Toivoisin pikaisia neuvoja saman kokeneilta.
Tarinani lyhyesti: Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 12 vuotta. Olemme tänä aikana eronneet ja palanneet takaisin yhteen. Kuusi vuotta sitten menimme naimisiin. Saimme kaksi ihanaa lasta. Vuosien saatossa suhteemme väljähtyi ja mieheni vei avioerohakemuksen. Olin aivan sirpaleina ja lapsemme hyvin pieniä, mutta silti sain voimia ja muutin pois yhteisestä kodista lapsien kanssa.
Lasten isä piti sovitusti yhteyttä lapsiin ja kaikki sujui mukavasti. Meillä ei ollut erossa asumisen aikana mitään varsinaista lähentymistä, mutta mieheni piti minut koko ajan siinä uskossa, että yhteenpaluu voisi olla mahdollista.
Kun kesällä tuli lähes vuosi avioeron hakemisesta ja lopullisien päätöksien teko lähestyi, hän myönsi, että hänellä on ollut yli kaksi vuotta suhde toiseen naiseen. Hän itki ja vakuutti, että jättää tuon naisen ja kuinka haluaa yrittää minun kanssa saada asiat kuntoon.
En tiennyt mitä ajatella. Olin salaa toivonut koko ajan meidän yhteenpaluuta ja nyt siihen minulle oli tilaisuus.
Mies katkaisi kaikki välit tuohon naiseen. Hän myönsi, että oli rakastanut tätä naista, mutta kokee minun kanssa eletyn elämän tutuksi ja turvalliseksi. Hän myös haluaisi olla taas osa lasten jokapäiväistä elämää.
Olen jostain syystä niin kiinni tuossa miehessä, että halusin antaa meille mahdollisuuden. Nyt olemme muutaman kuukauden yrittäneet selvittää asioita, eri osoitteessa vielä kuitenkin. Minusta tuntuu siltä, etten tiedä koko tarinaa ja että mieheni vähättelee toisen suhteen merkitystä.
En tiedä mitä tehdä. Toisaalta olen elänyt jo arkea lasten kanssa useita kuukausia ja asiat ovat sujuneet kuitenkin ihan mukavasti yksinkin. Toisaalta toinen aikuinen arjessa ei olisi huono juttu. Kaipaan myös miestäni.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten olette päässeet asioiden yli?
Luottamuspula vaivaa ja myös se, ettei suhde ollut lyhyt vaan todella pitkään jatkunut.
Haluaisin toisaalta jatkaa ja muuttaa pian takaisin yhteen, mutta toisaalta haluaisin voimia, että se olisinkin minä joka tällä kerralla sen avioeropaperin veisi. Olen täysin neuvoton.
Tarinani lyhyesti: Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 12 vuotta. Olemme tänä aikana eronneet ja palanneet takaisin yhteen. Kuusi vuotta sitten menimme naimisiin. Saimme kaksi ihanaa lasta. Vuosien saatossa suhteemme väljähtyi ja mieheni vei avioerohakemuksen. Olin aivan sirpaleina ja lapsemme hyvin pieniä, mutta silti sain voimia ja muutin pois yhteisestä kodista lapsien kanssa.
Lasten isä piti sovitusti yhteyttä lapsiin ja kaikki sujui mukavasti. Meillä ei ollut erossa asumisen aikana mitään varsinaista lähentymistä, mutta mieheni piti minut koko ajan siinä uskossa, että yhteenpaluu voisi olla mahdollista.
Kun kesällä tuli lähes vuosi avioeron hakemisesta ja lopullisien päätöksien teko lähestyi, hän myönsi, että hänellä on ollut yli kaksi vuotta suhde toiseen naiseen. Hän itki ja vakuutti, että jättää tuon naisen ja kuinka haluaa yrittää minun kanssa saada asiat kuntoon.
En tiennyt mitä ajatella. Olin salaa toivonut koko ajan meidän yhteenpaluuta ja nyt siihen minulle oli tilaisuus.
Mies katkaisi kaikki välit tuohon naiseen. Hän myönsi, että oli rakastanut tätä naista, mutta kokee minun kanssa eletyn elämän tutuksi ja turvalliseksi. Hän myös haluaisi olla taas osa lasten jokapäiväistä elämää.
Olen jostain syystä niin kiinni tuossa miehessä, että halusin antaa meille mahdollisuuden. Nyt olemme muutaman kuukauden yrittäneet selvittää asioita, eri osoitteessa vielä kuitenkin. Minusta tuntuu siltä, etten tiedä koko tarinaa ja että mieheni vähättelee toisen suhteen merkitystä.
En tiedä mitä tehdä. Toisaalta olen elänyt jo arkea lasten kanssa useita kuukausia ja asiat ovat sujuneet kuitenkin ihan mukavasti yksinkin. Toisaalta toinen aikuinen arjessa ei olisi huono juttu. Kaipaan myös miestäni.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten olette päässeet asioiden yli?
Luottamuspula vaivaa ja myös se, ettei suhde ollut lyhyt vaan todella pitkään jatkunut.
Haluaisin toisaalta jatkaa ja muuttaa pian takaisin yhteen, mutta toisaalta haluaisin voimia, että se olisinkin minä joka tällä kerralla sen avioeropaperin veisi. Olen täysin neuvoton.
Vastaukset 59
Vanhimmat
älä mssään tapauksessa ota miestä takaisin!
Älä missään tapauksessa!
Ala elää omaa elämää! Älä ota takas ukkoa!
Tulet pärjäämään yksin lasten kanssa.
Tuntuu kuin miehesi pitää sinua varalla.
Vie eropaperi.
Löydät ajan myötä toisen miehen, jota rakastaa.
helpompi sanottu kuin tehty!
No hei... Mies on roikottanut sinua epätietoisuudessa harkinta-ajan ja pitänyt yllä suhdetta toiseen naiseen - sekö on korrektia käytöstä?
Ratkaisumalli Cee: hae lopullista ero, mutta jätä ovi miehelle raolleen. Jos mies todellakin on sinun ja luottamuksesi arvoinen, hän tekee kaikkensa ansaitakseen ne takaisin. Ethän halua olla joskus vuoden-parin kuluttua jälleen samassa tilanteessa kuin viimeksi muuttaessasi lasten kanssa uuteen kotiin? Mies tehköön töitä sinut ja lapset saadakseen - liian helpolla ei pidä päästää kaiken tuon jälkeen. Oikea rakkaus on pitkämielinen eikä heitä hommaa sikseen, jos kaiken rojun pohjalta löytyy vielä kunnolliset palikat saada suhde kuntoon.
Kyllä, tulet pärjäämään yksin! Ulos tuollainen. Jokainen ansaitsee onnen, jopa petturi miehesi, joten anna mennä! Sullekkin on parempaa tiedossa. Kunhan uskot vaan!
Anna hänen mennä. Miehesi on rakastunut toiseen. Et kai halua olla vain joku joka roikkuu menneesä, Arvostat itseäsi kai enemmän?
Älä kerro miehellesi, vaan vie vaan avioerohakemus. Näytä hänelle näin, kuka nyt päättää asian laidan. Onnea elämääsi, kyllä sen nimittäin vielä löydät!
Et oo tosissas!
:) niinpä, et ole tosissasi!
Miun tarina,,me olimme kanssa 14v naimisissa ja erosimme toisen naisen takia,olimme erossa kaksi vuotta ja jotenkin ajauduimme takasin yhteen lahes vuodeksi, Siitä ei tullut enään mitään, lähinnä minä en luottanut enään mieheen, koin että olin vain varalla, olen pärjännyt hienosti elämässä kasvattanut kaksi ihanaa lasta, tosin arki aika rankkaa yksin viedä,,mutta päivääkään en vaihtaisi pois :)
Me myös yritettiin pettämisen jälkeen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en tiedä miksi. Ehkä olin liian heikko ja en vain uskaltanut pitkää liittoa päättää. Pelkäsin myös lopullista yksin jäämistä.
Mies katkaisi omien sanojensa mukaan välit naiseen ja näytti minulle jopa viestejä, joita oli hänelle kirjoittanut. Kuukausien päästä tuli kuitenkin ilmi, että yhteys heidän välillä oli jatkunut, oli vain löytynyt muita kanavia tähän yhteydenpitoon.
Jaksoin yrittää eri tavoin melkein vuoden, kävimme terapiassa ja aloimme puhumaan kotona enemmän, kunnes tajusin, että mies vain valehtelee valehtelemistaan eikä koskaan minulle koko totuutta asioista edes kertonut. Meillä oli yhteistä omaisuutta kertynyt ja uskon että niiden menettämisen pelossa mies halusi kanssani yrittää.
Tajusin lopulta koko kuvion ja hyväksyin tosiasian, että jos ei ole rakkautta ei ole mitään. Ymmärsin myös lopulta, etten voi enkä halua olla miehelle vain pitkäaikainen vaimo, vaan suhteessa pitää ja kuuluu olla muutakin. Nyt on erottu ja kaikki on ajansaatossa mennyt hyvin. Olen jopa huomannut,etten ole koskaan ollut näin onnellinen kun nyt olen. Minä hallitsen nyt elämääni, ei ex-mieheni. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kun vain olisin tajunnut sen jo heti silloin.
Minä annoin myös pettämisen anteeksi. Ei siitä mitään tullut. Hukkaan meni monta kuukautta roikkuessa jossain mitä ei edes ollut.
Näitä tarinoita saa ihan liikaa lukea täältä. Mies on pettänyt jo kauan ja tunteet ovat olleet muualla mutta silti naiset miettivät mahdollisuuksien antamista. Arvostakaa naiset itseänne ja eläkää omaa elämäänne. Jos arki on sinulla kuitenkin jo sujunut, niin miksi haluaisit palaa vanhaan ja eikö teidän liitto ole jo muutenkin tuhrittu. Ota sinä se lopullinen ero ja katso tulevaan. Jos todella on niin tarkoitettu, niin menkää vaikka vuosien päästä uudelleen naimisiin puhtaalla pöydällä, uuden luottamuksen kera.
Mutta minusta tuo tarina kuulostaa siltä, että miehelläsi on tullut vain joku loppumetrien paniikki perheestä luopumisen suhteen. Hänellä on ollut aikaa huomata sinun tärkeys jo kauan aikaa, muttei sitä ole tehnyt.
Rohkeutta päätöksiin nainen.
Olen samaa mieltä tuskin mies muuttuu siitä, voit saaada vielä ihanan onnen elämääsi ;) Onnea matkaan :)
Niin kuin itsekin totesit arki on jo alkanut sujumaan lasten sinun ja isän välillä.
Mutta tuo että pettää 2v ajan
ja nyt yhtäkkiä onkin palaamassa helmoihisi ei oikein sinun kannalta ole hyvä.
Ota se ero ja katso onko miehestä edelleenkin parantamaan suhteitaan sinuun . Lapsiinsa hän on ollut korrekti . Mutta miten olikaan sinun vaimon tilanne.
Miehesi on mies joka menee munalla eteenpäin.
Kun nainen jonka kanssa on retusteltu 2v voi siirtää sivuun sinut voi taas joltain hyllyltä nostaa taas käyttöön ?
Onko teillä edes ollut mitään kiihkeää uudelleen syttymistä seksuaalisesti ? Jos ei niin älä ole varmistelija miehen heila.
Tulevaisuudessa mies tekee taas oharit ottaa rakastajan ja sinä et arjen pyörityksessä sitä sitten taaskaan huomaa. Luottamus menee ja et pysty enää uusiin suhteisiin muiden miesten kanssa. Näin miehesi pilaa koko perheenne tulevaisuuden pyörittämällä aina 2v välein tuota kuviotaan,
Sinulla on nyt nuorempana kuin kerran vielä tulevien pettymysvuosien jälkeen löytää nyt uusi mies itsellesi. Kokeile edes sitä uutta ihmistä ennen kuin avaat oven ex miehellesi. Voipa olla että suorastaan ihmettelet miksi sinun olisi pitänyt joskus niin tehdä.
Vanha happaantunut harvoin sopii uuden kakun pohjaksi.
Uusi nainen on ehkä heittänyt miehen ulos? Kahden vuoden kuluttua suhde on muuttunut arkiseksi ja kotona lasten kanssa palvelu pelaa?
Jos kaipauksesi on kova niin mene ainakin terapiaan miehesi kanssa, terapeutti osaa kysyä oikeat kysymykset teiltä molemmilta. Itselleni tulee mieleen, että kaipaatko vain rinnalle toista ihmistä, et miestäsi sinänsä: muista että hän ei ole käyttäytynyt aikuisen tavoin ennenkään. Ihminen voi muuttua ja kasvaa, mutta valehtetelu ei kerro hyvää miehesi kyvystä vastuulliseen ihmissuhteeseen.
Jos suhde tarvitsee uskottomuuden takia terapiaa, en usko siihen. Muuten kyllä itsekkin terapiaa läpikäyneenä uskon sen voimaan, mutta en usko että terapia tuo luottamusta takaisin.
Ei kaikki ihmiset petä kriisin kohdatessa. Joku syy siihen on ollut, että on hakenut ymmärrystä ja elämä muualta. Harvoin terapia aukaisee ne solmut ja parantaa kuin snaps ne ongelmat, jotka uskottomuuteen on johtanut.
Ole vahva ja hae ero. Vuodet näyttävät mitä tulevaisuudella on annettavaa. Älä jää roikkumaan ihmiseen, joka ei selvästikään sinua ole arvostanut tai rakastanut, ainakaan tarpeeksi!
Älä tyydy rippeisiin, vaan aloita oma elämäsi. sillä voi olla tarjottavana vielä paljon parempaa varallesi. Miehesi on rakastunut toiseen naiseen ja sinun kanssasi oleminen olisi hänelle vain tuttua ja turvallista. Et kai aio tyytyä sellaiseen.
Suhteessa pitää rakastaa tasaveroisesti ja kunnioittaa toisiaan ja nämä sinulta tulisivat puuttumaan, jos otat miehesi takaisin. Ole vahva ja ota elämä omiin käsiisi. Tulet aivan varmasti selviämään entistä vahvempana tästä koettelemuksestasi.
Neuvoisin viemään sen avioeropaperin. Miehesi voi edelleen olla lapsiesi elämässä läsnä. Itsekin avioeron läpikäyneenä tiedän, että naiset ovat vahvoja, kun tilanne niin vaatii. Kaikkea hyää uuteen elämääsi.
Olen edelleen neuvoton.
Mieheni vakuuttaa minulle suhteen olevan loppu, mutta mitä olen kuullut ja nähnyt niin hän on ilmeisesti todella rakastanut tätä toista naista.
En tiedä mihin uskoa.
Toivoisin meille niin yhteistä tulevaisuutta, onhan meillä lapset ja omaisuuskin yhteistä.
Jos hän oikeasti nyt on ymmärtänyt mikä hänelle on tärkeää? Mitä jos menetänkin hienon suhteen, jos en edes yritä. Mitä jos kaikki olisikin tämän jälkeen hyvin.
Tässä neuvoni. Kaipaat miestäsi, koska suhteenne oli niin pitkä. Sinä voit olla itsestäsi ylpeä, koska muutit pois yhteisestä kodista ja osoitit olevasi liian arvokas olemaan hänen kynnysmattonaan.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että te molemmat haluatte yrittää uudelleen ja mielestäni kannattaisi tehdä niin kuin sydän sanoo. Anna hänelle vielä mahdollisuus. Mutta ota tiukka linja, jos hän jää kiinni pettämisestä tai on todisteita, että hän saattaa pettää sinua, jätä avioerohakemus välittömästi. Tee miehellesi selväksi, että hän saa vain yhden mahdollisuuden ja jos sinulle käy mahdottomaksi rakentaa luottamusta häneen, jätä avioerohakemus siinäkin tapauksessa.
Eihän suhteen pituus ole syy pitää liittoa kasassa. Jos liitto on ollut huono ja pitkä, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaisi ymmärtää ja päästää irti. Aikaa menee koko ajan hukkaan.
Minusta tuollainen uusi yritys kuulostaisi vain kyttäämiseltä. Sitä paitsi tuo toinen suhde on ollut aika pitkä, ei mikään hetken huuma, joten irrota nyt hyvä ihminen.
Tuo kuulostaa kuin minun tarinalta. Olen myös neuvoton, voinko enää luottaa ja kannattaako se edes enää.
Olen kallistumassa lopulliseen eroon, mutta joku vielä jarruttaa. Saisinpa voimia päätökseen. Tiedän, että pärjään lapseni kanssa myös yksin.
Avatkaa silmänne! Miehellänne on joku viime hetken paniikki ja yrittää epätoivoisesti pitää liitosta kiinni. En usko, että miehen tunteet ovat kuitenkaan todellisia, kerran on pystynyt toista elämää niin pitkään elää ja ajan saatossa hän ymmärtää sen itsekkin ja sitten vasta elämä onkin sekaisin.
Toista rakastaa ja sinä olet tuttu ja turvallinen eli tylsä. Mutta sen verran on miehelläkin pelisilmää, että valitessaan sinut saa olla lasten kanssa koko ajan ja nauttia sinun hääräämisestäsi. Sitä toista se oikeasti rakastaa. Ei kahden vuoden suhde niin vain katkea eikä tunteet lopu kuin seinään. Kun lähdit annaoit miehelle vapaat kädet, miksi annoit periksi? Työnsit hänet toisen syliin.
Uskottomuuspalstaa seuranneena en voi kuin pyöritellä silmiäni, miten täällä soudetaan ja huovataan!! Tässä edellinen kirjoittaja yrittää saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että kahden vuoden suhde toiseen naiseen on pitävä todiste siitä, että hän toella rakastaa tätä toista naista. Monissa muissa ketjuissa sitten kirjoitellaan, että "jos oikeasti todella rakastaisi sitä toista, niin aivan varmasti eroaisi viimeistään puolessa vuodessa!"...
Nopea yhteenvetoni on, että täällä ollaan periaatteestakin aina eri mieltä aloittajan kanssa.
Mutta mitä sinun tilanteeseesi tulee, niin itse olen sitä mieltä, että kannattaa toki kuunnella sydäntään, mutta antaa sille tilaa tuntea myös epäilyksiä, epävarmuutta, epäluottamusta - ihan realistisesti. Olette hakeneet eroa, ja mies kertoo olleensa kahden vuoden ajan suhteessa naiseen, jota rakastaa. Se ei välttämättä kerro siitä, että hän tulisi viettämään loppuelämänsä joko tuon naisen kanssa, tai yhteenpalatessanne tuota naista kaivaten. Mutta, jotain tärkeää teidän suhteestanne puuttuu, jotain sellaista, mitä tuossa toisessa suhteessa on, koska muutoin se ei olisi jatkunut noin pitkään.
Mieti, mitä sinä oikeasti haluat. Onnellisuutesi on omissa käsissäsi.
samaa mieltä. Jos hän sinua rakastaisi, ei hän olisi voinut olla suhteessa noin kauaa. Pitkästä liitosta on kuitenkin vaikeaa irtautua lopullisesti. Hänellä on varmasti vain joku viime hetken epäröinti. Voisiko syyt olla taloudelliset? Menettääkö hän omaisuutta jos eroatte?
Jos sinua olisi rakastanut, olisi hän yrittänyt ratkoa ongelmat jo alunperin jotenkin muuten kuin aloittamalla suhteen toisen kanssa. Ja tottakai hän vähättelee suhdettaan. Mitä muuta hän voisi? Ethän muuten uskoisi sitä vähääkään, mitä nyt uskot.
Irroita otteesi ja anna hänen mennä. Olette varmasti onnellisimpia tahoillanne niin.
Mies varmaan luulee nyt tekeväsi oikein, jos haluaa selvittää asiat kanssasi. Mielestäni hänen olisi vain pitänyt tehdä se jo kauan aikaa sitten.
Jos uudessa suhteessa on ollut sellaisia tunteita mukana, mitä hän ei kanssasi ole kokenut, tulee pudotus olemaan hänellekin hetken päästä niin suuri, että hänkin tulee tajuamaan, ettei ole järkeä tai halua yhteistä elämää jatkaa.
Joten tee sinä nyt päätös, äläkä jää odottamaan, että miehesi tekee sen taas.
Mitä miettimistä tuossa edes on?
Ala elää omaa elämääsi!
Anna miehen mennä. Ei ole arvoisesi!
Olet jostain syystä kiinni miehessä, ja hän käyttää sitä hyväkseen, vedättää. Ei siinä sen kummempaa.
AP:lle. Aika yksipuolisesti täällä otetaan kantaa suhteen lopettamisen puolesta. Kirjoittajat eivät kuitenkaan tunne teidän parisuhdettanne ja perhettänne kuin lyhyen kirjoituksesi perusteella. Ette olisi ensimmäinen pari, joka saisi suhteen uuteen kukoistukseen juuri tällaisen kriisin jälkeen. Pari vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika elämässä. Toivottavasti et tee päätöksiä hetken mielijohteesta tällaisten kirjoitusten perusteella.
Varmaan on vaikeaa. Haluat miehen, luottamuksen, onnea, rakkautta ja ehjän perheen. Mies vilauttaa sinulle nyt avainta, jolla voisit ehkä saada sen kaiken. Ehkä.
Jos kyse olisi yksin sinusta, en vaivautuisi vastaamaan. Aikuiset ihmiset tekevät päätöksiä, ja joutuvat elämään niiden seurausten kanssa. Sinä tekisit päätöksen palata yhteen pettävän ja edellisestä suhteesta syliisi syöksyvän miehen kanssa. järjetöntä, näin ulkopuolisen silmin, mutta...
Mutta! Et ole yksin, et ole vastuussa vain omasta onnellisuudestasi/onnettomuudestasi. Sinä olet äiti, ja sinun ensisijainen tehtäväsi on suojella lapsiasi ja antaa heille vakaan elinympäristön kasvua ja kehitystä varten. Vanhemmuus on sitä. Palaamalla nyt tavoittelemaan haavekuvaa, altistat lapsesi tilanteelle, joka ei mitä todennäköisesti ole paras mahdollinen kasvualusta. Ensin erotaan, sitten palataan yhteen. Se on jo itsessään pientenkin lasten kannalta sellainen teko, jota kannattaa harkita pitkään ja hartaasti. Entä sitten se arki? Kun viha, epäluottamus ja katkeruus tunkee läpi? Pettymys petetyksi tulemisesta? Luottamuspula?Avioeron hakeminen eli sinun hylkääminen? Kun ne tunteet aivan varmasti ja vääjäämättä tunkevat sinusta jossain välissä ulos. Käytännössä se merkitsee riitelyä, huonoa ilmapiiriä, eli jälleen kerran lapsillesi hämmentävä kasvuympäristö. Ja mikä pahinta, entä jos miehesi ei kestäkään ja pistää taas eron vireille? Kuinka monta kertaa lastesi täytyy kokea vanhempiensa ero? Yksikin kerta on vaikea, kaksi jo vanhempien vastuuttomuutta, itsekyyttä ja piittaamattomuutta.
Jos haluat palata yhteen, tee se vasta sitten kun teidän kahden välit on täysin selvät. Kun tiedätte. tunnette ja olette valmiit sitoutumaan toisiinne ja elämään yhdessä lastenne parasta ajatellen.
Nyt ei ole kyse siitä, mitä sinä tai miehesi haluatte. Vanhempina teidän tehtävä on kysyä, miten me voimme suojella meidän ihania lapsia, jotta meidän kahden aikuisen suhde ei enempää satuttaisi heitä.
Te olette jo kerran eronneet (virallisista papereista viis!) ja sinä ja lapset olette muuttaneet. Enempää sotkujanne teillä ei ole oikeutta kaataa lastenne harteille. Setvikää ne hitto soikoon ensin kahdestaan ja antakaa nykytilanteen olla. Muutos vasta sitten, kun on VARMASTI vakaalla pohjalla ja pysyvä.
En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat edes valmiita antamaan mahdollisuutta petettyjen vuosien jälkeen.
Tiedän tunteen, tavallaan teidän suhde on jäännyt kesken..
niinkuin minunkin silloin jäi ja menin siihen vielä vuodeksi mukaan.Mutta siitä ei tullut mitään!
Minun neuvoni sinulle..
Kuuntele vain itseäsi vain ja ainoastaan itseäsi muulla ei ole väliä, voit kysyä muitten mielipiteitä mutta et saa antaa niiden vaikuttaa päätökseesi..vain sinä tiedät oikeasti tilanteen mikä se on !!
Sydän sanoo sinulle mitä sinun pitää tehdä, siihen päätökseen ei voi muut vaikuttaa vain ja ainoastaan sinä.
Kun olet päätöksen tehnyt jos jatkat liittoasi silloin te yhdessä miehesi kanssa päätätte miten toimitte..
Onnea sinulle matkaan mitä ikinä päätäkin :))
Kiitos kaikille, jotka osallistuitte keskusteluun.
Tein päätökseni ja vien avioeropaperin maanantaina. Olemme puhuneet mieheni kanssa tuntikausia, olen jutellut minulle läheisten ihmisten kanssa jne.
Vaikka jostain syystä tuota miestä kuitenkin rakastan, niin en usko että pääsemme tämän yli. Tunnen itseni, että asia vaivaisi koko ajan jollain tasolla ja eihän semmoinen olisi elämää.
Mieheni rakastui toiseen, se sattuu ja se on minulle isoin syy miksei voida jatkaa. Mieheni edelleen vannottaa toisen suhteen päättyneen, mutta uskon että hän potee vain huonoa omaatuntoa. Hän sanoi rakastaneensa tätä naista, mutta on valmis tästä luopumaan takiamme. Eihän tunteet kuole hetkessä, joten miksi häntä uskoisin. En kestäisi ajatusta ettei mieheni rakastaisi minua samoin ja mahdollisesti ajattelisi tätä toista. En halua olla tuttu ja turvallinen korvike vaan nainen jota rakastetaan enemmän kuin ketään muuta.
Uskon, että minulle on jossain joku, kunhan on sen aika.
Nyt on aika mennä eteenpäin. Minulla on kiva koti ja ihanat lapset. Hyvät muistot yhteisistä ajoista jäävät sydämeen.
Meillä molemmilla on parempi näin.
Voimia!
Vielä oman mielipiteeni haluan tänne kirjoittaa, vaikka oletkin päätöksesi tehnyt, ja olen varma, että se on oikea päätös sinulle.
Itselläni oli suhde toiseen vuoden ajan. Rakastin häntä. Nyt suhde on päättynyt erinäisten syiden takia. Tunteeni olivat/ovat niin vahvat, että en olisi pystynyt jatkamaan oman puolisoni kanssa ilman, etten ajattelisi tätä toista ja pohtisi,että "mitä jos siitä toisesta olisikin voinut tulla jotain". Päätin jättää myös puolisoni, koska mielestäni ei ole oikein häntä kohtaan, että ajattelen vain sitä toista. Ja sitä paitsi tämä vuoden kestänyt sivusuhteeni ei ollut ensimmäinen kerta (tosin näin syviä tunteita en siinä, hyvin lyhyessä suhteessa kokenut)
Joten uskon vahvasti siihen, että jos miehesi on kerran pettänyt, tekee hän sen toisenkin kerran. Ja on silloin varmasti vielä varovaisempi. Joten oikean ratkaisun teit, että jätät eropaperit.
Minäkin pidän todella paljon miehestäni ja hän on oikeasti hyvä mies, mutta tiedän myös itseni, ihastun liian herkästi toisiin, ja se ei ole oikein. Ja vaikka pari vuotta eteenpäin liitossa menisi hyvin, en ikinä voisi luvata että ikinä ei tule toisia.
Minun onkin parempi ehkä elää yksinäni. Paha ihminen taidan olla.
Vaatii rohkeutta tuo sinun päätöksesi, mutta uskon lukemani perusteella, että teit ainoan ja oikean ratkaisun! Löydät vielä onnen! Voimia!
Hieno päätös! Minulla on ystävä, jolla on hyvin samankaltainen tilanne. He asuivat eri osoitteessa ja ero oli vireillä, mutta mies piti ystävääni silti valmiudessa. Miehellä oli kuitenkin vakava suhde toiseen naiseen. Kun asia tuli vihdoin julki, olikin ukko sitä mieltä, että haluaa pysyä liitossa ja katkaisee välit tuohon toiseen.
Ystäväni on jostain syystä niin kiinni miehessään, ettei edes ymmärrä miten kamalasti mies on toiminut.
Mies on jopa edelleen yhteydessä tuohon toiseen naiseen, vaikka tietysti muuta väittää ja on soittanut ystäväni kuullennäitä kuuluisia "en halua nähdä sinua enää"-puheluita. Mutta muualta on saanut kuulla miehen puhuneen rakkaudestaan tätä toista naista kohtaan.
Onneksi ystäväni alkaa nähdä nyt totuutta ja ymmärtää heidänkin liiton olleen huono jo vuosikausia, mutta silti miettii vielä terapian ja muun avun mahdollisutta. (he ovat aikoinaan jo terapiassa käyneet)
Minusta mies pitää ystävääni typeränä ja luulee voivansa toimia miten vain. Hän kuvittelee, että ystäväni on niin kiinni hänessä, ettei ikinä eroa ottaisi. (ikävä kyllä on osittain varmasti oikeassakin)
Ystäväni on myös hyvin lähellä päätöstään ja vahvistuu päivä päivältä. Rukoilen itsekseni, että jättäisi jo tuon moukan, joka häntä vain satuttaa. Hänelle on varmasti jossain joku paljon parempi mies.
Toisaalta tietysti surullista, mutta hienoa, jos olet itse tyytyväinen.
Minun mielestäni myös ainoa ja oikea päätös!
Tsemppiä ja onnea tulevaan.
Mahtavaa! Liikaa saa lukea tarinoita, joissa annetaan anteeksi ja yritetään ja sitten vuosien päästä huomataan, ettei mikään ole muuttunut, paitsi aikaa vain valunut hukkaan. Hienoa, että on vielä rohkeita, itsenäisiä naisia, jotka arvostavat itseään.
Sinulle on jotain hienoa vielä tulossa, maltat vain odottaa.
Kaikkea hyvää sinulle.
Hienoa! Ukko saa mitä halusi! Kerrankin näinkin.
Löydät varmasti vielä onnen, jos vain annat onnelle mahdollisuuden!
Katse tulevaisuuteen, menneitä on turha jäädä murehtimaan.
Ei tosiaan kannata jäädä roikkumaan huonoon tai yrittää paikata noin julmalla tavalla pilattua vain sen takia, kun ollaan oltu niin monta vuotta yhdessä.
Olet ihailtavan rohkea ja itsenäinen nainen! Sinunlaiselle on kyllä jotain todella hienoa vielä tiedossa.
Kerrankin nainen, joka selvästi arvostaa omaa elämäänsä, vaikka päätös toki varmasti vaikea! GO GIRL!!!
Mahtava ketju! Kerrankin löytyy nainen, joka ei jää petollisen miehen valheisiin roikkumaan! Upeeta, että arvostat itseäsi!
Olet kiinni miehessä, suomeksi sanottuna roikut hänessä. Rakastat omaa ihannekuvaasi miehestä, et miestä itseään sellaisena kuin hän on. Miehesi tietää ja tuntee tämän heikkoutesi häneen. Muuten hän ei edes pystyisi toimimaan noin eikä käyttäytymään tuolla tavalla. Pyörittämään toista miten haluaa. Kulkemalla ylitsesi miten haluaa.
Luinpa juuri jostain kirjan kannesta "Jollet pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi sitten makaat lattialla?" Minusta sinun pitäisi ehdottomasti nousta nyt lattialta, kerätä itsetuntosi rippeet ja jatkaa elämääsi lasten kanssa. Aina siihen asti, kunnes löydät uuden miehen. Luota itseesi.
Roikut miehessä, irrota ja ala elää.
Pahempaa kuin fyysinen pettäminen on toisen rakastaminen ja tieto siitä että vaikka mies fyysisesti olisi kanssasi, ajatukset pyörisivät siinä toisessa. En haluaisi miestä joka on kanssani turvallisuudentunnosta tai velvollisuudentunnosta ja koska se on oikein. Lapset eivät tarvitse miehen malliksi pettävää miestä joka ei arvosta lasten äitiä. Hienoa että aloittaja teki viisaan ratkaisun eikä suostu kynnysmatoksi enempää.
Pettäminen on seuraus ei syy. Eli hyvä kun ratkaisun teit. Teillä on ilmeisemmin ollut jo kauan ongelmia. Olet onnellisempi lastesi kanssa.
Olet tuttu ja turvallinen.mutta rakastaako hän sinua on eri juttu.olman rakkautta ei ole elämää.miksi hän otti sen toisen naisen ja jakoi oman ruumiinsa hänen kanssaan..mieti ennenkuin annat koko elämäsi miehelle,joka ei arvostanut sinua.
No kuule vieppä se paperi! Silloin se oletkin sinä, joka asian ratkaiset, ei mies, jolle olet vain kynnysmatto. Kuka haluaa olla vain se tuttu ja turvallinen. En minä ainakaan!
No en minäkään mikään tuttu ja turvallinen haluaisi olla. Alentavaa.
Vaihtoon tuollainen.
Hei,minulle kävi toisin päin,vaimo petti työkaverin kanssa ja tämä alkoi n.vuosi sitten ,ensin kaveri,ystävä ja sitten läpi tuttu,itse lopetin viinan käytön 7kk sitten,mutta vaimo jatkaa sitäkin.Välillä mietin onko hän tämän miehen kanssa.Läheisyys kadonnut,facebookki on elin tärkeä hänelle,eikä hän ole pystynyt poistamaan tätä miestä kavereista,ja vielä on 3 lastakin meillä,omakotitalo,ym.ym.Minä hoidan kotiasiat,ruuan laiton,tiskit ,siivoan,kohta tulee mittari täyteen,kun ei tiedä mitä tehdä.Olen sanonut että muuttaisi miehen kanssa yhteen,mutta ei halua,eli näin meillä.
"kookasrane" Istut vaimon kanssa rauhassa miettimään asiaa ihan oikeasti. Eihän tuollaisesta elämästä mitään tule (paitsi hulluksi).
Tulin lukemaan viestiketjuani. Täällä on näköjään aiheesta käyty vielä keskustelua päätökseni jälkeenkin.
Sen verran haluan vielä kertoa tilanteestani, että ero astui voimaan viime viikolla.
Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan, normaalia kai sekin, mutta päällimmäisenä on kuitenkin suuri helpotus.
Puhuimme vielä mieheni kanssa monia kertoja paperin viennin jälkeen, mutta olin päätökseni tehnyt. Mieheni yritti vielä päätäni kääntää, mutta en nähnyt hänen syitään tarpeeksi vankoiksi. Selvitimme asioita, mitkä tähän tilanteeseen olivat johtaneet ja koen, että se teki kaikesta huolimatta hyvää.
Uskon, että mieheni halusi kanssani selvittää asioita vain velvollisuudesta, koska mitään suurta rakkautta tai muutoksia tunteissa en tuntenut, vaikka hetken sitäkin jossain vaiheessa ehdin kyllä toivoa.
Mieheni sanoi, että haluaa nyt olla yksin ja ei aio toista suhdetta uudelleen lämmittää. Rehellisyyden nimissä en tähän usko. Useasta lähteestä kuulin heillä olleen kovat tunteet pelissä, joten eiköhän hän jotain asialle vielä tee. Helpottavaa on huomata, etten siitä oikein enää edes välitä. He tekevät mitä tekevät. Minun on lasteni kanssa nyt parempi näin.
Olen pohtinut paljon, miksi olin valmis edes keskustelemaan saati yrittämään. Kai se oli vain jossain vanhassa roikkumista ja ajatusta siitä, että kaikki voisi olla kuin ennen. Kun ymmärsin, ettei mikään enää voisi olla kuin ennen, tajusin etten tätä vanhaa enää halua.
Olen onnellinen, että minulla oli rohkeutta tehdä ratkaisu. Siitä suurin kiitos ihanille ystävilleni, jotka minua jaksoivat kuunnella. Lapsillemme tämä on myös parempi ratkaisu. He ovat jo tottuneet meidän elämäämme ilman isän jokapäiväistä läsnäoloa, onneksi en heidän elämää enää muuttanut oman kyvyttömyyteni vuoksi. Heillä on se sama hyvä isä kyllä jatkossakin.
Nyt on aika aloitaa uusi eheä elämä. Odotan sitä jo innolla.
Uskomattoman rohkea ja viisas nainen!
Sinä kyllä tulet saamaan elämässäsi vaikka mitä! Wau!
Minäpä luulen että tämä on jonkun kakkosen kirjoittama juttu.
Siinä tilanteessa missä minä petettynä olin en todellakaan tullut tänne kertoilemaan tarinaani.
Nuo plussatut vastaukset kertovat myös omaa tarinaansa saman ihmisen kirjoittamia tuntuvat olevan.
Joku katkera kakkonen tai miehen eroa haluava, toivova, odottava tässä tarinoi.
Jos tuo avioliiton lopettaminen olisi noin helppoa että löytyisi voimia tällaiseen tarinan iskentään niin ei olisi surevia petettyjä eikä oireilevia lapsia.
sinulle ennenkuintänne:
=) en ole katkera kakkonen tai mikään muukaan kuvaamasi.
Ihan oman tarinani tänne kerroin.
Ei avioliiton lopettaminen ollut helppoa. Täällä lukee vain muutama rivi siitä kivusta, jonka läpi olen käynyt, ja mitä tunnen varmasti vielä jatkossakin. Tällä hetkellä olo on helpottunut, mutta en kuvittele, että kipua en enää koskaan asiasta tuntisi.
En uskonut, että minulle kävisi näin, enkä koskaan ajatellut lukevani näitä palstoja saati kirjoittavani omaa tarinaani. Näin vain kuitenkin kävi.
Näillä palstoilla varmasti kirjoitetaan kaikenlaista, mutta tämä tarina on totta. Voisin jopa todeta tähän, että ikävä kyllä.