Mies on kiva, komea, ei juo eikä polta, urheilee ja on ahkera työssään. Pitää mökkeilystä, mistä itsekin pidän ja haluaa viettää aikaa kanssani.
Mutta: mies ei puhu kivoja sanoja, ei halaile eikä suukottle, ei helli, eikä rakastelu ole hänelle kovin tärkeä asia. En tunne itseäni seksikkääksi enkä kauniiksi, ja itsetuntoni on romahtanut suhteen aikana. Mies on hiljainen eikä ole iloinen. Itse taas olen luonteeltani avoin ja puhelias, nauravainen. Tunnen että kuihdun hänen kanssaan...
Olen kahden vaiheilla. Lopettaako suhde vai jatkaa? Lisäksi miehen käytökseen on tullut halveksuntaa ihan viime aikoina, sillä olen ilmaissut hänelle hyvin suoraan, että tarvitsen hyvänä pitämistä ja seksiä. Hän taas kokee olevansa riittämätön. Tavallaan hän onkin, mutta toivon että hän haluaisi täyttää tarpeeni mitkä minä taas haluan hänelle myös täyttää. Mutta hän ei niitä minulle ilmaise. Hän vain sanoo tarvitsevansa minua rakastamiseen. Mutta ei erittele mitä se hänelle on. Itse sanon että kun kohtaamme, haluan tuntea että hän halaa ja on kaivannut. Ja että asettaa minut ykköseksi nähdessämme. Usein hänellä on mielessä ihan muut asiat, kuten työ tai urheilu. Tunnen olevani yhdentekevä.
Me olemme niin erilaisia. Tällä hetkellä tuntuu että mies saa minut vaan masentumaan.
Pohdin että vaadinko liikoja. Mutta rakkauden tunnusmerkistö on mulle niin erilainen kuin hänelle. Miten tällaiset maailmat saa kohtamaan niin että voisi olla onnellinen?? Olemme olleet onnellisiakin, mutta nämä tapaamiset ovat vaikeita kun olemme erossa. Ja kun emme ole, on helpompaa. Silti huomaan miten "sytyn" elämään elävempien, itseni kaltaisten ihmisten kanssa. Asiaa ei helpota, että tunnen syyllisyyttä tarpeideni ilmaisemisesta miehelle, sillä hän selvästi ahdistuu asiasta...
Apuja?
Mutta: mies ei puhu kivoja sanoja, ei halaile eikä suukottle, ei helli, eikä rakastelu ole hänelle kovin tärkeä asia. En tunne itseäni seksikkääksi enkä kauniiksi, ja itsetuntoni on romahtanut suhteen aikana. Mies on hiljainen eikä ole iloinen. Itse taas olen luonteeltani avoin ja puhelias, nauravainen. Tunnen että kuihdun hänen kanssaan...
Olen kahden vaiheilla. Lopettaako suhde vai jatkaa? Lisäksi miehen käytökseen on tullut halveksuntaa ihan viime aikoina, sillä olen ilmaissut hänelle hyvin suoraan, että tarvitsen hyvänä pitämistä ja seksiä. Hän taas kokee olevansa riittämätön. Tavallaan hän onkin, mutta toivon että hän haluaisi täyttää tarpeeni mitkä minä taas haluan hänelle myös täyttää. Mutta hän ei niitä minulle ilmaise. Hän vain sanoo tarvitsevansa minua rakastamiseen. Mutta ei erittele mitä se hänelle on. Itse sanon että kun kohtaamme, haluan tuntea että hän halaa ja on kaivannut. Ja että asettaa minut ykköseksi nähdessämme. Usein hänellä on mielessä ihan muut asiat, kuten työ tai urheilu. Tunnen olevani yhdentekevä.
Me olemme niin erilaisia. Tällä hetkellä tuntuu että mies saa minut vaan masentumaan.
Pohdin että vaadinko liikoja. Mutta rakkauden tunnusmerkistö on mulle niin erilainen kuin hänelle. Miten tällaiset maailmat saa kohtamaan niin että voisi olla onnellinen?? Olemme olleet onnellisiakin, mutta nämä tapaamiset ovat vaikeita kun olemme erossa. Ja kun emme ole, on helpompaa. Silti huomaan miten "sytyn" elämään elävempien, itseni kaltaisten ihmisten kanssa. Asiaa ei helpota, että tunnen syyllisyyttä tarpeideni ilmaisemisesta miehelle, sillä hän selvästi ahdistuu asiasta...
Apuja?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Teidän kommunikointinne kuulostaa olevan aika rajallista kautta linjan.
Sinun mielestäsi hän ei tee sitä eikä tätä sinulle, mutta mitä itsekään teet hänelle, jotta hän saisi itse tuntea sen mitä sinä kaipaat?
Hyppäätkö koskaan kaulaan kun vihdoin taas tapaatte, pussaatko lupia kyselemättä, halailetko spontaanisti ja kerrot että tykkäät hänestä, etsiydytkö hänen syliinsä, käteensä, selkäänsä vasten, vaikka hän hiukan estelisikin?
Jos hän kokee saavansa sinulta vain "vaatimuksia", ei se riitä kannustimeksi tekoihin, vaan masentaa hänet. Monelle miehelle hellyyden osoittaminen on vaikea ja arka asia ja he vetäytyvät herkästi kuoreensa jos tuntevat itsensä osaamattomiksi ja riittämättömiksi sen asian suhteen. Hellät tunteet, niistä puhuminen ja niiden osoittaminen onnistuu helpommin naisilta, koska meillä on erilailla vahva hoivavietti.
Toisaalta, jos kumppanisi on enemmän älykkö kuin tunneihminen, hän silloin myös osoittaa hellyytensä eritavalla, ehkä arkisin teoin ja palveluksin eikä niinkään fyysisin teoin joita sinä odotat. Fyysisyys saattaa olla hänelle outo asia, jonka hän saattaa kokea jopa hieman pelottavaksikin tai ainakin vieraaksi itselleen. Fyysisiä taitoja pitäisi siis saada opetella ensin, mutta miten voi opetella jos kumppani odottaa valmista?
Tuo kaikki on vain erilaisuutta, joka pitäisi opetella tuntemaan ja ymmärtämään, jotta sitä osaisi arvostaa.
Hellin kyllä aikani mutta vastaanotto on jäyheää, niin olen luopunut siitä. Ilman toisen vastavuoroista lämpöä tuntuu että vaan minä annan ja menetän energiaani. Hypään kyllä kaulaan ja pussailen, olen hyvinkin spontaani. Vastaanotto on nuiva.
Mies on älykkö. Olemme jutelleet että opettelemme yhdessä. Mutta tuntuu että juuri opetellut asiat valuvat kuin vesi hanhen selästä. Ja olen kehunut häntä, kannustanut, myös ihaillut hänen miehisyyttään!
Minä en odota valmista, vaan hiljalleen opettelua...
Jos olisit jättänyt ne ihanat romattiset hömppäkomediat sekä muut vastaavat katsomatta, niin nyt tajuaisit millainen löytö sinulla on edessäsi. Ja sen sijaan, että nyt ajaisit häntä pois luotasi vaatimalla mieheltä yliluonnollista kykyä lukea ajatuksiasi ja toteuttaa niitä toiveitasi voisit nauttia rehdin miehen seurasta, joka arvostaa sinua ja haluaa sinulle hyvää, muttei osaa sitä näyttää samalla tavalla ulospäin kuin amerikkalaiset leffatähdet tai Disney-piirrettyjen prinssit.
Mitäs jos tekisit molemmille palveluksen ja päästäisit sen miehen menemään? Veikkaan, että jos hän vastaa kuvaustasi niin hänelle kyllä löytyy ottajia, jotka ymmärtävät toisella ihmisellä olevan muutakin tarkoitusta kuin toisen viihdyttäminen ja toisen kaikkien oikkujen huomioon ottaminen.
Hommaa itsellesi vaikka koiranpentu niin saat kokea sitä pakahtumatonta ihailua ja sitä fiilistä kuinka olet toiselle "koko maailma". Ehkäpä se kykenee täyttämään sen tyhjiön sisälläsi, jota et näemmä itse pysty hallitsemaan.
Se mitä miehesi kaipaa sinulta on tunne, että luotat häneen ja olet hänen tukenaan henkisesti (eikä sinun tarvitse tämän asian saavuttamiseksi tehdä muuta kuin luoda hänelle fiilis, ettei parisuhde ole jatkuvasti liipasimella ja että sinulla on hyvä olla hänen kanssaan). Miehesi ei halua sinulta listaa asioista, joilla tavoin hänen tulee ottaa sinua huomioon eikä listaa omista puutteistaan (ne nimenomaan ajaa häntä kauemmas siitä pisteestä, että hän pystyisi luontevasti olemaan oma itsensä ja luomaan kanssasi sen tunnesiteen, jota tunnut kaipaavan).
En ole katsonut hömppää! En pidä sellaisesta. En myöskään vaadi yliluonnollisia kykyjä mieheltä lukea ajatuksiani vaan kuten sanoin, olen ilmaissut tarpeeni suoraan ja avoimesti. Mennyt tässä avoimin kortein. Olen sanonut että hän on riittävä tuollaisena kuin on mutta että minulla on tarpeita joita toivon yhdessä opettelevamme täyttämään toisillemme. Mies kokee kaiken syyllistämisenä ja huonoutena. Pitäisi vaan olla tyytyväinen ilman toiveita. Miten siinä sitten opetella kun toinen ei kestä mitään toivetta? Itse haluaisin ehdottomasti kuulla mistä mies pitäisi ja mitä tarvitsee. Mutta hänpä ei osaa sanoa muuta kuin että rakkautta. Ja se on siinä koko keskustelu.
Miten luoda hyvä olo hänen lähellään kun se ei ole totta?
Olen miettinyt myös tuota miehen menemään päästämistä. Uskon, että hänelle löytyisi ottajia mutta uskon että myös itselleni löytyisi.
minä en ole ap, mutta katson mielelläni "romanttisia hömppäkomedioita": mielestäni aloittajan kumppani ei ole mikään saalis ainakaan aloittajalle, jos heidän läheisyystarpeensa eivät kohtaa.
minun aviomieheni kehuu minua useita kertoja päivässä kauniiksi, ihanaksi, fiksuksi jne ja halii ja suukottelee ilman, että minun täytyisi kerjätä hänen huomiotaan. välillä mieheni halii minua koko yön, ellen sitten itse halua nukkua vähän leveämmin. mieheni ei ole ikinä kohdellut minua halveksivasti enkä ole ikinä kokenut olevani yhdentekevä hänelle. tosin mieheni ei olekaan suomalainen ;)
Olispa mulla tuollainen nainen joka halaa ja pussaa. Mut eipä oo eikä tuu ikinä.
Voi sua. Itse olen niin turhautunut kun haluaisin halia ja pusutella ja olla onnellinen. Mutta mieheni on niin jäyhä ja eleetön että se kovettaa minua ja saa minut varomaan omaa toimintaani.. :(
Tiedän tuon tunteen, on niin sääli ja vaikeaa luopua upeasta ihmisestä, kun parisuhde hänen kanssaan ei kuitenkaan tee onnelliseksi. Mutta miksi olla parisuhteessa yhtään mistään muusta syystä kuin onnellisuuden takia?
Olen jonkun kerran ollut suhteessa juuri tuolla tavalla "romanttiselta temperamentiltaan" erilaisen miehen kanssa. Siitä eroaminen on vaikea päätös jota saa pohtia pitkään, kun "pelkkä" hellyyden ja kauniiden sanojen kaipuu ei tunnu riittävältä oikeutukselta eroon.
En kuitenkaan tekisi toisin. Tiedän, miten ihanaa on olla sellaisessa parisuhteessa, jossa hellyyttä, rakkautta, kehuja, läheisyyttä ja ihailua jaetaan puolin ja toisin avoimesti. Se tuo elämään niin paljon virtaa, ei vie sitä pois. Ja ennen kaikkea tekee tajuttoman onnelliseksi.
Vaikka mies on varmasti hieno ihminen, ei sinun kannata jäädä odottelemaan onneasi hänen kanssaan. Lisäksi yritykset muuttaa miestä eivät varmasti tunnu hyvältä hänestäkään.
Jättäisin, kun ei kerran asiat kohtaa eikä niistä voi keskustella. Mihinkäs se siitä sitten paremmaksi muuttuis.
Miten se sai sut iskettyä? Vai sinäkö koppasit kiinni sen?
No minä kallistuisin ajattelmaan niin päin, että parisuhteen ei tarvitse edes "täyttää tarpeita". Minä ajattelin tuolla tavoin ja jätin miesystävänikin sen takia ainakin osittain noista syistä kun ympäristönikin sitä minulle toitotti, että eihän se mies täytä sinun tarpeitasi. Hän ei koskaan leperrellyt eikä sano, että tykkää tai että olisin kaunis tms, hän jättää minua paljon "oman onneni nojaan" ja kulkee omilla teillään eikä hän tule istumaan sovalle viereeni telkkua tuijottamaan eli saan aina tuijotella tuijottamiset yksin. Tunsin tosiaan olevani hänelle aika yhdentekevä. Niin...mutta...eihän se mies kuitenkaan ole siinä tarpeita täyttämässä vaan hän on siinä sinun kumppaninasi. Minä otin miehen sitten takaisin tai ehkä se oli niin päin, että hän otti minut takaisin...no, miten päin tahansa...niin sen eron jälkeen olemme olleet selvästi armollisempia toisillemme. Hän ei välttämättä täytä kaikkia "tarpeitani", vaikka ilmeisesti yrittää...enkä minäkään ilmeisesti vastaa hänen ihannekuvaansa loputtoman jaksavaisesta (siis siivouksen suhteen) puoliskosta. Mutta olen alkanut ymmärtää, että meillä menee paremmin, oikeastaan hyvin, kun en liikaa kuuntele niitä omia egoistisia tarpeitani enkä vaadi mieheltä liikaa vaan iloitsen siitä, mitä hän minulle antaa. Eikä hänkään enää hauku minua kuten ennen vaan antaa minulle tilaa.
Loppujen lopuksi meidän egoistiset tarpeemme ovat aika loputon suo. Ehkä noin henkisesti on loppujen lopuksi parempi jalostaa itseä ja lakata kuuntelemasta egon vaativaa ääntä ja antaa tilaa sille kumppanille, kuin että vaihtaa kumppania ollakseen mieleen oman egon haluille :).
Minä todella rakastan miesystävääni ja voin paljon paremmin nyt, kun lopetin egoni vaateiden liiallisen kuuntelemisen. Minulla on loppujen lopuksi hyvä olla tässä suhteessa ja mitä enemmän annan miesystävälleni tilaa ja mitä vähemmän häneltä vaadin, niin sitä enemmän hän näyttää tarpeitani täyttävän :).
En ymmärrä miksi haluaisit olla hänen kanssaan. Otteita omasta tekstistäsi:
- ei puhu kivoja sanoja
- ei halaile eikä suukottle
- ei helli, eikä rakastelu ole hänelle kovin tärkeä asia
- miehen käytökseen on tullut halveksuntaa
- tunnen syyllisyyttä tarpeideni ilmaisemisesta miehelle, sillä hän selvästi ahdistuu asiasta
- kokee kaiken syyllistämisenä ja huonoutena
Miksi ihmeessä haluat olla tuollaisessa suhteessa? Teillä ei ole lapsia, ei mitään syytä miksi olisi _pakko_ olla yhdessä. Ei se ole parisuhteen peruste, että toinen on tupakoimaton ja "kiva" ja ahkera töissään!
Ansaitset miehen, joka rakastaa sinua ja näyttää sen. Et ikinä tule olemaan onnellinen noin kylmän miehen kanssa.
Jätä mies.
Ole varovainen ettet ole tekemisissä narsistin kanssa ja vaikuttaa ihan samanlaiselta kun ex-mieheni!Sanoisin suoraan pakene vielä kun voit sillä hän syö kaiken energian sinusta pikkuhiljaa ja sitten alkaa valehtelukierre ja kaikki muu joka tulee aivan yllättäin!Sinä et ole hänelle yhtään mitään muuta kuin pelkkää kulissia
Kolme viikkoa sitten mieheni jätti minut. Kaikki alkoi, kun käyn UK viettää lomaa setäni kanssa, yritin ottaa yhteyttä häneen, mutta se ei tule läpi. Joten kun tulin takaisin UK huomasin hänet lady suudella hänen makuuhuoneessa, olin turhautunut ja se antaa minulle uneton yö. Kutsuin ystäväni kertoi hänelle mitä tapahtui ja hän ottaa minut loitsu ruokaa, joka auttoi häntä kauan sitten. Ja minä häneen yhteyttä ja en koskaan uskonut, että loitsu toimii niin helposti, koska en usko loitsua tai jotain nimeltään maaginen koska olen yhteyttä moniin oikeinkirjoituksen pyörät saada hänet takaisin kaikki ne on otettava rahani ilman tulosta. Olen iloinen voidessani kertoa, että mieheni on palannut ja sitoutunut minut rauhaan ja hän tekee mitä pyydän häntä tekemään rakkautta ja huolenpitoa. Kaikki kiitos [email protected] suuri taikuri, joka auttoi minua palauttamaan mieheni minulle. Olen Lina Peter.