Olen 40 vuotias mies. Menin 18 vuotiaana naimisiin elamani rakkauden kanssa ja saimme lapsen pian syntyma jalkeen. Meidan suhde oli ihana ja taydellinen, mutta loppui aivan liian lyhyeen vaimoni menehtyessa kolarissa. Olin silloin 24 vuotias ja jain yksin lapsemme kanssa.
En voinnut edes kuvitella seurustelua vaimoni kuoleman jalkeen ja lapsen varttuessa. Nyt lapsemme on 20 vuotias ja muuttanut pois kotoa. Asun yksin ja olen aloittanut prosessin haaveesta seurustella, mutta en tieda onko se oikein kuollutta vaimoani kohtaan ja en ole varma pystyisinko seksuaaliseen kanssa kaymiseen...
Olisiko ideoita?
En voinnut edes kuvitella seurustelua vaimoni kuoleman jalkeen ja lapsen varttuessa. Nyt lapsemme on 20 vuotias ja muuttanut pois kotoa. Asun yksin ja olen aloittanut prosessin haaveesta seurustella, mutta en tieda onko se oikein kuollutta vaimoani kohtaan ja en ole varma pystyisinko seksuaaliseen kanssa kaymiseen...
Olisiko ideoita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikea uskoa, että kirjoiti tuon ihan tosissasi.
Ettäkö sinun vaimosi - aikaa sitten jo edesmennyt - toivoisi sinun olevan yhä niin kiinni hänessä, ettet tohdi heittäytyä tunteen vietäväksi edes nyt kun isyyskin on hoidettu ja yksinäisen lesken elämä edessä.
En usko, että vaimosi haluaisi sinun pitävän häntä enää tekosyynä sille, että olen yksinäinen.
"saimme lapsen pian syntyma jalkeen"