mies thaimaasta

no mikä ettei?
miten niin saman maan naiset tulisivat halukkaasti suomeen?
mustikanpoimijat taitavat olla pääsääntöisesti ahkeria miehiä, en tiedä raittiudestaan.
onhan näitäkin ainakin ollut, en tiedä nykyistä tilannetta, mutta mitä tämä kertoo suomalaisista naisista?

Onkohan tämä ihan tosissaan kirjoitettu? No, vastaanpa jotain silti. Vuonna 2010 Suomessa oli 90 perhettä, joissa nainen Suomessa syntynyt ja mies syntynyt Thaimaassa (toisinpäin muuten 3264).

Perhekäsitys Kaakkois-Aasian maissa on sellainen, että mies elättää perheen ja vaimo hoitaa perheen sisäiset asiat. Naisten työssäkäynti on yleistä, mutta silti naisten odotetaan ottavan vastuun myös kodista ja perheenjäsenten hyvinvoinnista. Vähänkin paremmin tienaavilla perheillä on kotiapulaisia arkea helpottamassa. Suomessa on toisin, ja vaikka sen järjellä ymmärtäisi, voi olla vaikea kyseenalaistaa malleja, joihin on lapsesta saakka kasvanut. Puolin ja toisin. Miehelle voi olla kova pala, jos ei pysty tuomaan perheeseen rahaa, ja tällainen tilanne voi Suomessa hyvinkin olla edessä ainakin aluksi. Pelkkä osaaminen ei tässä paperiyhteiskunnassa riitä, pitää olla Suomessa hankitut todistukset. Mun mieheni on Vietnamista, ja vaikka vietnamilaisilla tuppaa olemaan ahkeran työntekijän maine, työ- ja palkkasyrjintää esiintyy edelleen.

Noihin muihin kysymyksiin saat vastauksen kysymällä miesehdokkailta itseltään. Kaakkois-Aasiassa esiintyminen julkisilla paikoilla humalassa on noloa, mutta ei se sitä tarkoita, että alkoholin käyttö olisi hillittyä. Silloin kun ryypätään, niin ryypätään kunnolla, yleensä kavereiden ja hyvän ruoan seurassa. Oma mieheni ei esikoisen syntymän jälkeen ole juuri alkoholia käyttänyt. Jotkut ottavat myös uskonnon asettamat rajoitteet/suositukset tosissaan.

Mitä tarkoitetaan "kotona viihtyvällä"? Jos tulee Suomeen ilman perhettään, täällä asuvien maanmiesten ja -naisten seura saattaa muodostua tärkeäksi. Mieheni viettää suht paljon aikaa kavereiden kanssa, joko koko perheen kanssa tai ilman, meillä tai muilla. Meillä on tietty myös suomalaisia kavereita, ja saatamme puolin ja toisin piipahtaa kylässä etukäteen sopimatta.

Niin, ja se oma perhe ei jää taakse, jos Suomeen muuttaa. Yhteisöllisissä kulttuureissa odotetaan, että perheenjäseniä (sukulaisia ylipäätään) autetaan, jos on mahdollisuus - ei vain äärimmäisessä hätätilanteessa vaan todellakin aina, kun suinkin on mahdollista. Sekin vaihtoehto kannattaa miettiä, että puoliso haluaa ehkä jossain vaiheessa palata.

Siunatuksi lopuksi: se, millaisessa yhteiskunnassa, kulttuurissa ja perheessä ihminen kasvaa, vaikuttaa hänen valintoihinsa, mutta joskus ihminen haluaa tietoisesti valita toisin. Miestäni on arvosteltu siitä, että hän on ottanut suomalaisen vaimon, mutta itsepä hän päätöksensä kanssa elää. Miehen sukulaiset ovat hyväksyneet minut täysin, mutta Vietnamissa tunnen silti usein olevani jonkinlainen jatke. Minut nähdään ensisijaisesti mieheni vaimona, hänen lastensa äitinä, ei omana itsenäni.

Se mita Chom Chom kirjoittaa pitaa paikkansa. Aasialaiset miehet ovat osa suurempaa perhetta (johon kuuluvat heidan omat vanhempansa, heidan sisaruksensa ja seda, tadit ja serkut.) Jos ja kun avioliitto tulee kyseeseen, sina et avioidu ainoastaan Thaimaalaisen miehesi kanssa vaan myos hanen koko perheensa kanssa. Mikali et osaa tata seikkaa hyvaksya tai koet sen vaikeana tai hankalan, ei kannata sitten avioitua. Monen monta kertaa mieheni (siis tuolta Thaimaasta kotoisin) on joutunut panemaan omat vanhempansa minun edelleni eika se suinkaan ole mitaan ilkeytta vaan sita etta mieheni sattuu olemaan vanhin poika ja se on osa hanen velvollisuuttaan.

Ahkeria? Hm, kylla ja ei. Perusthaimaalainen mies on patalaiska. Vaimo saa tehda tyot ja hoitaa kodin, mies vain istuu ja laskee pilvia taivaalla. Peruskiinalaisthaimaalainen mies ajaa itsensa ennenaikaiseen hautaan ainaisella tyonteolla (tama on se minun mieheni). Tyota tehdaan niin niska limassa etta joskus tuo perhe-elama tuuppaa unohtumaan. Miehen rooli on tehda rahaa ja turvata elanto koko perheelle - ja tama "perhe" ei kasita ainoastaan omaa vaimoa ja omia lapsia, vaan myos miehen vanhemmat ja sellaiset sisarukset jotka syysta tai toisesta eivat ole taloudellisesti kykenevia huolehtimaan itsestaan.

Uskollinen? Hm, seka etta. Riippuu paljon luonteesta. Jos rakkaus on "todellista" ja jos heti alusta lahtien on sanoin ja elein tehty selvaksi etta "yhdessa ollaan ja yhdessa pysytaan", niin silloin uskollisuus on lahes vedenpitavaa. Kannattaa ottaa myos huomioon se, etta monille aasialaisille (kuten myos thaimaalaisille) miehille kuuluu elamaan se etta sen jalkeen kun ollaan oltu aviossa yli 20 vuotta, makuuhuoneen hommat lopahtavat kokonaan koska "se ei enaa kuulu suhteeseen"; siina vaiheessa vain "vanhennutaan" yhdessa.

Raittiita? Jaahas, sohaisit muurahaispesaan. Kuten ylla mainittu, aasialaisissa maissa ja kulttuurissa on erittain rumaa esiintya humalassa julkisilla paikoilla (siksi ulkomaalaisia miehia ja naisia karsastetaan koska tekevat tata jatkuvasti lomillaan), aasialaiset miehet eivat suinkaan ole raittiita. Heille maistuu viina siina missa kenelle tahansa ihmiselle (paitsi ehka muslimeille). Sita kuitenkin juodaan vain yleensa ystavien kesken ja hyvan ruoan kanssa. Humalassa riehuminen ei ole mitaan kovin tavatonta mutta siina vaiheessa yleensa muut sukulaiset (joita on AINA lahettyvilla) tulevat valiin ja eristavat kannisen muusta porukasta.

Suomeentulo...? Hm, ja viela kerran hm... En suosittele. Ellei sitten mies saa omistaa siella omaisuutta (jotta tuntee itsensa tarkeaksi ja tarpeelliseksi), ja ellei han saa ammattiaan ja taitojaan vastaavaa tyota ja saa siita viela odotettua palkaa (mika on aikasta harvinaista). Suomessa aasialaisella miehella ei ole mitaan kavereita (ja suomalaisista niita on TODELLA vaikeaa saada koska katsovat aasialaista vinosilmaa aina kieroon), ja voi varsin pian tulla miehelle ikava kotimaahan ystavien ja sukulaisten piiriin.

Ihmiset ovat yksiloita mutta luulisin, etta aika harvalle suomalaiselle naiselle Kauko-Idan mies sopii puolisoksi. Yhteiskunta on siella hierarkinen ja vaimo on paitsi miehen niin myos miehen omien vanhempien alapuolella mihin suomalaisnainen ei yleensa sopeudu. Mina esim. en tee kotona mitaan naisille kuuluvaa kotityota. Ei niin, ettenko osaisi mutta 'mita naapuritkin puhuisivat'. Ihmiset siellapain ei kesta sita, etta heille nauretaan selan takana, ja toisten asioista juoruilu on sen maanosan tapa.

Nimimerkin "sinähän tuon tiedät" argumentointi- ja keskustelutaidot taitavat olla keskiarvon alapuolella. Monissa maissa on valtahierarkioita, esim. sukupuolen, iän, sosiaalisen aseman, varallisuustason jne. mukaan. Usein tuppaa unohtumaan se toinen puoli: hierarkiassa ylempänä olevalla on myös velvollisuuksia alempana olevia kohtaan.

Se, ettei itse hierarkioita hyväksy, ei poista sitä tosiasiaa, että niillä on (ainakin välillistä) vaikutusta omaan elämään. Muut eivät välttämättä näe sinua niin kuin itse haluaisit sinut nähtävän. Jos haluaa arvostusta, tulee käyttäytyä arvonsa mukaan. Ja kannattaa puolisoa valitessaan miettiä, mitkä ovat itselle niin tärkeitä arvoja, ettei niistä voi luopua.

Suosittelen aasialaisia miehiä.
Aasialaiset osaavat pitää hyvää huolta perheestään :)