Viime torstaina tapahtui jotain?
Melkein vuoden olen ollut tässä työpaikalla ja ihan alusta asti olen tykännyt yhdestä työpaikan naisesta. Mitään syvällisempää ihastumista en ole kokenut, olen toki hymyillyt ja tervehtinyt naiselle kun ja jos aamulla on nähty, myös joskus iltapäivällä hyvästelen jos näen hänet ennen lähtöä työpaikalta. Nainen on hymyillyt ja hyvästelee takas.
Nyt viime torstaina nainen vastasi pari kertaa tosi syvällisellä katseella, yllätyin vähän ja uskalsin jopa vastata varovasti katseeseen. Tulin tuosta tosi hyvälle päälle. Odottaako naiset tämmöisen merkin jälkeen, että mies ottaa yhteyttä saman päivän aikana? Päivän päättyessä hyvästelin naisen (sanoin moikka) ja oli viittä vaille että meinasin kehua häntä kauniiksi, mutta jänistin viime tipassa. Nainen oli niin odottavan näköinen, että olisin tehnyt sen liikkeen, harmittaa!
Perjantaina nainen ei enää uskaltanut katsoa, mutta arvelin häntä ujostuttavan? Lisäksi aistin tai sivusilmällä näin että nainen ehkä katsoi minua välillä?
Nyt viikonlopun jälkeen on ollut tosi voimakas tunnemylläkkä sisällä, jotenkin tunteet on nousukiidossa tuota neitokaista kohtaan. Viime yönä heräsin klo 4-5 maissa ja en saanut unta kun mietin häntä, kirjoitin läppärillä kirjeen mitä tunnen naista kohtaan. Mietin että jos uskaltaisin lähettää sen naislle sähköpostina? Mutta tänään en uskaltanut.
Tunnistan naisen jo askeleista, kun hän kävelee käytävällä ja äänestä tiedän heti kuka on äänessä. Se saa heti kyllä pulssini kiihtymään. Lopetan joskus työnteon ja kuuntelen vain hänen puhetta toisessa huoneessa :)
Mutta välillä aistin naisesta myös että se on vihanen mulle, kun en ole uskaltanut tehdä sitä aloitetta? Kun hän näkee minut esim. kahvitauolla, hänen katseesta käy ilmi lievä pettyneisyyden vilkaisu ja hän ikään kuin säpsähtää minut nähdessä? Välillä on vaikeeta jopa hengittää jos nainen on samassa huoneessa, kun tunnen olon niin kuumaksi tai kireäksi. Yritä siinä sitten tehdä aloitetta?
Muuttuukohan tämä tunne vielä kireämmäksi, uskallankohan enää edes moikata kun tuntuu että kohta kipinät sinkoilee naisen katseesta.
Melkein vuoden olen ollut tässä työpaikalla ja ihan alusta asti olen tykännyt yhdestä työpaikan naisesta. Mitään syvällisempää ihastumista en ole kokenut, olen toki hymyillyt ja tervehtinyt naiselle kun ja jos aamulla on nähty, myös joskus iltapäivällä hyvästelen jos näen hänet ennen lähtöä työpaikalta. Nainen on hymyillyt ja hyvästelee takas.
Nyt viime torstaina nainen vastasi pari kertaa tosi syvällisellä katseella, yllätyin vähän ja uskalsin jopa vastata varovasti katseeseen. Tulin tuosta tosi hyvälle päälle. Odottaako naiset tämmöisen merkin jälkeen, että mies ottaa yhteyttä saman päivän aikana? Päivän päättyessä hyvästelin naisen (sanoin moikka) ja oli viittä vaille että meinasin kehua häntä kauniiksi, mutta jänistin viime tipassa. Nainen oli niin odottavan näköinen, että olisin tehnyt sen liikkeen, harmittaa!
Perjantaina nainen ei enää uskaltanut katsoa, mutta arvelin häntä ujostuttavan? Lisäksi aistin tai sivusilmällä näin että nainen ehkä katsoi minua välillä?
Nyt viikonlopun jälkeen on ollut tosi voimakas tunnemylläkkä sisällä, jotenkin tunteet on nousukiidossa tuota neitokaista kohtaan. Viime yönä heräsin klo 4-5 maissa ja en saanut unta kun mietin häntä, kirjoitin läppärillä kirjeen mitä tunnen naista kohtaan. Mietin että jos uskaltaisin lähettää sen naislle sähköpostina? Mutta tänään en uskaltanut.
Tunnistan naisen jo askeleista, kun hän kävelee käytävällä ja äänestä tiedän heti kuka on äänessä. Se saa heti kyllä pulssini kiihtymään. Lopetan joskus työnteon ja kuuntelen vain hänen puhetta toisessa huoneessa :)
Mutta välillä aistin naisesta myös että se on vihanen mulle, kun en ole uskaltanut tehdä sitä aloitetta? Kun hän näkee minut esim. kahvitauolla, hänen katseesta käy ilmi lievä pettyneisyyden vilkaisu ja hän ikään kuin säpsähtää minut nähdessä? Välillä on vaikeeta jopa hengittää jos nainen on samassa huoneessa, kun tunnen olon niin kuumaksi tai kireäksi. Yritä siinä sitten tehdä aloitetta?
Muuttuukohan tämä tunne vielä kireämmäksi, uskallankohan enää edes moikata kun tuntuu että kohta kipinät sinkoilee naisen katseesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
LÄHETÄ se sähköposti! Minä en ole se nainen mutta lähetä ihmeessä. Tai jos jänistyttää niin huikkaa se kohteliaisuus, sano kauniiksi tai mitä vaan ja katso miten reagoi, jos saat siitä rohkeutta kertoa tunteesi :) Ei tällaisten asioiden kanssa kannata vitkutella, eikä se maailmaa kaada jos menee reisille. Mietippä, jos siitä alkaakin jotain hurjan hienoa :)
Mille alalle menee tai mihin päin suomea?Itse en ole tämä nainen hyvin todella näköisyydellä mutta voin sanoa ettei nainen pakosta ole pettynyt sinuun vaikka katsoisi vihaisen näköisenä.Itse ainakin olen välillä vihaisen oloinen töissä vaikka en tarkoita kenellekkään mitään sillä mutta omassa elämässäni voi olla jotain muuta mikä vaikuttaa käytökseeni ja päin vastoin,välillä olen todella iloinen vaikka sekään ei tarkoita sitä että viihtyisin töissäni.
Kauniiksi kehuminen työpaikalla on naiselle ilmiselvä viesti, että olet kiinnostunut. Voisit vaikka kokeilla jollain vähemmän "radikaalilla" kehulla ensin ja katsoa, miten nainen reagoi tähän. Jos kovasti vaivaantuu, homma on lopetettava vielä kun voi säilyttää kasvonsa. Entä jos pyytäisit naista perjantaina töiden jälkeen kaljalle tms. ota ensin vaikka pari muuta porukkaan mukaan, niin ei ole ilmeinen treffikutsu. Siitä sitten voitte illan mittaan humaltuessa vaikka lähentyäkin :)
Jos itse saisin tuon yöllä rustatun tunnustuksen, olisin varmasti vähintäänkin yllättynyt (kaikki naiset eivät halua romanttisia tunnustuksia) ja seuraava kohtaaminen olisi aika outo..
Jos teillä on firman bileitä, siellä se asia viimeistään ratkeaa. Jos et jaksa odottaa sinne asti, jatka näiden sanattomien viestien lähettelyä, naiset eivät tykkää liian innokkaista rakkaudentunnustajista. Hän on selvästi hitaamman kaavan ihminen ja jos lopetat vilkuilun yms. nyt, nainen tulkitsee, että olet vain seksin perässä (ellei se sitten ole tarkoitus, mutta ymmärsin muuta).
Joops. Tämä viikko on ollut kyllä aika tuskasta. Eilen kävin 7 kilsan lenkin ja olo helpotti kummasti, osittain tännekkin kirjoittelu helpottaa toki.
En ole hirvinnyt lähettää mitään viestejä, ajattelin juurikin samaa että onko se liian tyrkkyä lähettä viestiä. Ajattelin että jos sattuisi sopiva tilanne, että jos hän tulee käytävällä vastaan ja on sopivan hiljaista. Silloin ehkä rohkeus riittäisi johonkin avaukseen? Mutta jos ympärillä pyörii porukkaa, silloin en voi. En ole isommassa porukassa muutenkaan se äänessä oleva.
Se on kumma, että ollaan kumminkin aiemmin moikattu ja jopa pientä jutun vaihtoakin on ollut (tosin useammin se on ollut moikkailua). Nyt on niin jäätävät olot, taidamme molemmat vältellä toisiamme?
Hassua että tavallaan alussa mietin kun huomasin työpaikalla olevan naisia, ettei mitään työpaikkaromanssia kannata alkaa ajatellakkaan, että mitäs sitten jos ero tulee, joutuu näkemään toista työpaikalla. Mutta nyt tämä on mennyt suoraan siihen tilanteeseen mitä pelkäsin alusta asti, ilman että mitään suhdetta on edes ollutkaan.
Onko kaikki työpaikka ihastujat täällä toimistotyöntekijöitä?Itselläni ei tulisi mieleenkään ihastua työpaikalla yhteenkään mieheen tai alkaa seurustelemaan, sivusta seuranneena voi sanoa että kyllä siinä työkavereiden kanssa on saanut naureskella joidenkin parien eron jälkeen sille kuinka kaikki seksiasiatkin on kerrottu työkavereille sen jälkeen kuinka paska toinen olikin sängyssä ja minkälainen karvoituskin on rehottanut koko suhteen ajan alapäässä tai oli lahna eikä toisella edes seissyt ilman lääkkeitä yms. todella törkeää mutta niinhän siinä yleensä käy kun ei enää jaksakkaan katsella toista samassa työpaikassa ja aletaan haukkua kaikille.
Tätä itsekkin olen miettinyt ja yksi syistä miksi en haluaisi alkaa seurustelemaan samassa työpaikassa olevan naisen kanssa. Mutta minkäs teet, olen tykännyt tästä naisesta jo alusta asti, mutta viime viikolla sen katsekontakti oli niin lempeä, sytytti kunnon tunteenroihun sisälläni. Näin voimakas ihastuksen tunne on harvinainen. Hion edelleen taktiikkaa, miten lähestyä tätä naista. En kehtaa tässä vain kaikkea kertoa, ties vaikka joku tunnistaa?
Edellisessä työpaikassa kaikki oli miehiä ja yksi 50 nainen, että siellä oli sikäli helppo olla, ei tarvinut pelätä ihastuksia.
Missä päin suomea olet töissä tai mille alalle menee?
Nyt kun kerran työkaverista on kyse, niin sanoisin, että älä mene suoraan esittämään mitään treffikutsua tai muuta varsinaista "aloitetta" vaan mene ihan tavallisesti juttelemaan. Siis kaikenmaailman asioita, mitä nyt muutenkin kavereiden kanssa puhutaan, ensin työpaikan asioista, sitten vaikka harrastuksista yms. Siinä tulee tutustuttua ihmiseen ja samalla huomaat kyllä, jos kiinnostusta muuhun on jatkossakin. Kyllä tälläiset jutusteluhetket automaattisesti silloin pitenevät ja niissä käsitellään henkilökohtaisempia asioita. Tuiki tavallisen jutustelun kautta tutustuessa välttää sen riskin, että pyytää työkaverin treffeille ja hän ei joko lähde tai treffeillä ei ollutkaan kivaa tai suhde päättyy pian ja on vaivautunutta olla työpaikalla sen jälkeen.
Myöhemmin voi sitten tutummaksi tullutta työkaveria pyytää johonkin sellaiseen, mitä ei automaattisesti tulkita treffeiksi, vaikka johonkin harrastukseen.
En pysty juttelemaan normaalisti, kun jännittää jo pelkkä näkeminen niin paljon, vaikee olla oma itsensä. Mutta oikeassa sikäli olet Eppu. Tilanne on ohi, menin jo mokaamaan aloitteella ja kaikki oli omaa mielikuvitusta. Eiköhän juttu jouda ö-mappiin pöllyyntymään ja unholaan mahdollisimman pian.
Heippa hei.