Tunsin joskus yhden juopon ja ajattelin hänen heittäneen henkensä jo aikapäiviä sitten, mutta olipa kuitenkin sinnitellyt 65-vuotiaaksi saakka.
Minkä ikäiseksi olet ajatellut elää?
niakkari
11100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Enpä kokisi jääneeni mitään vaille, jos lähtö koittaisi vaikkapa tunnin kuluttua. Olen elänyt ihan hyvän elämän ja jatko on vaan sellaista ajan kuluttamista. Ajan kuluttamista enemmän miellyttävillä kuin epämiellyttävillä tavoilla.
Mietin tänään just tai oikeastaan jo eilen, että mikä siinä oikein on kun toiset tekee kaiken oikein ja kärsivät silti siitä huolimatta monenlaisista vaivoista. Minä teen kaiken väärin eikä mulla ole ollut aikuisiässä ihmeempiä terveydellisiä huolia. Ainoastaan vakavampi sairaus viimeisen 30 vuoden aikana...
Siis ainoastaan yksi vakavampi sairaus
Synnynnäiset sairaudet ei vaadi ihmeitä puhjetakseen.
Elintapasairaudet ovat asia erikseen. Niitä ei voine vertailla keskenään.
sellaista, että tupakoimaton sairastuu keuhkosyöpään, oikeaa(?) ruokavaliota noudattavalla ilmenee jotain ongelmia suoliston kanssa, absolutistille tulee jotain maksa- tai haimaongelmia(tai mitkä lie ne alkoholistien perustaudit) ja sellaista...
Sitten tuli mieleen yksi entinenkin, joka on tehnyt myös elämässään kaiken oikein. Kouluttautunut, yvä duuni, oma asunto(pesä hyvin rakennettu), yksityisesti oikein unelmavaimo ja -äiti. Kaikki kuin oppikirjasta, mutta silti... Silti ei ole saanut sitä, minkä vuoksi on koko elämänsä nähnyt vaivaa. Että kaikki olisi oikein, niin kuin jostain oppikirjasta...
Minä olen siinäkin tehnyt kaiken väärin ja saanut kaiken sen mitä en tiennyt haluneeni ja tarvitsevani. Nykyisistä olosuhteista(mitkä on toki joidenkin moralistien mielestä väärin kaikkia osallisia kohtaan) huolimatta, voin sanoa että minulla ja läheisilläni on kaikki asiat paremmin kuin monella muulla. Minulla ja läheisilläni on kaikista vääristä valinnoistamme huolimatta hyvä olla toistemme kanssa.
Niin, että mikä siinä oikein on kun tekee kaiken väärin niin kaikki näyttäisi silti kääntyvän aina parhain päin ja kun tekee kaiken oikein niin kaikki näyttäysi menevän lopulta päin per.settä?
sitä Bulevardin perhesurmaa. Siinäkin kaikki oli tehty oikein, kaikki niin kuin pitää. Mutta silti kaikki taisi olla päin vit.tua. Pakkohan se oli olla. Ei kukaan surmaa perhettään ja itseään kun kaikki on tehty oikein ja kaikki on hyvin...
Tarkoittanet, että oli ulkopuolisen silmin tehty kaikki oikein. Mistäs me tiedetään, oliko niillä mielenterveys-, raha-, alkoholi-, parisuhde-, tai muita huolia.
Jos nyt ekaksi tähtää tohon 50 vuoteen. Se on suomalaiselle miehelle rajapyykki :)
2 vuoden päähän?
Hyvin laskettu 48 2=50 :D
Keskiverto suomalainen on eläkkeellä 20 vuotta ja kuolee noin 80-vuotiaana. Sen saavuttaminen olisi hieno juttu.
Tosin olen yrittänyt viimeiset 10 vuotta elää niin, että vaikka huomenna makaisin kuolinvuoteella, ei tuntuisi, että jotain tärkeää jäi tekemättä. Ja siltä minusta rehellisesti sanottuna tällä hetkellä tuntuu. Eikä sillä, etteikö minulla vielä roppakaupalla toteutumattomia haaveita olisi.
Noista elintavoista tuli vielä mieleeni: Mutsi on aina ollut neuroottinen terveytensä kanssa ja sai silti syövän. Faija taasen on aina syönyt ja juonut liikaa eikä sen terveydessä ole mitään vikaa, vaikka se on seitsenkymppinen.
Tällä hetkellä tuntuu, että 75 vuotta riittäisi mainiosti, mutta sukumme on pitkäikäistä. Sitä voi joutua notkumaan täällä vaikka satavuotiaaksi. Toisaalta, jos kuolisin ennen nelikymppisiä, niin en sanoisi että mikään on jäänyt kesken. Ihan kokonainen elämä sekin, kiitos ja näkemiin - tai ainakin se kiitos.