Kuka suunnitellut omia hautajaisiaan?

Sama tilanne aika pitkälle kuin itselläsi, ikää muutaman vuoden alle 30 mutta niin monta lähisukulaista ja omaista jo kantanut hautaan vuosien varrella mitä erilaisimmissa yhteyksissä että kokemusta hautajaisista kyllä on.

Itseasiassa muutamilla onkin ollut eriasteisia toiveita hautajaisten suhteen mutta ne ovat joko sitten olleet sellaisia joita ei ole todellakaan voitu toteuttaa vaikka osa ollut ihan siistejäkin asioita. Tai sitten ihan täytynyt vähän ajatella osaa surevista omaisista, kaikki kun eivät ota kuolemaa yhtä arkisesti kuin sen on jo itse oppinut ottamaan.

Kuitenkin tietty etiketti hautajaisissa aina on ja taitaa olla ihan lakiperusteinenkin tai ainakin kirkkosäännöstö asettaa rajoitukset millaisissa raameissa pitää pysyä.

Pappi nyt viimekädessä päättää ainakin kirkollisesta puolesta ja luonnollisesti ainakin itse sen verran vanhanaikaisesti ajatteleva olen kirkkoasioista että aika siisti juttu saisi olla jos papille viitsisin mennä ehdottamaan mitään tavallisuudestapoikkeavaa, oli sitten kuinka paljon tahansa vainajan "viimeinen toive".

Kahvitilaisuus sitten on tietenkin eriasia mutta sen suhteen ei ole oikein erityisiä toiveita kenelläkään ollutkaan. Kaikki tuhkansirottelun tai arkunlaskemisen jälkeenhän on ihan kiinni siitä miten järjestetään.

Itsekin vuosien varrella sen verran sairastellut vaikka nyt suhtkoht ok kondis onkin plus suvussa eivät varsinkaan miehet todellakaan elä vanhoiksi erilaisten perinnöllisten terveysrasitteiden suhteen että kyllähän noita hautajaisiaan on tullut jo ajateltua.

Ehkä typeränkuuloista mutta lompakossani samoin kuin "varmassa paikassa" on testamenttipaperi jossa lukevat selvästi mitä kenellekin olisin jättämässä. Plus tuosta ovat tietoisia sellaiset tahot jotka pitävät suunsa kiinni niiden olemassaolosta, (eivätkä pääse itsekään niihin käsiksi).

Ainut ongelma vaan että sen verran vähän ikää että omaisuus tuppaa olemaan välillä vähän vaihtuvaista ja vaikka nyt pääpiirteittäin kaikki isompi onkin ainakin oletetusti pysyväistä niin kyllä aina välillä vähän olen viimeistä toivetta päivitellyt.

Lähinnä siellä on sellaisia pieniä juttuja joista kukaan ei tiedä ja VARMASTI tulee yllätyksenä saajalleen jos todella henki lähtee niin että noita papereita joskus luetaan. Ihan asiallisia juttuja mutta sellaisia että haluan ne jollekulle osoittaa. Plus kaikki oleelliset paperit henkivakuutuksista ym. jotta sitten myös niin talletettu että ei tule epäselvyyksiä mitä on missäkin ja kuka olisi saamassa mitä.

Itseasiassa kyllä myös hautajaisista on ollut puhetta muutaman sellaisen tahon kanssa jotka varmasti yrittävät ne toteuttaakin.

Samoin kuin olen paperille kirjannut jotain, osan sellaisia mitkä nyt myös ovat sillä ja sillä rajalla että voiko toteuttaa mutta ihan sellaisia asiallisiakin pikkujuttuja että jos niitä ei toteuteta niin se sukulainen joka alkaa niitä vastaan vänkäämään (tai niin...mikä sukulainen, lähinnä hautajaistenjärjestäjä) niin saa harpusta päähänsä.

Ihan niin pitkälle en tässä iässä ole vielä mennyt että mitään hautapaikkoja olisin alkanut katsella valmiiksi tms. mutta NIIN läheltä on vierestä viety iässä kuin iässä tuttuja ja sukulaisia että on kyllä alkanut ajatella jo arkisesti siitä että lähtöön ei suhtaudu siten että se tulee joskus vanhana.

Juuri tuollaiset kaikki tyylikkäät pikkujutut täytyy kyllä olla selvillä että ainakin tilillä on omat montturahat ja tosiaan jos paikankin ehtii katsella niin aina parempi. Ihan vielä ei kehtaa mennä asiasta juttusille, leimataan aika itsetuhoiseksi varmaan.

Ja EN todellakaan ole mitenkään masentunut tai itsetuhoinen luonne, aivan tavallinen. Mutta tarpeeksi kun lähtöä katsoo silmiin niin siihen alkaa suhtautua arkisen rauhallisesti. Hyvä vai huono juttu, sitä en tiedä mutta itsellä näin.

haluat siis olla tähti omissa hautajaisissasikin? kuulosti aika omahyväiseltä touhulta, kaikkea hössötystä haluaisitkin surevien omaisten vielä surunsa kanssa jaksavan sinun muistoksesi järjestää...

hautajaiset ovat jäljellejääneiden surua varten, eivät egosi pullistelua varten. pullistele eläessäsi niin paljon, että hautajaisesi voivat olla sitä mitä surevat läheisesi tarvitsevat...hiljentymistä, surua ja kaipuuta

aika paha...
Meikäläinen taas ei halua monttubileitä lainkaan. Lappu varpaassa, hääpuku päällä (jos vielä mahdun siihen) krematorioon ja sieltä 1 osa mökille kukkapenkkiin tai vastaavaan (siellä on jo pari sukulaista...) ja loput Lauhavuoren kansallispuiston pirunpeltoon luvalla tai ilman.

Jos nyt jonkun näköinen nyyhky tilaisuus pitäisi järjestää niin nyyhkikööt Sir Elwoodin hiljaisten värien: tanssikaa laulakaa biisin tahdissa.
Ei mitään muistopälinöitä saati halleluuta!

moi. mun hautajaisiin kaikki tulee valkoisissa vaatteissa, koska musta on surun väri. tähän maailmaan jääneet iloitkoon mun puolesta, mä oon päässyt parempaan paikkaan. tavallaan sureminen on aika itsekästä, koska silloinhan itketään sitä, ettei ITSE enää koskaan näe pois mennyttä sukulaista/ ystävää tms. mut tuhkataan, ja tuhka sirotellaan tuuleen johonkin luonnonkauniiseen paikkaan, mitään muistomerkkejä en välttämättä halua. jos joku sukulainen haluaa sellaisen johonkin laittaa, laittakoon.