en ymmärrä

Harvinaisen rehellinen mies sinulla. Jokainen meistä on joskus läpikäynyt tunteiden vuoristorataa. Harva sitä kuitenkaan ääneen puolisolle sanoo.

Olettekohan tilanteessa, jossa miehesi kaipaisi hieman omaa aikaa ja rauhaa? Jos yhtään kuulostaa tutulta, niin ota itsesi (ja mahd lapset) ja suuntaa vaikka sukuloimaan viikonlopuksi. Saattaa nimittäin jo auttaa...

Pelastaisiko miehesi sinut palavasta talosta minä päivänä tahansa, ei minään päivänä vai päivästä riippuen?

En tiedä. Niin uskoin.

Jotenkin tämä ajatus satunnaisesta rakastamisesta tuntuu aika oudolta. Ja rehellisesti sanottuna pelottavalta. Entä jos joku päivä riidan jälkeen miehellä on "rakastamaton" olo ja eteen kävelee nainen, joka herättää miehen kiinnostuksen?

Ehkä teen nyt kärpäsestä härkästä, mutta ajatus tällaisesta jonai päivänä kyllä - jonain ei -rakkaudesta tuntuu vieraalta. Tulee hullulla tavalla pakonomainen tarve varmistaa (tänäänkin aamulla), että rakastatko hän tänään. En tosin kysynyt, mutta jonain päivänä kysyn.

Meillä on ihan ok liitto. Arkinen jne, mutta perusteiltaan ei pahoja ongelmia.Nyt tuntuu, että jos en pääse tästä huumorilla/järjellä irti, niin tätä jotenkin pesiytyy tähän ja alkaa syödä jotain olennaista. Kuten sitä luottamusta.

Minä rakastan miestäni. Silti jonain päivinä tuntuu, etten voi sietää hänen läsnäoloaan ja joskus vihaan häntä jonkun asian takia. Uskon, että hänellä tuntemuksia on myös samankaltaisia aika ajoin. Silti rakastamme toisiamme ja siedämme sitä, ettei aina rakkaus ja intohimo roihua ja käymme läpi erilaisia tuntemuksia.

Mielestäni hyvä parisuhde vaatii muutakin kuin jatkuvaa rakkauden paloa. Eikö hyvä parisuhde perustu juuri luottamukseen ja uskoon siitä, että myös vastoinkäymiset siedetään yhdessä ja niistä selvitään.

Usein myös teot kertovat paljon enemmän kuin sanat; joku voi vannoa rrakkauttaan päivittäin kuitenkaan sitä mitenkään osoittamalla kun taas toinen ei puhu mutta osoittaa teoillaan välittävänsä toisesta.

Rakastaminen on tekoja ei sanoja.

Miehesi käsitteistö on sekaisin ja hän luulee, että rakkaus on tunne. Kannattaisi aikuiselle pian opettaa mitä rakkaus on.

Käsittämätöntä miten monet ihmiset sanoo 'tahdon' vaikkeivät edes tiedä mitä se tarkoittaa!

Vihkivaloihin pitäisi lisätä juhlallinen vakuutus, että 'olen käsittänyt että rakastaminen, rakastuneisuus ja ihastuminen ovat kaikki eri asioita.'

Tätä mäkin mietin, että meillä ei ole miehen kanssa ihan sama käsitys rakkaudesta. Mulle rakkaus on juuri tuo tahdon tila, jossa toki tarvitaan niitä tunteitakin. Ja joku jo ylempänä kirjoittikin, että ei rakkaus ole sitä, että koko ajan liidellään pilvissä. Mieheni ärsyttää mua välillä ihan tosi paljon, mutta en silti kyseenalaista sitä, että rakastan häntä. Kysyinkin mieheltäni kun hän oli lauseensa lohkaissut, että tarkoittaako hän kenties sitä, että välillä olen ärsyttävä. Mutta kun kuulemma ei tarkoittanut.

Kai sitten täytyy opetella olemaan kiitollinen, että edes jonain päivinä rakastaa...pöh!

Olis kiva kuulla miehisiä mielipiteitä. Onko naisilla ja miehillä tässä asiassa joku oma koodinpurkujärjestelmä?