Olen parikymppinen opiskelijatyttö. Opiskelen yliopistossa ja elämä on vasta aluillaan. Tämän pitäisi olla elämäni parasta aikaa, mutta tuntuu kuin olisin henkisessa umpikujassa.
Seurustelin puolitoista vuotta erään miehen kanssa. Meillä oli kovia ylämäkiä ja alamäkiä miltei koko suhteemme ajan, suurimmaksi osaksi poikakaverini temperamenttisen luonteen takia.
Heti suhteen alusta meillä oli paha luottamuspula, minun tekojeni takia ennen kuin aloimme seurustelemaan. Päätimme niistä huolimatta kuitenkin aina puskea vain eteenpäin, sillä rakastimme toisiamme valtavasti.
Valitettavasti poikakaverini oli auttamattoman mustasukkainen ja rajoitti menemisiäni uhkaten jättämisellä. Yhdessä meillä oli todella hauskaa ulkona, mutta yksin en voinut mennä minnekään.
Taivuin aikalailla poikaystäväni tahtoon ja koitin olla käymättä ulkona. Muutimme yhteen viime kesän alussa, mutta loppukesästä lähdin käymään kotipaikkakunnallani tapaamassa vanhempiani. Samalla reissulla siellä asuvat kaverini päättivät, että olisi hauska käydä isolla porukalla ulkona pitkästä aikaa, kun kaikki olivat kerrankin koolla samalla paikkakunnalla. Lähdin mukaan innoissani - sillä seurauksella, että poikaystäväni alkoi soittelemaan raivoissaan ja uhkailemaan erolla. Olin kurkkua myöten täynnä poikaystäväni elämääni rajoittavaa, mustasukkaista käytöstä, että en jaksanut enää panna vastaan. Kun hän huomasi, että jättämisellä uhkailu ei toiminut, hän aikoi heittää kamani ulos parvekkeelta ja tuhota ne, vaihtaa lukot ovissa ja heittää koirani parvekkelta ja mitäköhän kaikkea. Asia saatiin kuitenkin selvitettyä ja yritimme vielä kerran uudestaan.
Sama juttu kuitenkin toistui kaikkine uhkauksineen ja hänen yöllisine soitteluineen vanhemmilleni kun olin baarissa ilman häntä. Hän alkoi myös käyttäytyä väkivaltaisesti pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Se alkoi ranteitani puristamalla, "jotta rauhoittuisin", ja huipentui kaksi viikkoa sitten siihen, että hän läimäisi minua kasvoille Helsingin juna-asemalla ja puristi ja talutti minua käsivarsistani niin, että sain mustelmia. Jätin hänet ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni.
Hän soittelee minulle jatkuvasti, ja käymme läpi samaa keskustelua, kuinka en voi ottaa häntä takaisin enää tuollaisen käytöksen takia ja rukoilen häntä olemaan menemättä pidemmälle. Eilen hän murtautui sahköposteihini ja vaihtoi niistä salasanat ihan vain minua kiusatakseen. Myöhemmin illalla hän itse luovutti ne takaisin, mutta koko päivä oli ollut piinaa ja tein jo rikosilmoituksen poliisillekin. Hän koittaa tehdä elämästäni helvettiä, vaikka aina rauhoituttuaan vannoo, ettei oikeasti halua satuttaa minua.
Tänään sain kuulla, että hän hyppäsi parvekkeelta ja joutui sairaalaan. Parin tunnin tuskallisen odottamisen ja järkytyksen jälkeen sain kuitenkin tietää, että poika on ihan ok. Murtanut vain luitaan. Hänen vanhempansa syyttävät minua kaikesta ja käskevät minua jättämään hänet ja hänen perheensä rauhaan. Toivon vain, että minut jätettäisiin rauhaan.
Yritin puhua hänelle lähestymiskiellostakin, jos hän ei lopeta temppujaan. Tähän hän vastasi, että "Sitten minun täytyy tappaa sinut." Oli kuulemma vitsi. En enää tiedä, mihin hän on kykeneväinen, ja asia pelottaa minua. Hän uhkailee myös hyppäävänsä uudelleen, tällä kertaa pää edellä, jos laitan välit poikki. Ei kukaan halua ottaa tunnolleen toisen ihmisen itsemurhaa. Rakastan häntä vieläkin, mutta haluan vain pois tästä tilanteesta ja jatkaa elämääni ilman häntä. Tunnen olevani umpikujassa, ja haluan vain tämän painajaisen loppuvan.
Seurustelin puolitoista vuotta erään miehen kanssa. Meillä oli kovia ylämäkiä ja alamäkiä miltei koko suhteemme ajan, suurimmaksi osaksi poikakaverini temperamenttisen luonteen takia.
Heti suhteen alusta meillä oli paha luottamuspula, minun tekojeni takia ennen kuin aloimme seurustelemaan. Päätimme niistä huolimatta kuitenkin aina puskea vain eteenpäin, sillä rakastimme toisiamme valtavasti.
Valitettavasti poikakaverini oli auttamattoman mustasukkainen ja rajoitti menemisiäni uhkaten jättämisellä. Yhdessä meillä oli todella hauskaa ulkona, mutta yksin en voinut mennä minnekään.
Taivuin aikalailla poikaystäväni tahtoon ja koitin olla käymättä ulkona. Muutimme yhteen viime kesän alussa, mutta loppukesästä lähdin käymään kotipaikkakunnallani tapaamassa vanhempiani. Samalla reissulla siellä asuvat kaverini päättivät, että olisi hauska käydä isolla porukalla ulkona pitkästä aikaa, kun kaikki olivat kerrankin koolla samalla paikkakunnalla. Lähdin mukaan innoissani - sillä seurauksella, että poikaystäväni alkoi soittelemaan raivoissaan ja uhkailemaan erolla. Olin kurkkua myöten täynnä poikaystäväni elämääni rajoittavaa, mustasukkaista käytöstä, että en jaksanut enää panna vastaan. Kun hän huomasi, että jättämisellä uhkailu ei toiminut, hän aikoi heittää kamani ulos parvekkeelta ja tuhota ne, vaihtaa lukot ovissa ja heittää koirani parvekkelta ja mitäköhän kaikkea. Asia saatiin kuitenkin selvitettyä ja yritimme vielä kerran uudestaan.
Sama juttu kuitenkin toistui kaikkine uhkauksineen ja hänen yöllisine soitteluineen vanhemmilleni kun olin baarissa ilman häntä. Hän alkoi myös käyttäytyä väkivaltaisesti pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Se alkoi ranteitani puristamalla, "jotta rauhoittuisin", ja huipentui kaksi viikkoa sitten siihen, että hän läimäisi minua kasvoille Helsingin juna-asemalla ja puristi ja talutti minua käsivarsistani niin, että sain mustelmia. Jätin hänet ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni.
Hän soittelee minulle jatkuvasti, ja käymme läpi samaa keskustelua, kuinka en voi ottaa häntä takaisin enää tuollaisen käytöksen takia ja rukoilen häntä olemaan menemättä pidemmälle. Eilen hän murtautui sahköposteihini ja vaihtoi niistä salasanat ihan vain minua kiusatakseen. Myöhemmin illalla hän itse luovutti ne takaisin, mutta koko päivä oli ollut piinaa ja tein jo rikosilmoituksen poliisillekin. Hän koittaa tehdä elämästäni helvettiä, vaikka aina rauhoituttuaan vannoo, ettei oikeasti halua satuttaa minua.
Tänään sain kuulla, että hän hyppäsi parvekkeelta ja joutui sairaalaan. Parin tunnin tuskallisen odottamisen ja järkytyksen jälkeen sain kuitenkin tietää, että poika on ihan ok. Murtanut vain luitaan. Hänen vanhempansa syyttävät minua kaikesta ja käskevät minua jättämään hänet ja hänen perheensä rauhaan. Toivon vain, että minut jätettäisiin rauhaan.
Yritin puhua hänelle lähestymiskiellostakin, jos hän ei lopeta temppujaan. Tähän hän vastasi, että "Sitten minun täytyy tappaa sinut." Oli kuulemma vitsi. En enää tiedä, mihin hän on kykeneväinen, ja asia pelottaa minua. Hän uhkailee myös hyppäävänsä uudelleen, tällä kertaa pää edellä, jos laitan välit poikki. Ei kukaan halua ottaa tunnolleen toisen ihmisen itsemurhaa. Rakastan häntä vieläkin, mutta haluan vain pois tästä tilanteesta ja jatkaa elämääni ilman häntä. Tunnen olevani umpikujassa, ja haluan vain tämän painajaisen loppuvan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Blah ratkaisu on huomattavan yksinkertainen. Unohdat koko hullun.
Kuulostaako kylmältä? Varmasti, mutta voin sanoa kokemuksesta, että ajan kanssa ymmärrät, että tällä pallolla on kaikenlaisia ihmisiä, joihin saattaa vahingossa luoda tunnesiteen ja kärsiä.
Tyyppi on ihan umpihullu. Et sinä häntä pysty pelastamaan ja parantamaan, eikä se ole edes millään tavalla velvollisuutesi.
Jos se päättää hypätä parvekkeelta, niin se on hänen oma päätöksensä, etkä ole siitä mitenkään vastuussa.
Kaikista uhkailuista välittömästi ilmoitusta poliisille, vaikka yrittäisi kuitata vitsinä. Liian usein siitä "vitsistä" tulee totta.
Pidä ennen kaikkea huoli omasta turvallisuudesta. Älä enää antaudu sairaan hullun alistamaksi ja nöyryyttämäksi. Älä vaikka kuinka väittäisit.
Älä pidä mitään yhteyttä enää koskaan. Älä vastaa puhelimeen, älä lue viestejä. Tilanteesi on sellainen, että vaikka tekisit mitä, tekisit aina väärin ja jos päätyisitte yhteen uudelleen - pahoinpitelyt todennäköisesti jatkuisivat.
Koska et voi toimia milloinkaan oikein - ainoa vaihtoehto olla toimimatta lainkaan.
Älä pidä mitään yhteyttä. - Tuska hellittää muutamassa kuukaudessa - Säästä lokitiedot puhelimesta ja viestit. Jos uhkailu jatkuu viet ne poliisille, teet rikosilmoituksen ja otat väliaikaisen lähestymiskiellon.
Tollasiin miehiin naiset ihastuu. Sit naiset itkee kun eivät osaa tai uskalla erota.
Ei ole sun vikas jos se miehes on idiootti psykopaatti. katkaise kaikki välit siihen heti ja etsi uusi asunto. Anna sen hypätä uudestaan niin on yksi idiootti vähemmän maailmassa.
Jos toi nyt on totta, niin vaihda puhelinnumerosi ja tee poliisille ilmoitus jo tähänastisista tempauksista. Muuten voi olla, ettei lähestymiskieltoa (jota myös luonnollisesti haet) määrätäkään.
Uhkailijat eivät lopeta uhkailujaan niin kauan kuin saavat sillä peloteltua ja pidettyä pihdeissään, esim. juuri niin että vastaat kiltisti puhelimeen, yrität selittää, kuuntelet sitä paskaa..
Etkä sinä sitä rakasta. Ei läheisriippuvaista manipulaattoria rakasteta.
Jos kerran hänen vanhempansa tietävät, että poika on hypännyt parvekkeelta, on siis joku, joka tietää olla tarvittaessa huolissaan exäsi mielenterveydestä. Keskity sinä katkaisemaan välit, varoittamaan yhteisiä tuttuja, etteivät vahingossakaan anna hänelle uusia yhteystietojasi, talleta mahdolliset viestit ja ota yhteys poliisin. Väkivaltainen suhde on uhrille vaarallinen, mutta valitettavasti siitä lähteminenkin on ihan todellinen vaaran paikka. Älä siis vähättele uhkailuja, vaan kerää kaikista todisteet. Sitten keskityt keräämään voimia ja otat tukijoukkosi apuun, perheesi ja ystäväsi.
Tsemppiä vaikeaan tilanteeseesi.