Olen kaukosuhteessa amerikkalaisen miehen kanssa. Olemme tunteneet toisemme noin 2 vuotta ja minulla alkaa olla sellainen tunne, että tässä pitäisi hiljalleen alkaa tehdä päätöksiä suuntaa tai toiseen, sillä eihän tätä voi näin loputtomiin jatkaa. Mies viettää työnsä takia n. 3kk vuodesta Suomessa, ja muuten näemme n. 2-3kk välein, joten tämä alkaa käydä raskaaksi, etenkin kuin harvoista tapaamisista huolimatta suhteemme on kehittynyt vakavampaan suuntaan.
Ongelmia tässä aiheuttaa etenkin se, että en voi hakea suurinta osaa viisumeista ennen kuin vuoden päästä, sillä tein vaihto-opintoja jenkeissä, ja sain nk. two year rulen viisumiini. Tähän ei liene mitään järkeä hakea nk. waiveria, sen verran hankalasta prosessista on kyse.
Pelottaa myös se, että jos nyt two year rulen raukeamisen jälkeen harkitsisin jenkkeihin muuttamista, tulee oleskeluluvan hakemista yhtä bykrokraattista helvettiä. Jos emme mene naimisiin tai hae K1-viisumia (fiance visa), taitaa oleskeluluvan saaminen olla aika mahdotonta? Poikaystäväni ei puhu suomea, joten todennäköisempää on, että harkitsemme jenkkeihin kuin Suomeen muuttamista.
Opiskelen viimeistä vuotta oikeustiedettä, joten myös työn puolesta tulisin kokemaan ongelmia. Poikaystäväni tulee taloudellisesti sen verran hyvin toimeen, että todennäköisesti hän pystyisi elättämään meidät molemmat, mutta minä viihdyn työelämässä ja minulla on kunnianhimoa luoda omaa uraa. En voisi mitenkään luopua uraan liittyvistä unelmistani, ja ryhtyä toisen elätettäväksi. Jotta saisin tehdä oman alani töitä, joutuisin tekemään osavaltion oman bar examin, joka laajuudeltaan vastaa koko oikeustieteellisiä opintoja. Amerikkalainen ja suomalainen oikeusjärjestelmä poikkeavat hyvin paljon toisistaan, joten suomalaisista opinnoistani ei olisi kovinkaan paljon hyötyä vaan opiskelussa menisi vuosia.
Lisäksi tietysti myös kieli tuottaisi ongelmia, sillä vaikka olenkin hyvä englannissa ja olen asunut jenkeissä vaihto-opintojeni ajan, ei kieleni ole täydellinen. Juristilla taas niin suullisen kuin kirjallisen kielitaidon pitäisi olla huomattavasti parempi kuin keskivertoamerikkalaisella.
Kuinka paljon sitä voi olla valmis uhraamaan ja hankaloittamaan elämäänsä parisuhteen vuoksi? (Ilmeisesti aika paljon!) Ei täällä satu olemaan ketään oikeustieteellistä ihmistä, joka on muuttanut jenkkeihin? Onko uran luominen jenkeissä täysi mahdottomuus?
Ongelmia tässä aiheuttaa etenkin se, että en voi hakea suurinta osaa viisumeista ennen kuin vuoden päästä, sillä tein vaihto-opintoja jenkeissä, ja sain nk. two year rulen viisumiini. Tähän ei liene mitään järkeä hakea nk. waiveria, sen verran hankalasta prosessista on kyse.
Pelottaa myös se, että jos nyt two year rulen raukeamisen jälkeen harkitsisin jenkkeihin muuttamista, tulee oleskeluluvan hakemista yhtä bykrokraattista helvettiä. Jos emme mene naimisiin tai hae K1-viisumia (fiance visa), taitaa oleskeluluvan saaminen olla aika mahdotonta? Poikaystäväni ei puhu suomea, joten todennäköisempää on, että harkitsemme jenkkeihin kuin Suomeen muuttamista.
Opiskelen viimeistä vuotta oikeustiedettä, joten myös työn puolesta tulisin kokemaan ongelmia. Poikaystäväni tulee taloudellisesti sen verran hyvin toimeen, että todennäköisesti hän pystyisi elättämään meidät molemmat, mutta minä viihdyn työelämässä ja minulla on kunnianhimoa luoda omaa uraa. En voisi mitenkään luopua uraan liittyvistä unelmistani, ja ryhtyä toisen elätettäväksi. Jotta saisin tehdä oman alani töitä, joutuisin tekemään osavaltion oman bar examin, joka laajuudeltaan vastaa koko oikeustieteellisiä opintoja. Amerikkalainen ja suomalainen oikeusjärjestelmä poikkeavat hyvin paljon toisistaan, joten suomalaisista opinnoistani ei olisi kovinkaan paljon hyötyä vaan opiskelussa menisi vuosia.
Lisäksi tietysti myös kieli tuottaisi ongelmia, sillä vaikka olenkin hyvä englannissa ja olen asunut jenkeissä vaihto-opintojeni ajan, ei kieleni ole täydellinen. Juristilla taas niin suullisen kuin kirjallisen kielitaidon pitäisi olla huomattavasti parempi kuin keskivertoamerikkalaisella.
Kuinka paljon sitä voi olla valmis uhraamaan ja hankaloittamaan elämäänsä parisuhteen vuoksi? (Ilmeisesti aika paljon!) Ei täällä satu olemaan ketään oikeustieteellistä ihmistä, joka on muuttanut jenkkeihin? Onko uran luominen jenkeissä täysi mahdottomuus?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuskin tältä palstalta löytyy jenkkeihin muuttaneita oikeustieteellisiä ihmisiä, mutta vastaanpa kuitenkin.
jos mies viettää työnsä vuoksi 1/4 vuodesta Suomessa, eikö hänen olisi helpompaa muuttaa tänne, kuin sinun jenkkeihin?
eräs opettajani on amerikkalainen. hän valmistui social workeriksi usassa. ja muutti suomeen. ensimmäiset vuodet hän suoritti hieman opintoja, jotta hänen todistuksensa hyväksyttäisiin suomessakin. hänellä oli vielä hankalampi tilanne kuin sinulla, koska hän ei puhunut lainkaan suomea tänne muuttaessaan. nyt hän on kuitenkin oppinut kielen ja saanut töitä, eli kyllä sinäkin varmasti saat asiasi sumplittua, jos oikeasti haluat usaan muuttaa.
En ole oikeustieteilijä myöskään, mutta muuttmassa jenkkeihin miehen perässä kyllä. Minulla on Suomessa opiskelut korkeakoulututkinto, joka ei myöskään suoraan käy tutkinnoksi siellä. Olen miettinyt samoja asioita kuin sinä, että paljonko on valmis uhraamaan rakkauden eteen.. ja kyllä se on aika paljon!
Itse olen suunnitellut joko opiskelevani vastaavaa tutkintoa siellä tai sitten ihan uusille urille. Meillä on se ero, että olen ehtinyt olla jo pitkään työelämässä opintojen jälkeen ja on tuntunut jo pidempään, että voisi tehdä muutakin. Siksi kai työ ei ole minulle niin suuri uhraus.
Mun mielestä pitää myös ajatella itseään ja sitä että elämä uudessa maassa muodostuu mielekkääksi muutenkin kuin vain parisuhteen vuoksi. Muuten voi käydä niin että se parisuhdekaan ei kestä, jos ei ole omia juttuja. Toisaalta taas pitää olla valmis uhrauksiin, ota tästä selvää..
Kiitos rohkaisevista vastauksista! Ei tässä auta muu kuin katsoa, mitä tapahtuu. Olen kuitenkin vielä nuori, joten jos uran starttaaminen viipyy muutaman vuoden, ehdin tehdä tästä huolimatta pitkän työuran. Ei sitä ihminen valitse, keneen rakastuu; vaikka suhde on hankaloittanut elämääni järjettömästi, en voi kuvitella eläväni ilman tätä miestä.
Luulen, että mulla tuo paikan päällä sopeutuminen ja omien juttujen löytäminen ei ole mikään ongelma. Olen aika aktiivinen urheilija, ja olen jo ehtinyt käydä testaamassa paikallisia treenimahdollisuuksia :) Jos alkuun työn puolesta kaikki ei suju niin kuin pitäisi, voisin kuvitella osallistuvani vapaaehtoisena aktiivisesti jonkun ihmisoikeusjärjestön toimintaan, ja siten saada jotain mielekkyyttä arkeen jo ennen kuin saan työasiat järjestykseen.
me ollaan viihdytty suomessa vaikkei mies osannut yhtään kieltä tänne tullessaan. Nyt siis ymmärtää ja puhuu suomea niin vapaa-ajallaan kuin töissä. Itselläni on amk tutkinto joka olisi aika pitkälti hyödytön jenkeissä. Tahdon tehdä töitä täällä ja hyödyntää 4v. opiskeluaikaa. Tuntuisi muuten että se aika olisi ollut turhaa haaskamista elämässäni. Mutta kyllä yhteiselo on mahdollista täälläkin.