilla.Olin vihdoin tavannut ihmisen,joka oli älykän,hänen kanssaan oli kiva matkustella ja jutella eri asioita, sängyssä meni hyvin ja hän huomioi minut monella eri tavalla.Kunnes....lakkasi vastaamasta soittoihin ja vihdoin , monen yrityksen jälkeen laittoi tekstarin,ettei meistä yhdessä mitään tule:(Oli kyllä käsittämätön isku vasten kasvoja,lähes vuoden yhdessäolon jälkeen.Jälkeenpäin mietin häntä paljon ja tulin tulokseen,että hän on tietyllä tavalla narsisti.Ei kestänyt eriäviä mielipiteitä, ei yhtänä riitaa, naisen pitäisi pukeutua aina hameeseen ja käyttää pun.huulipunaa ja olla hänelle mieliksi.En vain siinä huumassa kiinnittänyt hänen pyyntöihinsä suurempaa huomiota.Mutta näin loppui ja silti,edelleen jossain sieluni syvyyksissä kaipaan häntä, totta puhuen välillä aika paljonkin.Tuntui,ett toinen puoleni katosi hänen mukanaan.Toisaalta olen onnellinen,että sain kokea sen onnen ja ilon ajan,on jotain muisteltavaa.
Jälleen yksi miinus miehelle. Kieltämättä aika härskiä touhua, jos miltei vuoden yhdessäolon jälkeen ilmoittaa ettei tästä tule mitään ja vielä tekstiviestillä. Tekstiviestijättäminen on todella luuserimaista.
Minäkin olen ajatellut tätä naista ja koittanut selvitellä hänen käytöksensä syytä. En osaa sanoa sille mitään syytä, koska en edes täysin ehtinyt tuntemaan häntä. Mitä tuohon narsistisuuteen tulee, niin itse en arvostellut hänen ulkonäköään, pukeutumistaan tai vaatinut hänen olemukseltaan mitään. Huomasin, että hänellä oli heikko itsetunto, joten yritin rohkaista häntä esim. kehumalla jotain hänen ominaisuuttaan tai ulkonäköä. Olisi varmaan kannattanut pysyä hiljaa..
Mut ootko aatellut, et oisko tää sun naikkonen ollut jonkinnäköinen narsisti tai narsistinen persoona? Ensimmäinen tuntomerkkihän on se, että näiltä ikään kuin puuttuu empatia kokonaan. Yleensä eivät myöskään näe itsessään mitään huonoa.
Mulle kävi vajaat vuos sitten vähän samalla tapaa kuin sulle vuoden seurustelun jälkeen. Kun kysyin häneltä kahteenkin otteeseen, että mitä huonoja puolia hänessä on, hän ei tosiaan pystynyt yhtäkään sanomaan. Mitään vastauksia en minäkään saanut ja mielestäni kohtelin häntä hyvin.
Siksipä en koskaan halua itselleni huonolla itsetunnolla varustettua ihmistä, jolla on ollut huono lapsuus. Sen olen oppinut viime vuosina.....ja siitä myös pidän kiinni.
En tiennytkään että meitä on näin monta samassa tilanteessa :o
Oman tarinani kirjotin tuonne "Suhteen lopettaminen" aihealueeseen että jos jotakin kiinnostaa lukee :)
Ei tässä kai muu auta kun elää päivä kerrallaan. Kai se jossain vaiheessa helpottaa tai sitten ei.