Simo katuu nuorempaan

Että vakaa parisuhde on sellainen lahja, ettei sitä kannata heittää pois typeryyksissään. Voi jäädä elämän viimeiseksi vakaaksi ihmissuhteeksi.

tylsimys^2 kirjoitti:

Että vakaa parisuhde on sellainen lahja, ettei sitä kannata heittää pois typeryyksissään. Voi jäädä elämän viimeiseksi vakaaksi ihmissuhteeksi.

Tiedä nyt tuosta vakaasta. Onnellista suhdetta kannattaa vaalia, mutta kannattaako tylsässä ja vakaassa vaan kitkutella vai ottaa riski, että voisi löytää jotain parempaa?

ratikkakuski kirjoitti:

Tiedä nyt tuosta vakaasta. Onnellista suhdetta kannattaa vaalia, mutta kannattaako tylsässä ja vakaassa vaan kitkutella vai ottaa riski, että voisi löytää jotain parempaa?

Missä välissä sitten kannattaa lopettaa vaihtaminen?

Eikö jokainen parisuhde ennenpitkää koe tylsempiäkin hetkiä?

Itse olen ajatellut, että kun kerran naisen valitsen, niin en häntä jätä, vaikka tulisikin tuplasti seksikkäämpi, kauniimpi, fiksumpi vastaan.
Tämä siis sillä ehdolla, että vanhan kumppanin kanssa ei ole tullut eteen mitään ylipääsemätöntä ongelmaa, hirveitä riitoja tms. Pelkkä arki ei siis ole ainakaan minulle syy vaihtaa.
Haluan sitten vanhana edes uskotella itselleni, että minulla ja naisellani oli oikea rakkaustarina, joka kesti vuosikymmeniä. Enkä, että olin yhden kanssa 20v ja sitten sattui tulemaan vastaan isommat tissit joiden perässä juoksin seuraavat 4v, sitten taas 10v seuraavaa ja 3v yhtä ja ja ja..

Eipä siinä jos haluaa aina etsiä parempaa ja vaihtaa, varmasti kokee enemmän ihastuksentunteita, mutta mikä sitten onkaan loppusaldo 80-vuotiaana? Itse uskon, että paremmalta tuntuu olla sen oman mummon kanssa ja muistella, jos mitään muistaakaan, elämää taaksepäin.
Sitoutuminen osaltaan myös tarkoittaa sitä, että on sitoutunut juuri siihen yhteen, eikä enää metsästä parempia, vaikka niitä jostain saattaisi löytyäkin.

mies32 kirjoitti:

Missä välissä sitten kannattaa lopettaa vaihtaminen?

Eikö jokainen parisuhde ennenpitkää koe tylsempiäkin hetkiä?

Itse olen ajatellut, että kun kerran naisen valitsen, niin en häntä jätä, vaikka tulisikin tuplasti seksikkäämpi, kauniimpi, fiksumpi vastaan.
Tämä siis sillä ehdolla, että vanhan kumppanin kanssa ei ole tullut eteen mitään ylipääsemätöntä ongelmaa, hirveitä riitoja tms. Pelkkä arki ei siis ole ainakaan minulle syy vaihtaa.
Haluan sitten vanhana edes uskotella itselleni, että minulla ja naisellani oli oikea rakkaustarina, joka kesti vuosikymmeniä. Enkä, että olin yhden kanssa 20v ja sitten sattui tulemaan vastaan isommat tissit joiden perässä juoksin seuraavat 4v, sitten taas 10v seuraavaa ja 3v yhtä ja ja ja..

Eipä siinä jos haluaa aina etsiä parempaa ja vaihtaa, varmasti kokee enemmän ihastuksentunteita, mutta mikä sitten onkaan loppusaldo 80-vuotiaana? Itse uskon, että paremmalta tuntuu olla sen oman mummon kanssa ja muistella, jos mitään muistaakaan, elämää taaksepäin.
Sitoutuminen osaltaan myös tarkoittaa sitä, että on sitoutunut juuri siihen yhteen, eikä enää metsästä parempia, vaikka niitä jostain saattaisi löytyäkin.

"Missä välissä sitten kannattaa lopettaa vaihtaminen?"

Ottaa sellaisen naisen joka ihan kunnolla tosissaan vie jalat alta ITSELTÄSI.

"Itse olen ajatellut, että kun kerran naisen valitsen, niin en häntä jätä, vaikka tulisikin tuplasti seksikkäämpi, kauniimpi, fiksumpi vastaan."

"Haluan sitten vanhana edes uskotella itselleni, että minulla ja naisellani oli oikea rakkaustarina, joka kesti vuosikymmeniä. Enkä, että olin yhden kanssa 20v ja sitten sattui tulemaan vastaan isommat tissit joiden perässä juoksin seuraavat 4v, sitten taas 10v seuraavaa ja 3v yhtä ja ja ja.."

Hyvä mies! Ota sellainen nainen joka ulkoisesti sytyttää sinua ITSEÄSI ainakin edes sen verran ettei sitä tarvitse vaihtaa ja enkä tarkoita siis mitään täydellisen näköistä tai mitään kaikkien ihannetta. Mikä on ainakin siihen ihannenaisen suuntaan edes lähelle. jos tykkää vaikka isopovisemmista paljon enemmän, niin mitä järkeä silloin ottaa pienirintainen? Tai jos tykkäät vaikka älykkönaisista paljon, niin mikä sitten estääkään etsimästä sellaista? Tai mitä järkeä nyt olisi muutenkaan ottaa kumppania, joka ei muuten miellyttäisi ollenkaan silmää?

Onhan sillä ulkonäölläkin pikkuisen merkitystä kanssa!

Kysynpä kirjoitti:

"Missä välissä sitten kannattaa lopettaa vaihtaminen?"

Ottaa sellaisen naisen joka ihan kunnolla tosissaan vie jalat alta ITSELTÄSI.

"Itse olen ajatellut, että kun kerran naisen valitsen, niin en häntä jätä, vaikka tulisikin tuplasti seksikkäämpi, kauniimpi, fiksumpi vastaan."

"Haluan sitten vanhana edes uskotella itselleni, että minulla ja naisellani oli oikea rakkaustarina, joka kesti vuosikymmeniä. Enkä, että olin yhden kanssa 20v ja sitten sattui tulemaan vastaan isommat tissit joiden perässä juoksin seuraavat 4v, sitten taas 10v seuraavaa ja 3v yhtä ja ja ja.."

Hyvä mies! Ota sellainen nainen joka ulkoisesti sytyttää sinua ITSEÄSI ainakin edes sen verran ettei sitä tarvitse vaihtaa ja enkä tarkoita siis mitään täydellisen näköistä tai mitään kaikkien ihannetta. Mikä on ainakin siihen ihannenaisen suuntaan edes lähelle. jos tykkää vaikka isopovisemmista paljon enemmän, niin mitä järkeä silloin ottaa pienirintainen? Tai jos tykkäät vaikka älykkönaisista paljon, niin mikä sitten estääkään etsimästä sellaista? Tai mitä järkeä nyt olisi muutenkaan ottaa kumppania, joka ei muuten miellyttäisi ollenkaan silmää?

Onhan sillä ulkonäölläkin pikkuisen merkitystä kanssa!

Vaikka yksi veisi jalat alta nyt, voi tulla toinen 10v kuluttua ja viedä jalat alta uudestaan ja se ensimmäinen on jo siinä vaiheessa vain se tuttu ja turvallinen kumppani, josta ei paljon perhosia vatsanpohjaan tule, eikä jalat tutise läheisyydessään. Siitähän tässä Simonkin jutussa oli kyse ja siitä juuri puhuin itse. Meni sinulta ilmeisesti ohi.

Tietysti otan aina ulkoisesti ja sisäisesti parhaan mahdollisen naisen, enkä tarkoita mitään tyytymistä, että "paras minulle, kun en huippuakaan saa", vaan ihan oikeasti huippunaisia minä harrastan. Ei se silti sitä takaa, etteikö 10-30v kuluttua joku uusi voisi viedä jalkoja alta, jos sille antaa luvan tuolla asenteella, että "voisi löytää parempaa". Varmasti aina voisi löytää parempaa, onhan naisia maailmassa joku 3 miljardia. Ihan aidosti aika epärealistista, että sitä absoluuttisesti parasta sattuu löytämään. Tai edes top-10 kuuluvaa. Joskus se top-10 nainenkin kuitenkin voi tulla vastaan, pitääkö silloin vaihtaa? Entä kun on vaihtanut lista-vitoseen ja tuleekin 10v kuluttua vastaan listaykkönen, taasko vaihdan? Ja entä jos olenkin alkuhuumassa arvioinut listasijoituksensa väärin ja hän onkin oikeasti vasta lista-35s., ottaakohan se lista-vitonen minut vielä takaisin? Entä jos se vaimokin metsästää parasta, enkä olekaan absoluuttisesti pallon paras mies? Kestäviä suhteita tiedossa..