Luin tässä, kun aikaa on, ensin yhden narsismia käsittelevän kirjan, ja sitten luin muutamia muita itsetuntoa käsitteleviä kirjoja.
Nyt yhdessä näistä itsetunto-kirjoista sitten tulee lopussa käsittelyyn työpaikkaongelmat, ja voi, voi kuinka taas sattui sopivasti, ihan siis sataprosenttisesti sellaista kuvattiin, minkä kohteeksi itse jouduin viimeisimmässä työpaikassani. Ja tästä kohtelusta kirjassa käytetään nimitystä epäasiallinen kohtelu! Tuohan on muuten mm. henkiseen työsuojeluun kuuluva termi - kas kummaa, kun minun esimieheni, joka oli myös työpaikan työsuojelupäällikkö, ei noteerannut minun ilmoituksiani epäasiallisuuksista. Eikä myöskään työsuojeluvaltuutettu. Ja siinä vaiheessa, kun olen lähtenyt työpaikasta, on turha työsuojelupiiriin mitään ilmoitella - ja vaikka olisin työssäni ollut ilmoituksen tehdessäni, aika tasan tarkkaan olen tietävinäni, ettei asiaa olisi noteerattu sittenkään.
Kaikkea tätä: Sivuutetaan --- no, aika pahaa sivuuttamista on minun mielestäni se, että se tehtävä, jota sijaisena hoidan on virallisesti työpaikalla yhden juttu, mutta minun kykyni ja tietoni tehtäväalueeni tilanteesta sivuutetaan sillä, että asioista ei kysytä minulta vaan joltakulta sellaiselta, joka ei tehtävää hoida! Ja tällöin myös tämä tyyppi "kyttää" miten olen tehnyt, niin kuin kyttäsi muutenkin, vaikkei tilanteesta mitään olisi kysyttykään (riekkui ympäriinsä miten paljon olen sitä ja tätä tehnyt). Simputukseksi tämä meni siinä, että sijaistettavani aina tuputti minua kysymään juuri tuota tyyppiä auttamaan ja tämä esimieheen ja tämän kanssa tekemäänsä sopimukseen vedoten kertoi, että ei auta! Eli pakko tehdä yksin! Tyyppi kuitenkin oli ilmeisesti ennen taloon tuloani auttanut tätä sijaistettavaani tai yleensäkin (koska sijaistettavani ei tehnyt koko tehtäväalueen duuneja - ja vain yksi virallinen tekijä siis vain organisaatiossa) joku oli aina auttanut. Nyt minun siis edellytettiin tekevän kaikki yksin, silloin kun sijaistettavani oli poissa.
Kirjassa puhutaan ylimielisestä ohjauksesta ---- no, silloin kun olimme yhdessä paikalla sijaistettavani kanssa, tämä saattoi tulla ja suoraan sanoen hyvin kopeasti heittää hänen "alueeseensa" kuulumattomat kiireellisiksi muutetut työt naamani eteen ja tokaista jonkun kommentin siihen tapaan siihen ikään kuin tekemättömyys johtuisi laiskuudesta tai jostakin muusta vastaavasta! No, ehkä se on vain hänen tyylinsä, jolla ei mitään pahaa tarkoita, mutta kun niin kärkkäästi ihmiset moittivat toistensa temperamenttipiirteitä "ylpeydeksi, pitää itteään parempana kuin muut" yms. niin miksen sitten minäkin! Ja yksi juttu: Kun kerran yhdessä silloin tehtiin kun yhdessä oltiin, niin miksiköhän ei nöyrtynyt tekemään sitä yhtä pyydettyä kiireellistä itse?
Kunnioita muiden ihmisten aikaa ja tilaa ----- no, tässä ensimmäisessä kohdassa kuvaamani tyyppi oli niin kotonaan ko. työpaikalla, ettei hänen tarvinnut edes oveen koputtaa vaan suoraan saapasteli ovesta sisään! Minun mielestäni aika alkeellisiin käytöstapoihin työpaikalla kuuluu se, että koputetaan kun työkaverin huoneeseen mennään oli se ovi kiinni tai ei! Mutta hän nyt sitten ilmeisesti halusi näyttää sen, että hän on täällä kuin hai vedessä ja menee minne lystää milloin lystää - "tämä on mun tila", halusi kertoa!
Nyt yhdessä näistä itsetunto-kirjoista sitten tulee lopussa käsittelyyn työpaikkaongelmat, ja voi, voi kuinka taas sattui sopivasti, ihan siis sataprosenttisesti sellaista kuvattiin, minkä kohteeksi itse jouduin viimeisimmässä työpaikassani. Ja tästä kohtelusta kirjassa käytetään nimitystä epäasiallinen kohtelu! Tuohan on muuten mm. henkiseen työsuojeluun kuuluva termi - kas kummaa, kun minun esimieheni, joka oli myös työpaikan työsuojelupäällikkö, ei noteerannut minun ilmoituksiani epäasiallisuuksista. Eikä myöskään työsuojeluvaltuutettu. Ja siinä vaiheessa, kun olen lähtenyt työpaikasta, on turha työsuojelupiiriin mitään ilmoitella - ja vaikka olisin työssäni ollut ilmoituksen tehdessäni, aika tasan tarkkaan olen tietävinäni, ettei asiaa olisi noteerattu sittenkään.
Kaikkea tätä: Sivuutetaan --- no, aika pahaa sivuuttamista on minun mielestäni se, että se tehtävä, jota sijaisena hoidan on virallisesti työpaikalla yhden juttu, mutta minun kykyni ja tietoni tehtäväalueeni tilanteesta sivuutetaan sillä, että asioista ei kysytä minulta vaan joltakulta sellaiselta, joka ei tehtävää hoida! Ja tällöin myös tämä tyyppi "kyttää" miten olen tehnyt, niin kuin kyttäsi muutenkin, vaikkei tilanteesta mitään olisi kysyttykään (riekkui ympäriinsä miten paljon olen sitä ja tätä tehnyt). Simputukseksi tämä meni siinä, että sijaistettavani aina tuputti minua kysymään juuri tuota tyyppiä auttamaan ja tämä esimieheen ja tämän kanssa tekemäänsä sopimukseen vedoten kertoi, että ei auta! Eli pakko tehdä yksin! Tyyppi kuitenkin oli ilmeisesti ennen taloon tuloani auttanut tätä sijaistettavaani tai yleensäkin (koska sijaistettavani ei tehnyt koko tehtäväalueen duuneja - ja vain yksi virallinen tekijä siis vain organisaatiossa) joku oli aina auttanut. Nyt minun siis edellytettiin tekevän kaikki yksin, silloin kun sijaistettavani oli poissa.
Kirjassa puhutaan ylimielisestä ohjauksesta ---- no, silloin kun olimme yhdessä paikalla sijaistettavani kanssa, tämä saattoi tulla ja suoraan sanoen hyvin kopeasti heittää hänen "alueeseensa" kuulumattomat kiireellisiksi muutetut työt naamani eteen ja tokaista jonkun kommentin siihen tapaan siihen ikään kuin tekemättömyys johtuisi laiskuudesta tai jostakin muusta vastaavasta! No, ehkä se on vain hänen tyylinsä, jolla ei mitään pahaa tarkoita, mutta kun niin kärkkäästi ihmiset moittivat toistensa temperamenttipiirteitä "ylpeydeksi, pitää itteään parempana kuin muut" yms. niin miksen sitten minäkin! Ja yksi juttu: Kun kerran yhdessä silloin tehtiin kun yhdessä oltiin, niin miksiköhän ei nöyrtynyt tekemään sitä yhtä pyydettyä kiireellistä itse?
Kunnioita muiden ihmisten aikaa ja tilaa ----- no, tässä ensimmäisessä kohdassa kuvaamani tyyppi oli niin kotonaan ko. työpaikalla, ettei hänen tarvinnut edes oveen koputtaa vaan suoraan saapasteli ovesta sisään! Minun mielestäni aika alkeellisiin käytöstapoihin työpaikalla kuuluu se, että koputetaan kun työkaverin huoneeseen mennään oli se ovi kiinni tai ei! Mutta hän nyt sitten ilmeisesti halusi näyttää sen, että hän on täällä kuin hai vedessä ja menee minne lystää milloin lystää - "tämä on mun tila", halusi kertoa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatketaan asiaa tähän, kun ei tuohon ylemmäs kaikki mahdu:
Ja sitten tämä sanotaan kirjassa: "Hyvin toimivilla työpaikoilla annetaan tunnustusta. Kun työntekijät kokevat, että heitä arvostetaan, he jaksavat tehdä työtään. Yksi tärkeimpiä syitä työpaikan jättämiseen on arvostuksen puuttuminen."
No, tuossa työpaikassa aika avoimesti ja selvästi heti alusta lähtien annettiin ymmärtää, että se tehtävä mitä olin otettu tekemään, on syvintä pohjaa arvostuksessa. Kyseessä siis ala, jossa hyvin hierarkinen organisaatiorakenne. Ja loppuhuipennus minun mitätöimisessäni (juu, siihen kuului kaikkinainen heti alusta asti esitetty vitsailu törkeästi niin että minä kyllä kuulin itse miten naurettiin ja pelleiltiin - ja kukas muu siellä olikaan iloisesti mukana kuin juuri tuo josta tässä jo kahteen kertaan kerrottu, vuosikausien kimppa tietysti kyseessä siinä porukassa) oli se, että jouduin kuukauden tekemään sitä useamman kuin yhden ihmisen urakkaa (kun kerran olivat kieltäytyneet jeesaamasta niin pakkohan se oli yksin tehdä - ja jos ei olisi tehnyt, niin sitten olisi sijaistettava haukkunut tyyliin "ei muuta kuin lehtiä luki" niin kuin hän haukkui kaikki edeltäneet sijaiset), tunnit meni yli, ja sitten vaan yhtäkkiä tuli käsky olla pois ja pitää ne yli menneet vapaana, ja sinä aikana kun olin pois kukaan ei tehnyt täyspäiväisesti hommia, eli palatessa oli tilanne pahempi! No, sitten kun oli se tulovaihe tasoitettu niin sitten se tyyppi tulee ja alkaa minulta mitään kysymättä tekemään niitä töitä rinnallani! Ikään kuin tuli sitten siihen näyttämään, että katos näin näitä tehdään, ja yksi syy miksi tuli, oli se, että kun ei ollut hätätilaan liiemmin jouduttu sen kuukauden aikana eli ei ollut tarvinnut pelastajaksi ryhtyä, niin nyt oli pakko näyttä viime tingassa että kyllä hänkin osallistui että pääsisi sitten sijaistettavalleni kertomaan, että "kyllä sitä minäkin!" Siis mitä yritän sanoa: MITÄTÖI SEN MINUN YLITÖITTEN TEKEMISEN - NAURESKELLEN VIELÄ! Teki tyhjäksi! Häpeämättä! Niin kuin sitä olin istunut ja tehnyt pitkää päivää, kotona ei muuta kuin tuoliin nukahti ja mitään ei iltaisin jaksanut tehdä - odotti kuitenkin vain sitä, joo, kohta ollaan taas kaksi tekemässä eli kyllä se siitä sitten! TÖRKEÄ - ensin kieltäytyy auttamasta ja sitten on ihan pakko päästä ikään kuin näyttämään! EIKÄ KYSYTTY MINULTA ETTÄ TARVINKO APUA TAI VOISKO JEESATA!
Mihinkähän minut sinne pestattin kun kerran siellä on yksi joka täysin suvereenista hallitsee kaiken ja haluaa hallita! Oikea Peppi Pitkätossu!
Sitten tämä työsuojelupäällikkö-esimies: Kun hänelle näistä kerrottiin (en toki nimennyt, että tämä ja tämä, vaan sanoin, että täällä ei nyt kyllä tosiaan ole sellainen ilmapiiri, että minut tänne olisi haluttu) niin hän ei kykene antamaan minkäänlaista myönteistä vahvistamista. No, ei toki ruvennut minua moittimaankaan, mutta ei halunnut millään positiivisella ajatuksella vahvistaa minua! Luulisi, että edes se, jos kerran olin kuitenkin (ja tämän minä tiedän aivan varmasti: työni tein niin ettei valittamista ollut) työni tehnyt, olisi halunnut pitää kiinni valitsemastaan työntekijästä. Mutta ilmeisesti se vanha porukka oli sitten se, jota esimieskin kunniotti! Tai helpommalla pääsi kun minä läksin. Ja siinä vaiheessa mitä se esimies sitten teki kun olin lähtenyt niin jätetään se kertomatta!
Ja kaikkinensa vielä se, että mistään ei kerrottu oma-aloitteisesti: Ensinnäkin se, että oli niin kiire saada joku sinne tekemään sitä sijaisuutta, että jäi sitten erinäisiä perehdytysasioita suorittamatta! Kukaan ei kertonut esim. missä voi pitää omia eväitä tai lämmittää ruokiansa, jos ei mene ruokalaan syömään!
Työhön liittyvistä muutoksista ei kerrottu, tai ehkä kerrottiin mutta juuri tuolle tyypille josta jo pariin kertaan tässä kerroin ja tämä ei kerro sitten varsinaiselle työn suorittajalle! Tehdään siinä sitten työtä mitä ei tarvitsisi tehdä ja josta joku muu on sopinut ottavansa vastuun! Ilmeisesti antoi tuolle tyypille erinomaiset kicksit tuokin. Ei kerrottu kun menivät omiin kokouksiinsa - "jaa, missäs täällä kaikki on?" ihmetellään sitten.
Joo, ja se kiusaaminen ei kyllä loppunut siihen kun läksin. Arvaahan sen mitä tekevät nyt: Riekkuvat kylillä että ittehän teki niitä pitkiä päiviä!
No, jos ei olis tehty niin sitten riekkuisivat: Ei pärjännyt ja lehtiä vaan luki!
Ja huomatkaa: Sijaistettava itse ei tee kuin yhden osan koko urakasta ja ilmeisesti aina saanut jotain apua muualta - tälle sanottiin heti "Ei auteta!"
Mutta tuollaisen porukan kanssa se siis on ilmeisesti niin, että teki mitä tahansa, ne kyllä keksivät jonkin syyn riehua omilla mökellyksillään "Ittehän teki", "Lehtiä vaan luki, ei pärjännyt".
Joo!
Puretaan vielä:
Kun kävin haastattelussa ko. työtä varten, niin tilanteessa läsnä olivat esimies ja sijaistettava sekä sitten tämä jota jo kuvailin. Ilmeisesti siksi, että hän oli se, joka oli aikaisemmin auttanut sitä sijaistettavaa. Tilaisuudessa hän tuli ja kertoi nimensä ja kätteli kyllä, sitten oli ja käänteli päätään poispäin eikä ilme ollut mitenkään positiivinen naamallansa. Yhtäkkiä häipyi tilaisuudesta. Oli siis hyvin negatiivisen oloinen minuun suhtautumisessaan.
Eli olisi pitänyt jo tuosta arvata. Ja jos kerran oli minun pestaamistani vastaan (vaikka siis enhän edes ollut häntä tulossa sijaistamaan ja itse asiassa kun sitten työni tein yksin, niin hänellehän jäi aikaa hoitaa niitä monia monituisia muita tehtäviään, joista tuskin haluaa edes luopua), niin miksei siitä sanonut muille valitsijoille! Sitten työssä ollessani haluaa osoittaa jokaisella mahdollisella tavalla, että en ole tervetullut ja hän ei ainakaan auta ja halua olla yhteistyökykyinen! Sillä niin se oli: Hän se oli joka ei ollut yhteistyökykyinen!
Mutta kaikkinensa: Eikö tässä jo tullut aika monta epäasiallisen kohtelun ja suoraan sanoen SIMPUTUKSEN merkkiä ilmi!
Kun tämä on siis täysin käsittämätöntä: MIKSI pitää jonkun kolmikymppisen tyypin toimia noin. Sillä on ollut se duunipaikka siellä varmaan (tai ainakin siirtynyt suoraan jostain toisesta paikasta) parikymmenvuotiaasta asti. Sillä on oma tehtävänsä talossa. Mikäs ihmeen syy voi olla siihen, että se käyttäytyy jotakuta uutta kohtaan noin? MIKÄ?
Ääretön lapsellisuus ja kilpailuhenkisyys? Juu, tyypistä on sanottava tämä: harrastanut, ehkä harrastaa edelleenkin, moottoriurheilua, eli taisi ruveta kaasujalkaa pakottamaan vai!
Julkea, hävytön, ja ihan oikein: olevinaan joku Peppi Pitkätossu, joka tekee kaiken ja on sitten kaikkien mielestä työpaikan ilopilleri ja nuorimpana kai se huomionhakuinen kiusoiteltava porukassansa, se ihana kaveri! Saparot päässä ja pukeutuu vesirajaan ulottuvaan hamoseen, joo, reipas poikatyttö kaikin puolin!
Joo, täällä varmaan joku "tuttu" lukee, siinähän luet, huutelet sitten kylillä!
Toivottavasti pääsi sitten tekemään sitäkin duunia rajattomilla voimillaan ja osaamisellaan kun tämä lähti!
Hooohhhoijaaaa.......