Kirjoittamisen himo, pakko ja tuska

Kirjoittaminen on tärkeää, jopa välttämätöntä, mutta niin kuin mihinkään muuhunkaan, siihenkään ei minun mielestä pidä suhtautua kuin se olisi kaikki, mitä on - koska niin ajattelemalla siitä helposti tulee kaikki, mitä on.

Tietyn pisteen jälkeen kirjoittamisesta pitää pystyä kadottamaan harratajamaisuus ja suhtautua siihen työnä; siinä vaiheessa, kun siihen pystyy suhtautumaan työnä, se myös helpottuu kun ei enää tarvitsekaan odotella mitään jumalaista inspiraatiota. Istuu alas ja kirjoittaa. Ja sallii itselleen kaiken sen saman, minkä päivätyössäänkin sallii mutta että työt on tehtävä.

En tiedä, mikä leipätyösi on mutta kirjoittamiselle löytyy kyllä aikaa jos on riittävästi halua. En ymmärrä mitä "ihottomaksi" meneminen tarkoittaa, mutta kuulostaa joltain millä pystyy itselleen selittelemään syitä olla kirjoittamatta. Istu alas ja kirjoita. Jos tiedät, mistä tarina kertoo ja keitä henkilöt ovat, pystyt kirjoittamaan. Jos et pysty, silloin ongelma saattaa olla suunnittelutyössä.

Nico_D kirjoitti:

Kirjoittaminen on tärkeää, jopa välttämätöntä, mutta niin kuin mihinkään muuhunkaan, siihenkään ei minun mielestä pidä suhtautua kuin se olisi kaikki, mitä on - koska niin ajattelemalla siitä helposti tulee kaikki, mitä on.

Tietyn pisteen jälkeen kirjoittamisesta pitää pystyä kadottamaan harratajamaisuus ja suhtautua siihen työnä; siinä vaiheessa, kun siihen pystyy suhtautumaan työnä, se myös helpottuu kun ei enää tarvitsekaan odotella mitään jumalaista inspiraatiota. Istuu alas ja kirjoittaa. Ja sallii itselleen kaiken sen saman, minkä päivätyössäänkin sallii mutta että työt on tehtävä.

En tiedä, mikä leipätyösi on mutta kirjoittamiselle löytyy kyllä aikaa jos on riittävästi halua. En ymmärrä mitä "ihottomaksi" meneminen tarkoittaa, mutta kuulostaa joltain millä pystyy itselleen selittelemään syitä olla kirjoittamatta. Istu alas ja kirjoita. Jos tiedät, mistä tarina kertoo ja keitä henkilöt ovat, pystyt kirjoittamaan. Jos et pysty, silloin ongelma saattaa olla suunnittelutyössä.

Lue lisää

nyt kyllä meni huti joka kohdalla. En ole harrastaja kirj sarallakaan, enää, onneksi. Kamppailen vain tuon ihottom kanssa yhä vaikka keskiikää lähentelen. meitä on erilaisia myös kirj

haaveena jättäytyä kokonaan muutaman vuod kuluessa kirj. Omaisuutta myyntiin ja sitä rataa. Ja työni on erittäin antavaa, ei kuitenkaan voita kirj. Palkka hyvä. olen perheeni kans kaiketi tottunut liika kork elintasoon ja siksikin tuntuu huteralta jättää työ kokonaan. Vaikka voisihan jonkun välivuoden pitää. Yks haitta myös sikakallisharrastus, joka kirj palvelee myös, intohimona laps asti.

Avoimuutta, sinä et löytänyt itseäsi mussa, entä muut???

Olen paljon miettinyt, mitä kirjoittaminen mulle merkitsee. Olen tullut tulokseen: Vain kirjoittaessa saan rauhan. Vain kirjoittaminen antaa mulle sisäisen tyydytyksen, en saa sitä ihmisiltä. Olen hieman erakko. Tässä useasti on tullut mieleeni, etten halua ihmissuhdetta, koska se veisi aikaa kirjoittamiselta. Mieluummin elän yksin ja kirjoitan. Tervettä?

Kirjoittaminen on ainut asia, joka tuo jotakin järkeä mun elämään. Jotakin tarkoitusta. Kirjoittaminen merkitsee mulle äärettömän paljon. Töissä odotan, että koska pääsen taas kirjoittamaan.

Olen samanlainen kuin Nico, istun vaan alas ja kirjoitan. En osotan valtaisaa inspiraatiota. Illalla sängyssä mietin seuraavan päivän tapahtumat valmiiksi. Sitten seuraavana päivänä kirjoitan. Mulla on himo kirjoittaa.

lonely writer kirjoitti:

Olen paljon miettinyt, mitä kirjoittaminen mulle merkitsee. Olen tullut tulokseen: Vain kirjoittaessa saan rauhan. Vain kirjoittaminen antaa mulle sisäisen tyydytyksen, en saa sitä ihmisiltä. Olen hieman erakko. Tässä useasti on tullut mieleeni, etten halua ihmissuhdetta, koska se veisi aikaa kirjoittamiselta. Mieluummin elän yksin ja kirjoitan. Tervettä?

Kirjoittaminen on ainut asia, joka tuo jotakin järkeä mun elämään. Jotakin tarkoitusta. Kirjoittaminen merkitsee mulle äärettömän paljon. Töissä odotan, että koska pääsen taas kirjoittamaan.

Olen samanlainen kuin Nico, istun vaan alas ja kirjoitan. En osotan valtaisaa inspiraatiota. Illalla sängyssä mietin seuraavan päivän tapahtumat valmiiksi. Sitten seuraavana päivänä kirjoitan. Mulla on himo kirjoittaa.

Lue lisää

Joo, onnittelen sinua ja Nicoa, että pystytte työn ohes kirj. Ite samanlainen kanssanne olen että "istun alas ja kirj" - aloitusvaik itse asias nyk vaan nautin: mitä pahempi se on valvottuine öineen, sitä syvemmälle aiheeseen pääsee ja teksti palkitsee enempi.

En halunnut arvostella nico sua, vastauksesi vain tuntui musta yksisilmäiseltä ja rikkovalta. Pyydän anteeksi ärsyyntymistä ja sanojani.

Kaks asiaa toin aloituksessani:
- ihottomuus"
- kirj pakon voimakkuus. Tunnen yksinäisyyttä kuten kaikki kirj, uskoakseni. Näissä asiois haluisin kuites kasvaa ja muuttua.

Muutamia kert olen saanut tavata kirj ihmisiä, myös kuvataiteilijoita, yks sellanen ystäväni; asun kaukan ja vihaan nettiä. Asiaa en ole kuitenk rohjennu heid kans jakaa, koska sitä häpeän. Haastatteluis vähän luistan asian yli myös.

Selvennän vähän ihottomuutta ja kysyn samal onko muilla tämmöstä:
ihottomuus on tila jossa en kestä sos tilanteita koska liika tunnepit suhtaud arjen kokem, erityisesti ihmisiin. Samasta lie kyse ku teen ajattelemattomia tekoja. Esim ku päähenkilöllä on paljon rahaa jota hän tuhlaa hillittömästi, löydän itseni ostelemassa hyödykkei joihin ei oikeasti varaa - muulloin järkevä rahan kans olen. Satanen tuntui tuolloin kympiltä, tonni sataselta. Jälkeenpäin hölmist omaa tuhlaamist, pso myös. tai ku kerran tarinassa oli henkilö, joka auttoi ja antoi itestään kaiken sairastumis asti, löysin itseni kuskaamast kylän juoppoja autol kotiin ku oli vaik pyörä hajonnu. Jälleen vasta kirjprosessin jälk hämmästyin käytöstä. Yksi henkilö oli yltiösos huonol taval ja kävin haastatt poliisia, hammaslääkäriä ja ateneumin johtajaa ilman ajanvaraust; onneks eivät loukkaantuneet. Kustantaja pyys kerran käännöskokoelmaan novellia kosk tykkäsi et mun tyyli sopi siihen. Kirj just novelleskia joka käsitteli arjen yksinkertaista "pyhyyttä"; en osaa paremmin ilmasta. Kuljin monta viikkoa kotini pihalla ja olin euforisessa lataukses ilman päihteitä. Kaikki oli niin käsittämättömän puhdast ja pyh'ää! Ystävät huolestu. Vaati selittelyä.

Toimin luottamustehtävässä työssäni, jossa myös analyyttinen tutkijan rooli, työ projektiluontoista ja usein pioneerityötä. Ei siinä hommassa voi puita halailla.

toinen asia, tuo kirj pakko ja suru ku ei voi antautua sil kokonaan. Rahan sijoitt en voi ite päättää, perhettä kunnioitan. Vuosia myös elimme perheen kans nuorempina kädestä suuhun vuosikaudet, jolloin ruokaan saati vaatteisiin ei ollu riittäväst rahaa sossun luukusta huolim. Itselleni ei se ollu kummonenk ongelma, vaik lähipiiri vieroksu olemustani roikkuhoisuineen ja muovipusseineen. Pso kärsi. Enkä voi vaatia. rakastan häntä ja lastamme. Rakkautta ei voi estää, eikä mielest saa.

Kertokaa ystävät itsestänne kirjoittajina. Peiliä kaipaan itsel. Neuvoja myös.

kipiäkipinä kirjoitti:

Joo, onnittelen sinua ja Nicoa, että pystytte työn ohes kirj. Ite samanlainen kanssanne olen että "istun alas ja kirj" - aloitusvaik itse asias nyk vaan nautin: mitä pahempi se on valvottuine öineen, sitä syvemmälle aiheeseen pääsee ja teksti palkitsee enempi.

En halunnut arvostella nico sua, vastauksesi vain tuntui musta yksisilmäiseltä ja rikkovalta. Pyydän anteeksi ärsyyntymistä ja sanojani.

Kaks asiaa toin aloituksessani:
- ihottomuus"
- kirj pakon voimakkuus. Tunnen yksinäisyyttä kuten kaikki kirj, uskoakseni. Näissä asiois haluisin kuites kasvaa ja muuttua.

Muutamia kert olen saanut tavata kirj ihmisiä, myös kuvataiteilijoita, yks sellanen ystäväni; asun kaukan ja vihaan nettiä. Asiaa en ole kuitenk rohjennu heid kans jakaa, koska sitä häpeän. Haastatteluis vähän luistan asian yli myös.

Selvennän vähän ihottomuutta ja kysyn samal onko muilla tämmöstä:
ihottomuus on tila jossa en kestä sos tilanteita koska liika tunnepit suhtaud arjen kokem, erityisesti ihmisiin. Samasta lie kyse ku teen ajattelemattomia tekoja. Esim ku päähenkilöllä on paljon rahaa jota hän tuhlaa hillittömästi, löydän itseni ostelemassa hyödykkei joihin ei oikeasti varaa - muulloin järkevä rahan kans olen. Satanen tuntui tuolloin kympiltä, tonni sataselta. Jälkeenpäin hölmist omaa tuhlaamist, pso myös. tai ku kerran tarinassa oli henkilö, joka auttoi ja antoi itestään kaiken sairastumis asti, löysin itseni kuskaamast kylän juoppoja autol kotiin ku oli vaik pyörä hajonnu. Jälleen vasta kirjprosessin jälk hämmästyin käytöstä. Yksi henkilö oli yltiösos huonol taval ja kävin haastatt poliisia, hammaslääkäriä ja ateneumin johtajaa ilman ajanvaraust; onneks eivät loukkaantuneet. Kustantaja pyys kerran käännöskokoelmaan novellia kosk tykkäsi et mun tyyli sopi siihen. Kirj just novelleskia joka käsitteli arjen yksinkertaista "pyhyyttä"; en osaa paremmin ilmasta. Kuljin monta viikkoa kotini pihalla ja olin euforisessa lataukses ilman päihteitä. Kaikki oli niin käsittämättömän puhdast ja pyh'ää! Ystävät huolestu. Vaati selittelyä.

Toimin luottamustehtävässä työssäni, jossa myös analyyttinen tutkijan rooli, työ projektiluontoista ja usein pioneerityötä. Ei siinä hommassa voi puita halailla.

toinen asia, tuo kirj pakko ja suru ku ei voi antautua sil kokonaan. Rahan sijoitt en voi ite päättää, perhettä kunnioitan. Vuosia myös elimme perheen kans nuorempina kädestä suuhun vuosikaudet, jolloin ruokaan saati vaatteisiin ei ollu riittäväst rahaa sossun luukusta huolim. Itselleni ei se ollu kummonenk ongelma, vaik lähipiiri vieroksu olemustani roikkuhoisuineen ja muovipusseineen. Pso kärsi. Enkä voi vaatia. rakastan häntä ja lastamme. Rakkautta ei voi estää, eikä mielest saa.

Kertokaa ystävät itsestänne kirjoittajina. Peiliä kaipaan itsel. Neuvoja myös.

Lue lisää

Mitä haluat tietää? Minä kirjoitan, koska en voi olla kirjoittamatta. Pakenen omaa kurjaa, tyhjää elämääni kirjoittamiseen. Kirjoittaessa saan olla joku toinen, unohtaa oman elämäni. Saatan kirjoittaa koko päivän, syön vain välillä. Tänään oli selkä kipeä, tuolilla istuminen sattui, mutta kirjoittamisen halu voitti fyysisen kivun. Kirjoitan siitä, mitä sydämestäni tulee. Olen luonteeltani kyyninen, en usko rakkauteen, en ole sitä vuosiin kokenut. Mutta kirjani on jotakin ylitse kyynisyyteni. Tekstini on kaunista, hyviä ihmisiä, hyvä voittaa pahan. Minua on rohkaissut se, että sisältäni tulee jotakin kaunista. En ole umpimätä, vaikka niin luulin. Eläydyn minäkin vahvasti. Tänään päähenkilön isä kuoli. Itketti.

Kirjoittajana olen pitkäjännitteinen. Kuljen pikkuhiljaa kohti määränpäätäni, valmista teosta. Askel askelta, päivä päivältä.

Jos en saisi enää kirjoittaa, minä kuolisin. En kestäisi sitä tuskaa, jota joutuisin tuntemaan.

kipiäkipinä kirjoitti:

Joo, onnittelen sinua ja Nicoa, että pystytte työn ohes kirj. Ite samanlainen kanssanne olen että "istun alas ja kirj" - aloitusvaik itse asias nyk vaan nautin: mitä pahempi se on valvottuine öineen, sitä syvemmälle aiheeseen pääsee ja teksti palkitsee enempi.

En halunnut arvostella nico sua, vastauksesi vain tuntui musta yksisilmäiseltä ja rikkovalta. Pyydän anteeksi ärsyyntymistä ja sanojani.

Kaks asiaa toin aloituksessani:
- ihottomuus"
- kirj pakon voimakkuus. Tunnen yksinäisyyttä kuten kaikki kirj, uskoakseni. Näissä asiois haluisin kuites kasvaa ja muuttua.

Muutamia kert olen saanut tavata kirj ihmisiä, myös kuvataiteilijoita, yks sellanen ystäväni; asun kaukan ja vihaan nettiä. Asiaa en ole kuitenk rohjennu heid kans jakaa, koska sitä häpeän. Haastatteluis vähän luistan asian yli myös.

Selvennän vähän ihottomuutta ja kysyn samal onko muilla tämmöstä:
ihottomuus on tila jossa en kestä sos tilanteita koska liika tunnepit suhtaud arjen kokem, erityisesti ihmisiin. Samasta lie kyse ku teen ajattelemattomia tekoja. Esim ku päähenkilöllä on paljon rahaa jota hän tuhlaa hillittömästi, löydän itseni ostelemassa hyödykkei joihin ei oikeasti varaa - muulloin järkevä rahan kans olen. Satanen tuntui tuolloin kympiltä, tonni sataselta. Jälkeenpäin hölmist omaa tuhlaamist, pso myös. tai ku kerran tarinassa oli henkilö, joka auttoi ja antoi itestään kaiken sairastumis asti, löysin itseni kuskaamast kylän juoppoja autol kotiin ku oli vaik pyörä hajonnu. Jälleen vasta kirjprosessin jälk hämmästyin käytöstä. Yksi henkilö oli yltiösos huonol taval ja kävin haastatt poliisia, hammaslääkäriä ja ateneumin johtajaa ilman ajanvaraust; onneks eivät loukkaantuneet. Kustantaja pyys kerran käännöskokoelmaan novellia kosk tykkäsi et mun tyyli sopi siihen. Kirj just novelleskia joka käsitteli arjen yksinkertaista "pyhyyttä"; en osaa paremmin ilmasta. Kuljin monta viikkoa kotini pihalla ja olin euforisessa lataukses ilman päihteitä. Kaikki oli niin käsittämättömän puhdast ja pyh'ää! Ystävät huolestu. Vaati selittelyä.

Toimin luottamustehtävässä työssäni, jossa myös analyyttinen tutkijan rooli, työ projektiluontoista ja usein pioneerityötä. Ei siinä hommassa voi puita halailla.

toinen asia, tuo kirj pakko ja suru ku ei voi antautua sil kokonaan. Rahan sijoitt en voi ite päättää, perhettä kunnioitan. Vuosia myös elimme perheen kans nuorempina kädestä suuhun vuosikaudet, jolloin ruokaan saati vaatteisiin ei ollu riittäväst rahaa sossun luukusta huolim. Itselleni ei se ollu kummonenk ongelma, vaik lähipiiri vieroksu olemustani roikkuhoisuineen ja muovipusseineen. Pso kärsi. Enkä voi vaatia. rakastan häntä ja lastamme. Rakkautta ei voi estää, eikä mielest saa.

Kertokaa ystävät itsestänne kirjoittajina. Peiliä kaipaan itsel. Neuvoja myös.

Lue lisää

Tartun nyt ehkä merkityksettömään asiaan, mutta ihmettelen, miksi lyhentelet sanojasi hieman oudostin, etenkin kirjoittaa/kirjoittaja/kirjoitus/yms. Jos kirjoittaminen on sinulle kaikki kaikiessa ja toivot joskus muidenkin tekstejäsi lukevan, toivon, ettet käytä tekstissäsi yhtä mielivaltaisia lyhennyksiä kuin täällä kirjoittaessasi.
Alkaa nimittäin aika nopsasti ärsyttämään lukijaa tuommoinen "kirj tyyli. "
Mutta jos kirjoitat noin ihan muutenkin (etkä vain provosoidaksesi täällä s24-sivuilla), niin väittäisinpä, ettet kovin montaa lukijaa tule koskaan saamaan.

Joo, kiitos kannanotosta. edelleen ihottomuudesta:
alkoi siis työt. jatkoin kirj siitä huolimat aamuisin, jolloin aivot virkeimmillään. Seurauksena monta kommellusta työssä, joista pahin, että istun nyt saikulla (ihanaa kirj kannalta!!) Siis ihottomuus syynä taas. Reagoin ihmisiin ja sos.tilanteisiin liika tunnepitoisesti. Onneks mulla hyvä työtiimi ja porukan luotto.

Huom. Ongelmia ei ole töissä ollu ku teen "vaan" työtä enkä samalla yritäkään kirj vapaa-ajalla.

Ja tekstiä lyhentelen kosk en halua kenenk tunnistavan itseäni, lyhennelles ei vapaasti voi ilmaista. Siks yritän tässä jutella tyylil josta ei mua tunnisteta. Esim. nimimerkillä kirj kannanotot lehdissä ja kerran kolumnikin tunnistettiin lähipiiris mun kirjoittamaksi tyylin vuoks. Vain keksityst roolista käsin tästä keht puhua, siis ihottomuudesta.

En kertakaikkiaan usko, ettei löytyis muita samasta ongelmasta kärsiviä kirj. Et luonnekin muuttuu prosessin aikan. Näyttelijäthän tän tunnustaa julkisestikin, miks ei kirjailijat?

Ja kysymys 2: Miksi tällä palstal niin herkästi ihmiset ärsyyntyy sivuseikoista????