Olen 23-vuotias ja kärsin varsin ihmeellisestä asiasta, nimittäin epätodellisesta olosta.
Olen sosiaalinen myyjätär, kouluni käynyt (myös elämän koulun..)
Ongelmani on luultavasti psyykkinen, ellei aivotoiminnassani ole jotakin häikkää,
mutta olen kärsinyt pitkään omituista oireista, jotka ovat tuntuneet näiden 1-2 vuoden sisällä.
Pahimmat ja vaikeimmat oireet:
- Epätodellinen olo, aivan kuin en olisi "omassa ruumiissani", yleensä kausittaista mutta nyt huomattavassa määrin lisääntynyt
- Voimattomuus, työmotivaation katoaminen, "puhdin" katoaminen
-Päänsärky "silmäntakana", painetta silmässä, huomattavassa määrin lisääntynyt
särkylääkkeitä käytän väh. joka toinen päivä
- Silmien karsastus, huomasin tämän ehkä vuosi sitten väsymyksen ohella, nyt lisääntynyt häiritsevästi, näkee kuvissakin vaikka aikaisemmin ei ole ollut.
Muita oireita:
- Tahaton huolimattomuus ja muistiongelmat, en saata muistaa puheluita ja sovittuja tapaamisia, tärkeitä tai vähemmän tärkeitä asioita, itse puheeksi ottamiani asioita
- Tunteettomuus, moraalinpuute (lisääntynyt)
- Mustavalkoinen ajattelu, en saa samoista asioista enää iloa irti, tyhjyyden tunne
- Sosiaalinen voimattomuus, tietynlainen vakavuus ja huumorintajuttomuus, vaikka olen ennen ollut hyvin nauravainen, huoleton ja sosiaalinen. En jaksa tutustua enää edes uusiin ihmisiin, pitää vanhoihin yhteyttä tai se tuntuu valtavalta ponnistukselta, vaikka tulen aina kaikkien kanssa hyvin juttuun ilman sen ihmeempiä tekemättä
-Pakkomielteet. esim. kaiken on oltava töissä tietyssä järjestyksessä, tai ahdistun
-Tunne, että olen erilainen kun muut
- Alakuloisuus
Olen muuttunut viimevuoden lopulta pikkuhiljaa tällaiseksi, olen kadottanut elämäniloni, työintoni, motivaation eteenpäin kulkemiseen.
Erosin nelisen kuukautta sitten 6-vuoden suhteesta, koska en kertakaikkiaan löytänyt iloa enää yhdessäolostakaan. Nyt olen harkinnut jättäväni myös kahden vuoden vakituisen myyjän työnikin. En jaksa enää hymyillä asiakkaille, vaikka minut tunnetaan paikan myyntitykkinä ja ilopillerinä. En jaksa enää pitää kulissia yllä.
Olen käynyt lääkärillä ja psykoterapeuteilla, mutta minua ei oteta selvästikään vakavasti ja tyrkytetään toistamiseen Seronil 10mg tai 25mg lääkettä. Se ei auta fyysisiin oireisiin ja tekee minusta vielä enemmän zombien. Vaikka hymyilisin ja nauraisin, se ei tunnu "aidolta" kuurin aikana. Ei kai auta muu kuin heittää köysi kaulaan
Olen sosiaalinen myyjätär, kouluni käynyt (myös elämän koulun..)
Ongelmani on luultavasti psyykkinen, ellei aivotoiminnassani ole jotakin häikkää,
mutta olen kärsinyt pitkään omituista oireista, jotka ovat tuntuneet näiden 1-2 vuoden sisällä.
Pahimmat ja vaikeimmat oireet:
- Epätodellinen olo, aivan kuin en olisi "omassa ruumiissani", yleensä kausittaista mutta nyt huomattavassa määrin lisääntynyt
- Voimattomuus, työmotivaation katoaminen, "puhdin" katoaminen
-Päänsärky "silmäntakana", painetta silmässä, huomattavassa määrin lisääntynyt
särkylääkkeitä käytän väh. joka toinen päivä
- Silmien karsastus, huomasin tämän ehkä vuosi sitten väsymyksen ohella, nyt lisääntynyt häiritsevästi, näkee kuvissakin vaikka aikaisemmin ei ole ollut.
Muita oireita:
- Tahaton huolimattomuus ja muistiongelmat, en saata muistaa puheluita ja sovittuja tapaamisia, tärkeitä tai vähemmän tärkeitä asioita, itse puheeksi ottamiani asioita
- Tunteettomuus, moraalinpuute (lisääntynyt)
- Mustavalkoinen ajattelu, en saa samoista asioista enää iloa irti, tyhjyyden tunne
- Sosiaalinen voimattomuus, tietynlainen vakavuus ja huumorintajuttomuus, vaikka olen ennen ollut hyvin nauravainen, huoleton ja sosiaalinen. En jaksa tutustua enää edes uusiin ihmisiin, pitää vanhoihin yhteyttä tai se tuntuu valtavalta ponnistukselta, vaikka tulen aina kaikkien kanssa hyvin juttuun ilman sen ihmeempiä tekemättä
-Pakkomielteet. esim. kaiken on oltava töissä tietyssä järjestyksessä, tai ahdistun
-Tunne, että olen erilainen kun muut
- Alakuloisuus
Olen muuttunut viimevuoden lopulta pikkuhiljaa tällaiseksi, olen kadottanut elämäniloni, työintoni, motivaation eteenpäin kulkemiseen.
Erosin nelisen kuukautta sitten 6-vuoden suhteesta, koska en kertakaikkiaan löytänyt iloa enää yhdessäolostakaan. Nyt olen harkinnut jättäväni myös kahden vuoden vakituisen myyjän työnikin. En jaksa enää hymyillä asiakkaille, vaikka minut tunnetaan paikan myyntitykkinä ja ilopillerinä. En jaksa enää pitää kulissia yllä.
Olen käynyt lääkärillä ja psykoterapeuteilla, mutta minua ei oteta selvästikään vakavasti ja tyrkytetään toistamiseen Seronil 10mg tai 25mg lääkettä. Se ei auta fyysisiin oireisiin ja tekee minusta vielä enemmän zombien. Vaikka hymyilisin ja nauraisin, se ei tunnu "aidolta" kuurin aikana. Ei kai auta muu kuin heittää köysi kaulaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kilpirauhasen vajaatoiminta?
Homemyrkytys?
Mitä myyt? Halpatuontimaiden vaatteita? EU-tullimiehet, jotka avaavat tavarakontteja, saavat niistä myrkytysoireita. Samoin vaatekauppojen myyjät ovat sairastuneet, aiheesta oli TV:ssä dokumentti pari vuotta sitten.
Selvitä ensin kilpirauhasarvot. Sen jälkeen on joka tapauksessa hyvä paneutua siihen kemikaaliympäristöön, jossa elät. Takaan että puuhaa tulee olemaan niin paljon, ettet ehdi köysiä miettimään.
Kilpirauhasta minäkin veikkaan. Paljon oli tuttuja tuntemuksia. Noista ei juuri muille viiti kertoa.
Karsastukseen kannattaa hankkia silmälaseihin sylinterihionnat, minulla auttoivat.