onko toivoa ?

Toivo ei ole mennyt,koska pohdit asioita! Mielenterv.toimistosta saat keskusteluapua. Sinä itse olet itsesi paras auttaja. Se että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on auttaa myös hyväksymään muut ihmiset. Itsensä hyväksyminen on ensimmäinen asia joka sinun tulisi"korviesi välissä" selvittää!! Ihminen on enemmän kuin keho jossa asustaa!!!
Tsemppiä,enempää en osaa tuossa asiassa neuvoa!!!

Haloooo... ainahan on toivoa!
Pistä ittes kuntoon, kato mitä juttuja paikkakunnallas menee ja mee mukaan ROHKEASTI. Ensin voi tuntua kauheelta mutta muista että AINA on vielä isompia ja rumempia.HUUMEET EI AINAKA AUTA. JA muista aina että vittuilu ja huono käytös muilta on niiden pulma EI sun.LÄHDE VAAN LIIKKEELLE.:)

Tuo oli ihan kuin mun elämästä, paitsi, että olen tyttö...

Auttaa en osaa, kun en osaa itseänikään...nytkin olen lähdössä viinakuppaan hukuttamaan pahaaoloa.

Jo se että sä kirjotit tänne on jo yks askel eteenpäin. Itse tuota samaa aikanaan kokeneena voin sanoa sulle että toivoasi et ole todellakaan vielä menettänyt. Huomaan tekstistäsi että olet fiksu, ajatteleva ihminen joka ymmärtää, että nyt jos koskaan, voi suunnan muuttaa toiseksi.

Eli
1. Hakeudu rohkeasti ihmisten pariin
2. Älä välitä siitä, mitä muut sanoo tai ajattelee sinusta. Muista koko ajan se että olet kuitenkin ihminen, ainutlaatuinen ja yhtä arvokas kuin kuka tahansa. Ei ihmisen arvoa mitata rahassa, menestymisessä tms ulkoisissa tekijöissä. Jos niin ajattelet tai joku muu ajattelee, se on täyttä harhaa.
3. Etsi harrastuksia joista pidät tai luulet pitäväsi. Kokeile kaikkea mahdollista, niin jokin voi sinuun kolahtaa. Sitä kautta voit löytää uusia ystäviä ja näkökulmia elämääsi.
4. Jos kärsit ylipainosta, muuta ruokailutottumuksia ja ala liikkumaan. Hyötyliikuntaa vaikka aluksi. Vähennä rasvaisten ja makeiden syöntiä ja suosi hedelmiä, marjoja, kasviksia, vihanneksia, kokojyväviljavalmisteita kuten ruisleipää, vähärasvaista lihaa ja kalaa sekä rasvattomia maitotuotteita. Eli syö monipuolisesti, mutta kevyesti.
Jos alkon käyttö on jokapäiväistä, tarvitset ehkä ulkopuolista apua siitä irrottautumiseksi.

Kaikenkaikkiaan jonkin ammatti ihmisen apu voisi olla tässä vaiheessa sinulle hyväksi. Eli ota yhteyttä esim. paikkakuntasi terveyskeskukseen, mielenterveystoimistoon tai seurakunnan diakoniin. Jostakin näistä saat varmasti apua.

Myös itse kärsin aikanaan vuosikausia koulukiusaamisesta ja itsetuntoni oli jossain vaiheessa täysi nolla. Energiani meni itsessäälissä rypemiseen ja siihen että mietin jatkuvasti mitä muut minusta ajattelee. Olin arka ja vihasin itseäni. Pidin itseäni rumana. Minulla ei ollut ystäviä. Mutta monen vaiheen kautta, aikojen saatossa tilanne muuttui. Nyt parinkymmenen vuoden kuluttua olen naimisissa ja parin lapsen äiti. Minulla on nyt ihana, aikanaan tavotelluin poikamies aviomiehenä, on talo, auto ja maallista mammonaa. Autan työssäni ihmisiä, jotka ovat kokeneet samaa kuin minä. Koen, että kokemukseni ovat kääntyneet voimavaraksi. Ne jotka minua aikanaan kiusasivat, ovat saaneet kompastua omaan nilkkaansa. Pari heistä on alkoholisoitunut ja on monenlaisissa vaikeuksissa rypeviä ihmisiä. Tilanne on kääntynyt aikojen saatossa siihen, että nyt he ovat kateellisia siitä mitä minulla on. Ja mitä parasta, vaikeuksien kautta olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Nyt tiedän, etten silloin aikanaankaan ollut yhtään sen huonompi kuin muut, oma itsetuntoni ja kunnioitukseni oli vain niin vääristynyt, että näin kiusaajat jotenkin parempina ja vahvempina kuin itse olin. Vaikka tosiasiassa hehän olivat vielä heikompia. He vain pönkittivät itsetuntoaan kiusaamalla minua.

Toivottavasti tästä kirjoituksestani oli sinulle jotakin hyötyä. Ota itseäsi niskasta kiinni ja hae apua. Sinulla on vielä elämä edessä =)

Kylmä totuus tässä tämän päivän maailmassa on, että ihmiset keskittyvät varsinkin seurustelukumppania etsiessään hyvin pitkälti ulkoisiin seikkoihin. Turha kai kenenkään väittää, etteivät ulkonäköön liittyvät seikat vaikuttaisi varsin määräävästi seurustelukumppania etsittäessä.

Ymmärrän täysin, ettei ulkonäkö voi (eikä saa) olla kaikki kaikessa, mutta harva meistä on kuitenkaan sellainen, että voisi vilpittömästi väittää ulkonäön olevan täysin merkityksetön seikka vastakkaisessa sukupuolessa. Asiaa voisi verrata rahaan: kaikille (puhutaan tässä suomalaisista) raha ei merkitse kaikkea, toisille taas enemmän. Kukaan meistä tuskin kuitenkaan haluaisi elää köyhänä Bangladeshissa myymässä itseään saadakseen ruokaa. Tuskin kukaan myöskään haluaa olla samannäköinen kuin kauhuelokuvien hirviöt. Voidaan siis sanoa, että myös ulkonäöllä on väliä, ainakin jossain määrin, meille kaikille.

Nimimerkistäsi ja kirjoituksestasi päätellen olet tyytymätön ulkonäköösi. Kuule, huoli pois! Etenkin ylipainoon liittyvät asiat ovat sellaisia, joihin on itse mahdollista vaikuttaa hyvinkin paljon!! Ehdotan sinulle seuraavaa: Ota itsellesi tavoite esim. yhdeksi vuodeksi eteenpäin. Seuraavassa on muutamia miettimisen arvoisia kohtia.

1)RUOKAVALIO. Aloitat laittamalla ruokavalion kuntoon: kaikki epäterveellinen roskaruoka surutta pois; tilalle kunnon terveellistä kotiruokaa. Ravintopuolella lisää tietoutta löytyy netistä ja painonvartijoista. Yllätyt kuinka hyvää ruokaa saa terveellisistä aineksista kasaan. Toisaalta huomaat, mitä kannattaa jättää syömättä.

2)LIIKUNTA. Siinä avainsana. Aloitat kevyesti kävellen, kunnon kasvaessa lisäät vauhtia ja lopuksi huomaat todella pitäväsi hommasta. Jos mahdollista, vaihtele harjoitusta ja lajia, niin vältät tylsistymisen. Rauhallinen aloittaminen on tärkeää, jotta kokisit liikunnan myönteisenä ja miellyttävänä asiana. Suurin virhe on lähteä suoraan juoksemaan, sillä siitä saat ainoastaan paikat kipeäksi ja homman tuskaisen luonteen vuoksi kynnys heittää hanskat tiskiin putoaa olemattomaksi. Harjoituspäiväkirjan pitäminen voi myös auttaa saamaan säännöllisyyttä harrastukseen, sillä siitä näkee suoraan kuinka paljon on tullut harjoiteltua. Lisäksi se paljastaa säälimättä laiskuuden.

3)UNOHDA DOKAAMINEN ja baareissa juokseminen tuon itsellesi asettaman (esim. vuosi) määräajan ajaksi. Lähde asenteella "Vuoden päästä olen muuttunut mies, ja katsotaan sitten uudestaan niitä baari/naiskuvioita". Jos viikon välein käyt testaamassa "uudistunutta" vetovoimaasi, turhaudut ja lopetat projektin kesken, kun tulosta ei tulekaan.

4)KURINALAISUUS. Kun olet marssimassa hampurilaispaikkaan, mieti mitä olet itsellesi luvannut ja mitä olitkaan tekemässä noin pidemmällä tähtäimellä, ja kävele ohi. Tai mennessäsi kauppaan, osta herkkujen sijasta hedelmiä (jotka itse asiassa ovat varsin herkullisia). Tämä voi olla aluksi vaikeaa, mutta helpottuu ajan myötä. Lopuksi alat tuntea mielihyvää siitä, että pystyt hallitsemaan mielihalujasi. Muista myös vanha sanonta: ”Kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden…”.

5)LISÄÄ KURINALAISUUTTA. Kun tuntuu että väsyttää, eikä jaksa lähteä ulos ulkoilemaan, mieti johtuuko väsymyksesi siitä, että olet oikeasti sairas, vai kenties laiskuudesta.

6)KOHTUUS. Oikeita ja kestäviä tuloksia voi saada aikaan ainoastaan olemalla itselleen luja ja ankara, mutta myös muistamalla, ettei laihduttaminen ja kunnon kohottaminen ole mikään nopeuskilpailu. Rauhallisesti ja määrätietoisesti eteenpäin. Myös tämä kohta puoltaa tavoitteen asettamista vähintään vuodeksi. Kohtuuteen liittyy myös se, että välillä (ei tarkoita joka toinen tai kolmas päivä)suo itselleen mahdollisuuden nauttia ns. roskaruoasta, jos siltä välttämättä tuntuu.

Jos positiivisia asioita mietitään nykyisestä tilanteestasi, niin paradoksaalisesti ensimmäiseksi tulee mieleeni juuri tuo tyytymättömyytesi omaan tilanteeseesi. Mietipäs mikä voimavara sinussa piilee, kunhan saat sen vain ensin valjastettua oikeisiin asioihin; voivottelun ja itsesäälin sijaan.

Lopuksi vielä muutama sana. Ihmisenä et varmasti ole muita huonompi. Painonpudotus on lähinnä tosiaankin kiinni siitä, päätätkö itse tehdä asialle jotain, vai pyöriä itsesäälissä surkutellen tilannettasi. Ja mikä parasta kaikessa, itsetuntosi kasvaa varmasti kun näet mitä ruokavalion muuttamisella ja liikunnan aloittamisella saat aikaan pidemmän päälle. Toisin sanoen, saatuasi "pyörät pyörimään", alkaa tilanne muuttua itseään ruokkivaksi, mahdollistaen kestävän kehityksen ja elämäntapojen pysyvän muutoksen. Toivottavasti tästä oli edes jotain iloa, edes herättämään ajatuksia asian suhteen. TSEMPPIÄ!

yhdyn täysin ylläolevaan kirjoittajaan. Nyt ei muuta kuin lippu korkealle ja menoksi. Sinulla on itselläsi avaimet tosi hyvään elämään, ongelma on vain että miten alat niitä käyttämään. Olen ihan varma että olet aivan yhtä hyvä tyyppi kuin kuka tahansa kadulla vastaan tuleva, sinun on nyt löydettävä itsestäsikin ne hyvät puolet ja alettava uskoa niihin. Olet vielä tosi nuori, usko pois sinulla on vielä vaikka mitä kivaa edessäsi. Kaikki on mahdollista kun vain päätät itse mihin haluat tähdätä ja mikä sinua kiinnostaa!
Mieti ihan ekaksi missä jutussa tunnet olevasi hyvä ja mistä nautit. Sellaisia varmasti on moniakin (siis muita kuin erilaiset nautintoaineet), harrastuksia, töitä, lukeminen, vapaaehtoistyö, elokuvat tms. Ala kehittämään itseäsi pidemmälle valitsemassasi jutussa. Kun huomaat että tiedät jostain jutusta enemmän kuin muut keskimäärin, on siinä jo syytä kohottaa itsetuntoa ja luottaa siihen että pystyt kyllä ihan mihin vain.
Vähitellen sitten rohkaistut menemään enemmän ihmisten pariin, ja saat enemmän ystäviä, ja elämä alkaa hymyillä. Välillä tulee takapakkia, mutta muista että se kuuluu asiaan. Tärkeintä on että et ajattele että joku muu sinut sieltä suosta nostaa. Ainoa mahdollisuutesi on sinä itse. Tsemppiä ja raikasta loppukesää sinulle!

mul on kuule ihan samanlainen tunne..etten koskaa tuu löytään ketää joka välittäis..=(tai halais...
ja kehtais myös näyttää muillekki sen et välitän täst muijasta ihan hirveesti ja rakastan sitä..=((=)
ja hei ei siitä amfetamiinista oo mitää apua..sen voin sanoo..yritä pärjätä..ja ota ittees niskasta kii...

..olin pahasti ylipainoinen, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja aloin laihduttaa. Totesin että painonvartijat on paras vaihtoehto kun haluaa laihduttaa tasapainoisesti ja tehokkaasti. Vuodessa putosi 25kg ja vielä pitäisi tiputtaa..noh paljon,mutta sitkeesti tässä mennään eteenpäin. Nyt olen tiputanut sen verran että itsetunto on kohonnut huimasti ja miehiä alkaa kaarrella ympärillä..joten kyllä se elämä vielä voittaa! :)

Tsemppiä sinulle ja muille laihduttajille!

Itsesäälissä rypeminen ei auta mitään, eikä sitäpaitsi tilanteesi ole mitenkään epänormaali.

Ihan ensimmäiseksi lopetat _kaiken_ paskan käyttämisen, oli se sitten viinaa tai huumeita. Toiseksi, läskistä pääsee kuka tahansa eroon ja se on varmasti se suurin itsetunnon tuhoaja. Aluksi poltat rasvaa ihan lenkkeilemällä (reippaalla kävelyllä voi hyvin aloittaa ja siirtyä sitten juoksemaan). Kun rasvaprosentti on kohtuullisella tasolla, niin sitten salille 3-4x/viikko ja teetät kunto-ohjelman ammattilaisella, esim. kuntosalin ohjaajalla. Ruokatottumuksesi on varmaan myös aika huonot, joten ne pitää myös muuttaa välittömästi. Jos et itse tiedä mitä pitäisi syödä, niin painonvartijoilta esim. löytyy kyllä materiaalia avuksi. Oleellista on, että syöt etenkin salivaiheessa reilusti, mutta terveellisesti. Karkkia/roskaruokaa voi myös syödä kohtuullisesti, mutta korkeintaan kerran viikossa. Mitään vars. laihdutuskuuria et tarvitse missään vaiheessa, liikunta ja _oikea_ ruokavalio hoitaa kyllä painon kuntoon.

Mainitsit myös että olet mukamas ruma. Mietippä että sulla olisi atleettinen kroppa, näyttäisitkö vielä rumalta? Jos sulla on jotain iho-ongelmia, niin 15min ihotautilääkärin juttusilla riittää hoitamaan sen ongelman tai ainakin helpottaa tilannetta huomattavasti.

Itse olin nuorempana fyysisesti todella nolon näköinen (erittäin laiha), mikä oli vuosien varrella tuhonnut itsetunnon täysin. Jossain vaiheessa päätin sitten alkaa rakentamaan lihasmassaa, kun paino ei kerta normaalein konstein noussut. En ole vieläkään seurustellut tai seksiä harrastanut, mutta olen vihdoin saanut tervettä itsetuntoa ja pystyn toimimaan työ/opiskeluelämässä itsevarmalla otteella. Vaikka tuntuu ehkä pinnalliselta, niin raaka fakta on, että omalla ulkonäöllä on usein hemmetinmoinen vaikutus itsetuntoon. Erityisesti, jos itsetunto on nolla, niin sitä täytyy lähteä rakentamaan "keinotekoisesti".

Naisista on turha stressata, mulla on monia kavereita joilla ei ole myöskään mitään kokemuksia naisista. Ei läheskään kaikki miehet pysty luomaan kontaktia naisiin nuorena ja syitä on monenlaisia. Ennenkuin voit ajatella mitään suhdetta toiseen ihmiseen, niin sun täytyy tulla toimeen itsesi kanssa. 21v ei ole vielä ikä eikä mikään, itsekin alotin esim. treenaamisen vasta sun iässä.

Pointti on, että tilanteesi ei ole mitenkään epätoivoinen. Oleellista on, että otat itseäsi niskasta kiinni ja teet mitä tarvitaan, jotta saat elämäsi hallintaan. Muista, että _kukaan_ ei tee sitä puolestasi, se on täysin itsestäsi kiinni.