Oletteko olleet pukemassa vainajaa?

Jos on tuollaisia milikuvia niin parasta jättää ammattilaisten tehtäväksi.

Olin pukemassa isääni, mutta se alkutilanne meni niin nopeasti etten nähnyt mitä hänen päällään oli ennen kuin puimme ns. arkkuvaatteet hänen päälleen. Ehkä hänen vartalon peittona oli lakana ja toki yllä olivat myös vaippa/vaipan tapaiset alushousut. Voihan kuolleen ruumiin näkeminen järkyttää herkimpiä, mutta itse en olisi mistään hinnasta jättäytynyt pois tuostakaan tilanteesta, sekin on osa hyvästijättöä.

Et ole tainnut vielä nähdä elämää kovinkaan paljon. Mitä lautuma haittaa kaikenlaisten haavojen yms. rinnalla, joita on elävillä ihmisillä(kin) ja joita jonkun muun pitää hoitaa, kun ihminen ei itse pysty / osaa. Esim. ambutoitu jalka, joka ei menekään kiinni, makuuhaava, joka menee niin pahaksi, että onkaloituu ihon alle, sääri- ym. haavat, jotka eivät parane millään ilveellä eikä hoidolla, paleltumat, jotka alkavat mätiä pois ... Jne, jne. Mitä nämä kaikki em. haittaavat kuolleella, johan ne ovat olemassa eläessäkin?

Kuolleen ihmisen pukeminen hoitopaikassa on rauhoittava ja tyynnyttävä kokemus: kaikki vaiva, kipu, kärsimys, ahdistus, pelko ja pakotus on vihdoinkin ohi ja henki on päässyt vapaaksi ruumiin kurimuksesta.

Mitä ihmettä nimimerkkisi tarkoittaa?

ennolle

nom de blume jk???

Itse en ole ollut, mutta kaksi poikaani on olleet pukemassa sekä isänsä että veljensä. Toinen poikani on nyt jälestäpäin sanonut ettei ehkä enään menis, kun nyt tietää mitä se on. Halusivat tehdä sen viimeisen palveluksen rakkailleen. Pukeminen jossain määrin hankalaa kun ruumis on jäinen. meidän vainaille laitettiin omat vaatteet päälle joten ne leikattiin niin että oli helpompi laittaa siihen päälle. Mutta nuoremmalle pojalleni jäi silmiin näky niistä ruumiavauksen sulkemis läljistä yms. Ne kuvat kuulema tulee joskus uniinkin. Itse en voisi mennä pukemaan ketään.

Siinä se oli lavitsalla ja muistaakseni poika kertoi että ensin hautautoimistonm mies ja joku muu laittoivat vainajan arkkuun ja siinä pojat pukivat sitten hänet sen hautaustoimiston miehen avustuksella.. Tuosta en ole ihan varma. On helpompi varmaan pukea jos laitetaan vaan päälle se ruumismekko.

Itse olen sanonut että sitten kun minä kuolen niin kukaan läheinen ei saa tulla minua pukemaan ja mulle riittää se valkoinen ruumismekko päälle...enhän minä siinä ruumissa enää ole, vaan tää pelkkä maallinen ruumis.

Olen ollut.
Ruumis vietiin osastolta valmisteluhuoneeseen.Hänet riisuttiin ja pyyhittiin ja suoli tyhjennettiin.Vaippa laitettiin koska ihmisestä valuu eritteitä myös jälkeenpäinkin vielä.Silmien päälle laitettiin märät pumpulitupot estämään silmien aukeamista ja leuka sidottiin kiinni sideharsolla ettei leuka loksahda auki.

Raajat aseteltiin oikeisiin asentoihin.Jalat sidottiin kiinni toisiinsa nilkoista.Sukat puettiin muistaakseni jalkoihin.En muista paljoa enää siitä on niin pitkä aika olin aika nuori silloin.Vainaja puettiin kuolinasuun ja sitten siirrettiin hiljaiseen huoneeseen odottamaan omaisia.Kyseessä oli vanha rouva jota olin syöttänyt edellisenä iltapäivänä.En tiedä ymmärsikö lähtönsä koska otti minua lujasti kiinni kädestä ja katsoi silmiini ja veti lähelleen ja sanoi jotain jota en ikävä kyllä ymmärtänyt koska puhe oli ilman hampaita epäselvää.Aamulla osastolle tullessani ilmoitettiin exitus huoneessa se ja se.
Se oli minun ensimmäinen kontaktini menehtyneeseen ihmiseen.

Itse olen työni puolesta tavannut kaksi vainaja-asuntoa. Kommassakin tapauksessa poliisit hoisivat ammattimaisesti asuntoon menon ja sieltä poistulon. Ja käsittääkseni vainajalle puetaan aina vaippa, koska eritteet voivat tulla alle. Täysin luonnollista siis.

Olen kantanut oman tyttäreni ruumishuoneelle, käynyt häntä siellä vielä katsomassa en ruumiinavausta ja sen jälkeenkin. Puin päälle nätin kesämekon ja suuhun jäi tutti, sekä toiseen käteen. Laitoin myös arkkuun leluja, rakkaat lelut hänelle. Menin yksin ja tekisin kaiken uudelleen. Ruumiinavauksen jälkeen hänen vatsaansa katoin ja siististi olivat ommelleet , kun tiesivät, että tulen vielä katsomaan. Päätä ei avattu, olin kieltänyt sen. Ruumishuoneella siis vietin aikaa vielä kuolleen tyttäreni kanssa monta kertaa ja pidin sylissäkin. Hän oli kova kylmyydestä ja sylissä pidellessäni hieroin hänen pientä kämmentään, että sain tutin siihen. Haju siellä ruumishuoneella on paha, enkä usko, että aikuisen ihmisen kohdalla toimisin näin,mutta en halunnut jättää lastani sinne, se oli kamalaa. Näin jälkeenpäin en tiedä, mitä ruumishuoneen työntekijät minusta ajattelivat, mutta olivat ystävällisiä ja mm ennen ruumiinavausta kertoivat minulle mitä tekevät. Sain hautajaiset järjestettyä nopeasti, ne olivat 5 päivää tyttäreni kuolemasta. Kappelissa oli vielä tyttäreni arkku auki pyynnöstäni ja sain hyvästellä hänet vielä.Hän oli kaunis lapsi eläessään ja kuolleenakin oli kaunis. Tuli surullinen olo tätä kirjoittaessani ja ikävä enkeliäni.