Minua on ruvennut ahdistamaan sosiaalisuus. On ruvennut olemaan kauheasti varuillaan, ettei vain uusien ihmisten kanssa ole mitenkään erityisen läheinen. Olen aina kaivannu ns. läheisempää kaveria, joka ihan ymmärtäisi ja puhuttaisiin samasta asiasta, eikä sellasta samalla aallonpituudella olevaa kaveria ole löytyny. Mutta nyt viimesten vuosien aina on tullu sellanen "stop, älä tule liian lähelle". Elämään tuntuu eksyytyvän aika paljon sellasia ihmisiä, jotka on ihan kivoja, mutta en tahtos olla liian läheisissä tuttavuuksissa. Ei ole kauheasti yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kesän alussa meni poikki yhden ihmisen kanssa, joka oli mielestäni hyvin tungettelevainen ja muutenkin tosi erilainen. Yritin hälle selittää, etten oikein jaksa olla tiiviisti yhteydessä. Ei ymmärrä. Sitten asetin omia rajoja. Tää henkilö ei sitten tykännykään siitä, etten jaksanu vastata jatkuvasti puhelimeen, kun hän soittaa tai pistää muuten sellasta turhanpäiväistä viestiä esim. sosiaalisen median kautta, johon ei tienny, että mitä siihen oikeesti pitäs edes vastata. Se oli tosi ahdistavaa aikaa, kun saatto tuosta vaan tulla oven taakse paljoa varottelematta. En tiiä onko tuo nyt vetäny sosiaaliset liinat ihan kiinni, mut oon ruvennu välttelemään ihmisten kanssa kanssakäyntiä ja epäilen nyt, että uskaltaako tuolle oikeasti antaa esim. puhelinnumeron.
Muutenkin olen ollu aina sellanen, etten tahtos, että ihmissuhteesta tulee kauhean "syvä", joten tykkään mielummin pitää hajurakoa, mutta nyt tuntuu melkein, että muiden kanssa on ruvennu tulemaan sellasta pakokauhua, että nyt pois tästä tilanteesta. Miten tästä vois parantua?
Kesän alussa meni poikki yhden ihmisen kanssa, joka oli mielestäni hyvin tungettelevainen ja muutenkin tosi erilainen. Yritin hälle selittää, etten oikein jaksa olla tiiviisti yhteydessä. Ei ymmärrä. Sitten asetin omia rajoja. Tää henkilö ei sitten tykännykään siitä, etten jaksanu vastata jatkuvasti puhelimeen, kun hän soittaa tai pistää muuten sellasta turhanpäiväistä viestiä esim. sosiaalisen median kautta, johon ei tienny, että mitä siihen oikeesti pitäs edes vastata. Se oli tosi ahdistavaa aikaa, kun saatto tuosta vaan tulla oven taakse paljoa varottelematta. En tiiä onko tuo nyt vetäny sosiaaliset liinat ihan kiinni, mut oon ruvennu välttelemään ihmisten kanssa kanssakäyntiä ja epäilen nyt, että uskaltaako tuolle oikeasti antaa esim. puhelinnumeron.
Muutenkin olen ollu aina sellanen, etten tahtos, että ihmissuhteesta tulee kauhean "syvä", joten tykkään mielummin pitää hajurakoa, mutta nyt tuntuu melkein, että muiden kanssa on ruvennu tulemaan sellasta pakokauhua, että nyt pois tästä tilanteesta. Miten tästä vois parantua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kertomalla, että ei olisi niin paljoo tekemisessä sinun kanssa. Minulla meni nähtävästi samasta syystä välit poikki kaverin kanssa. Olisin toivonut että hän olisi kertonut selvästi että ahdistaa ja olisi vaikka kertonut ettei halua kuulla esim. Viikkoon mitään. Mutta näin kävi. Harmi.
Itse sanoin asiasta kyllä usempaan kertaan, mutta tuntui, että hän alkoi ensin marttyroimaan ja alkoi naputtamana minulle, ettei hänen käytöksessään ole mitään vikaa ja syy on minussa. Ja sitten kun yrittää jatkossa penätä huomiota vielä tiiviimmin.
Emme siis ole enää väleissä, mutta nyt minua on alkanut ahdistamaan kaikki muutkin ihmissuhteet. Ennen minulla ei ole ollut mitään sosiaalisen tilanteen pelkoa, mutta nyt vähän kaikenlaiset kontaktit ovat alkaneet ahdistamaan.