Ero taitaa valitettavasti olla edessä.

Pienirintaisena (samaa kokoa kuin sinä) tiedän miltä sinusta tuntuu. Minunkin itseluottamus on ollut pitkän aikaa nollissa, tosin nyt paranemaan päin, koska olen saanut vakityön ja tämä näyttää auttavan, kaiken lisäksi opiskelustressi loppui. Tärkein syy itseluottamukseni kasvuun on kuitenkin iän tuoma "viisaus". Toisaalta parisuhteemmekin on kestänyt jo 7 vuotta, joten sekin on auttanut hyväksymään rintani. En osaa auttaa sinua sen paremmin, mutta toivon, että pystyt hyväksymään rintasi. Tiedän, että se voi olla vaikeaa, mutta muutakaan et voi. Iän myötä voit onnistua siinä paremmin. Täytyy myöntää, että heikkona hetkinä (esim. kuukautiset) asia voi vielä vaivata minua, mutta en anna sille enää valtaa. Huumorillakin selviät monesta tilanteesta. Olethan sinä paljon muutakin kuin vain rinnat :-)

Mä ainakin tykkään pienirintaisista naisista, joskaan en naista valitse rintakoon mukaan. Mun mielestä pikemminkin liian isot roikkuvat rinnat on huonompi juttu.

ja hänen rintansa ovat ongelma vain siksi, että hän häpeilee niitä, eikä halua/ osaa nauttia siitä, että hyväilen niitä.
Pienet rinnat ovat kiihoittavat ja niitä on kiihoittava katsella ja käsitellä, mutta jos rintoja pidetään piilossa, se on paha homma.

se tässä ihmisen kehossa on kummallista, että eri aikakausina on ollut aina erilaisia suosikkivartaloita, on ollut rehevää renesanssia ja aikoja jolloin naisilla on pitänyt olla pienet rinnat ja ne on sidottu linttaan. Jonkun kohdan pitäis olla iso, jonkun pieni, ja nimenomaan AINA naiseen zoomataan ja kunnolla;rintojen pitäis olla isot, takamus pieni, hampaitten isot, ja jalkaterien pienet ja noita vaatimuksia kun sitten lähtee kattelemaan peilistä ja joku asia on just päinvastoin kuin odotukset, niin sitten iskee paniikki. Täytyis oppia ajattelemaan että täydellistä ei olekaan, ei edes janitat ym. oo täysin tyytyväisiä itseensä, mutta kun ihmisessä on niin paljon muuta ja kaikki hyvä ei välttämättä liity ulkonäköön. Täytyy vaan yrittää hyväksyä itsensä, eikä kaiken aikaa miettiä niitä ulkoisia puutteita. Ja vielä se, että jos mietitään rintoja, niin harva nainen ihan tosissaan on niihin tyytyväinen, kellä ne roikkuu ilman lasten imetystäkin, kellä on kokoeroa, joku käy muokkauttamassa ihan kelpo välineitä plastiikkakirurgilla. Moni menis jos ois varaa, ja toiset ei jouda niin hirveesti edes miettiä moisia asioita muilta murheiltaan. Yritä pitää ne asiat joihin voit vaikuttaa "siistinä", hiukset, kasvot, vaatetus, yritä löytää ilo elämääsi, ja jos oikein ahdistaa, ammattiapuakin on kyllä tarjolla, tsemppiä sulle.

Tuskin miehesi rintojesi kanssa seurustelee vaan sinun. Kuvittele nyt, seurusteletko sinä miehesi vaiko vain hänen jonkin ruumiinosansa kanssa?! Sitä paitsi makuja on niin monia. Vaihtaisin koska tahansa omat isot rintani sinun rintoihisi! Miten ihanaa olisikaan lenkillä juosta ilman noita höllyviä rasvapalleroitani!

Oletko koskaan käynyt terapeutilla, jonka kanssa voisit puhua mieltäsi askarruttavista asioista? Uskon, että pikku hiljaa pystyt rakentamaan itsetuntosi kohdalleen, mutta hae apua ammatilaiselta, joka osaa todella auttaa. Miehesi on luultavasti henkisesti väsynyt tilanteeseenne, sillä ehkä hän kokee, ettei osaa tai pysty sinua tarpeeksi tukemaan, joten siinäkin mielessä ulkopuolisen avun hakeminen olisi ehkäpä pelastus myös suhteellenne?!

Monille on näistä apua.