Olen teini-iästä asti ollut jojolaihduttaja. Vaikka epäonnistumisien lista on pitkä, olen taipaleelta oppinut ainakin sen, että laihtumiseen pitää todella uskoa onnistuakseen. Olen tällä kertaa jopa ottanut avuksi hypnoosiäänitteet, jotka antavatkin kivasti lisäpotkua itseuskoon.
Olen nyt laihduttanut n. kuukauden ja päässyt mielestäni ihan lupaavaan alkuun. Pelottaa kuitenkin, että homma kaatuu siihen, mihin aina ennenkin eli lähinnä uskon loppumiseen. Kun 1-2 kk laihdutuksen jälkeen edelleen näen peilistä läskejä kohtia (vaikka laihtumista on tapahtunut, minulla etenkin reisissä ja käsivarsissa läskit ovat todella sinnikkäitä), masennun, katkeroidun ja luovutan :D
Muistuttelen toki itseäni, että jos kärsivällisesti jatkan, pääsen kyllä tavoitteeseeni ja että en noudata tietynlaista ruokavaliota ainoastaan laihtumisen, vaan pysyvästi terveen elämän vuoksi. Silti jossain vaiheessa aina epätoivo ja muserrus iskevät. Onko muilla kokemuksia ja neuvoja tällaisten masennuskohtausten peittoamiseen ja ehkä jopa kokonaan kukistamiseen?
Olen nyt laihduttanut n. kuukauden ja päässyt mielestäni ihan lupaavaan alkuun. Pelottaa kuitenkin, että homma kaatuu siihen, mihin aina ennenkin eli lähinnä uskon loppumiseen. Kun 1-2 kk laihdutuksen jälkeen edelleen näen peilistä läskejä kohtia (vaikka laihtumista on tapahtunut, minulla etenkin reisissä ja käsivarsissa läskit ovat todella sinnikkäitä), masennun, katkeroidun ja luovutan :D
Muistuttelen toki itseäni, että jos kärsivällisesti jatkan, pääsen kyllä tavoitteeseeni ja että en noudata tietynlaista ruokavaliota ainoastaan laihtumisen, vaan pysyvästi terveen elämän vuoksi. Silti jossain vaiheessa aina epätoivo ja muserrus iskevät. Onko muilla kokemuksia ja neuvoja tällaisten masennuskohtausten peittoamiseen ja ehkä jopa kokonaan kukistamiseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisiko hyödyllisempää päättää aloittaa uusi elämäntapa, johon kuuluu terveellinen ja painonhallintaa edistävä ruokavalio. Unohda kuuri-ajattelu, läskien nipistely ja tuijottaminen kun et kerran niistä mitään hyödy. Mieti myös oletko tavoittessasi realistinen, ts. muuta vain ne asiat jotka pystyt pitämään jatkossakin. Tulet väistämättä poikkeamaan uusista elämäntavoista toisinaan uutta ajattelutapaa opetellessa, mutta sillä ei ole mitään merkitystä pidemmällä aikavälillä.
Jos taas olet normaalipainoinen, mene vaikka juttelemaan mielenterveystoimistoon minäkuvastasi ja sen hyväksymisestä - painoasia ei ole silloin se todellinen pulmasi.
Ehkä tosiaan olet liian rankoilla kuureilla. Suuntaviivat oikein, terveellistä syömistä ja käy punttiksella!
Sinulla on ajattelutapa, joka on tyypillistä mm. alkoholisteille ja muille riippuvuusongelmaisille: kun en kerran ole täydellinen, en yritä ollenkaan! Yritä sen sijaan hyväksyä itsesi sellaisena kuin nyt olet ja kerro itsellesi, että elämäsi on ihan hyvää nytkin. Näin johonkin mahdottomaan pyrkiminen ei saa liian suurta sijaa ajatuksissasi.
Ei kannata uskoa: moni uupuu tällä taipaleella. Tarvitset pikemminkin tahtoa ja järkeä. Etsi tietoa ja ole pitkäjänteinen. Älä tuhoa lihaksistoasi. Tulin tänään tunnin reippaalta pyörälenkiltä ja eikös peilistä katsonut edelleen pömppömahainen nainen. Ajattelin, että hyvä: pömoöstäni ja muista lököttävistä kohdista huolimatta jaksoin lenkkini, olen terve ja minulle tuli lenkistä hyvä olo. Ja laihdutuksen kanssa suunta on kuitenkin hyvä, eli toivoa on jossain kuukausien, puolen vuoden tai vuoden päässä, mutta tilanne ei ainakaan pahene, enkä laita päätä pensaaseen uskotellen itselleni etten välittäisi asiasta. Tsemppiä!