Tilanteeni on se, että tulin raskaaksi 15-vuotiaana ja annoin lapseni adoptioon. En halunnut aborttia, mutta tiesin että äidiksi ja yksinhuoltajaksi alkaminen ei myöskään minulle ollut mikään vaihtoehto, en ole ikinä voinut kuvitella olevani äiti, saatikka lapsen kanssa sitten yksin.
Hän on nyt saanut minusta asioita selville ja otti minuun yhteyttä. Hän haluaisi tutustua ja kuulua elämääni nyt. Itse säikähdin totaalisesti tätä yhteydenottoa, vaikka olen sitä vuosia odottanut ja pelännyt. Kyllähän tiedän, ettei minun "pakko" ole häntä hyväksyä, mutta totaalinen hylkääminenkin tuntuisi julmalta. Toisaalta pelkään että jos kerran juttelen hänen kanssaan kasvotusten kunnolla, mitä oikein alan tuntea ja alanko tuntea katumusta. Tyttöni on 15-vuotias nyt ja vaikuttaa fiksulta, joten uskon että keskustelu kyllä onnistuisi.
Olen 30-vuotias nyt ja tapaillut miestä jonka kanssa suhde on syventynyt. En ole kertonut lapsestani, koska olen vuosia elänyt ajatuksesta että eihän minulla ole lapsia ja tottunut siihen. Enhän minä ole äiti. Olemme myös keskustelleet asiat selviksi, ettemme haaveile kumpikaan perheen perustamisesta joten tuntuu että toisen lapsi sotkee kuviot. Ei ole harmainta aavistustakaan miten mies suhtautuu, jos nyt päätänkin alkaa tutustua lapseeni. Miten miehet tällaisen asian ottaa?
Hän on nyt saanut minusta asioita selville ja otti minuun yhteyttä. Hän haluaisi tutustua ja kuulua elämääni nyt. Itse säikähdin totaalisesti tätä yhteydenottoa, vaikka olen sitä vuosia odottanut ja pelännyt. Kyllähän tiedän, ettei minun "pakko" ole häntä hyväksyä, mutta totaalinen hylkääminenkin tuntuisi julmalta. Toisaalta pelkään että jos kerran juttelen hänen kanssaan kasvotusten kunnolla, mitä oikein alan tuntea ja alanko tuntea katumusta. Tyttöni on 15-vuotias nyt ja vaikuttaa fiksulta, joten uskon että keskustelu kyllä onnistuisi.
Olen 30-vuotias nyt ja tapaillut miestä jonka kanssa suhde on syventynyt. En ole kertonut lapsestani, koska olen vuosia elänyt ajatuksesta että eihän minulla ole lapsia ja tottunut siihen. Enhän minä ole äiti. Olemme myös keskustelleet asiat selviksi, ettemme haaveile kumpikaan perheen perustamisesta joten tuntuu että toisen lapsi sotkee kuviot. Ei ole harmainta aavistustakaan miten mies suhtautuu, jos nyt päätänkin alkaa tutustua lapseeni. Miten miehet tällaisen asian ottaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten nyt kukakin ottaa. Jos et suostu tapamaan tyttöä, niin sekin antaa aika kylmän kuvan. Eipä ole minulla kokemusta moisesta, mutta tuntuu siltä, että mietit nyt ihan liikaa, että mitä saattaisi ehkä tapahtua. Toimi sen mukaan mikä sillä hetkellä tuntuu oikealta, äläkä mieti mitään kauhukuvia.
Järkytyshän tuo on kenelle vain mutta tuskinpa mies sinua hylkää jos tosissaan rakastaa sinua.
Ja kyllä sinä olet edelleen hänen biologinen äitinsä kun kerran olet hänet synnyttänyt.
seis. lue juttusi uudestaan. mieti pikkusen.
LAPSI ottaa yhteyttä. Kenellä on vastuu? Olet äiti hamaan hautaan vaikka miten olisit aikanasi asian hoitanut itseltäsi fiksusti pois. Mieti tyttäresi tilannetta ja asemaa. En usko että hänestä tulee riippaa tms. onhan hällä läheiset ihmiset jotain aivan muuta kuin sinä. Hällä kuitenkin oikeus tietää äidistään perusasioita ja tavata jopa. Ole aikuinen. Tyttäresi on nähnyt vaivaa saadakseen selville äitinsä. Mitä luulet hänen ajattelevan ja pienessä päässään tuntevan, jos hylkäät hänet jo toisen kerran. - Siis eka kertakin oli hylkäys lapsen kannalta.
Miehen sanomiset eivät tässä voi olla mitenkään päättävässä asemassa. Fiksu mies oivaltaa tän itekin.
Mitä teetkin, lakkaa jo olemasta lapsi itse.
Kai nyt ap:lläkin on oikeus olla tapaamatta tyttöä, jos ei halua. Ei se mitään lapsellisuutta tai vastuuttomuutta ole.
Minä ehkä odottaisin siihen, että tyttö on 18-vuotias jos tapaamiseen päädytään. Ei ainakaan tulisi turhaa murrosikäisen dramatiikkaa kohtaamiseen...
Minä voin seurustella hänen kanssaan jos hän sitten unohtaisi sinut.
Mutta toisaalta olisit iloinen siitä että sinulla on oma lapsi joka on jo melkein aikuinen. Et ole paljon vaivaa joutunut näkemään. Olet siis saanut oman, melkein aikuisen lapsen "ilmaiseksi" kun toiset joutuvat kasvattamaan pienestä asti. Kaikki eliöt rakastavat omaa jälkeläistään.
Eivät kaikki, aika monelle lajille on ominaista potkaista pentu omilleen piakkoin - eivätkä esim. kalat edes jää seuraamaan jälkeläistensä kuoriutumista mädistä ja maidista.
Ihmisetkään eivät ole poikkeus. Tällä hetkellähän seurataan tapausta, jossa isä rakasti 8-vuotiasta tytärtään niin paljon, että tappoi tämän... :/
Jos sulla on niin tylsää että päätit tulla trollailemaan tänne, mikset samantien keksiny jotain parempaa???? KAIKKI TOLLANEN ON JO NIIIIIIIIIIIN KULUNUTTA.
Eikö riitä mielikuvitus? ;)
VASTAA
Jaa viesti Ilmoita asiaton viesti
hyi.8.9.2012 06:540 SULJE
Todennäköisesti taas yksi avohoidossa oleva henkilö, jonka oikea paikka olisi jossakin mielisairaalassa. Ai niin, nehän on melkein kaikki lakkautettu.
Hän tietää.
Mitäs nyt.