Olen huomannut, että etenkin suomalaisissa naisissa vallitsevan piirteen että jos vähänkin aletaan arvostelemaan, tulee semmoinen ryöppy niskaan että se tarkoittaa jopa tappotuomiota jollekin. Esim. Anu Saagimin mielipide suomalaisten naisten mahoista on saanut sellaisen älläkän, että häntä haukutaan susirumaksi kurpaksi jne. mennään asiattomuuksiin (jotta itselle tulisi parempi olo) joka mielestäni on paljon pahempaa kuin itse arvostelu, joka ei sisällä sinällään mitään haukkumasanoja.
Miksi kaikki pitää ottaa aina niin kuoleman vakavasti? Miksei toisten mielipiteitä arvosteta, että aina se oma sana on aina viimeinen ja oikea sana? Jos kerran on ylpeä omista vatsamakkaroistaan miksi sitten alkaa toisen mielipidettä sätvimään oikein olan takaa? Vai sattuuko se omaan nilkkaan? Sitähän kaikki aina toitottaa, että sisäinen kauneus on se tärkein mutta tuossa suoranaisessa haukkumisessa se paljastaa vain sisäisen rumuuden.
Jos on sinut itsensä kanssa niin se on ok, mutta jos ei ole niin sille pitää tehdä jotain, jos kerran se on muutettavissa! Eikä rypeä itsesäälissä.
Miksi kaikki pitää ottaa aina niin kuoleman vakavasti? Miksei toisten mielipiteitä arvosteta, että aina se oma sana on aina viimeinen ja oikea sana? Jos kerran on ylpeä omista vatsamakkaroistaan miksi sitten alkaa toisen mielipidettä sätvimään oikein olan takaa? Vai sattuuko se omaan nilkkaan? Sitähän kaikki aina toitottaa, että sisäinen kauneus on se tärkein mutta tuossa suoranaisessa haukkumisessa se paljastaa vain sisäisen rumuuden.
Jos on sinut itsensä kanssa niin se on ok, mutta jos ei ole niin sille pitää tehdä jotain, jos kerran se on muutettavissa! Eikä rypeä itsesäälissä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.