Mitä tehdä kun avopuolisoni suku käytännössä estää meidän suhteemme luonnollisen jatkumisen? Mieheni ei halua kihloihin, naimisiin menosta puhumattakaan, tai siis tahtoisi naimisiin, mutta mieluusti maistraatissa ja minulle kirkkohäät ovat ainoa vaihtoehto. Syynä tähän on se, että hän ei halua tilanteita, joissa pitäisi kutsua omaa lähisukua mukaan. Mieheni häpeää äitiään ja isovanhemmilla ei ole meille mitään asiaa, muutamien täysin asiattomien kommenttien vuoksi. Olemme kuitenkin olleet jo lähes kymmenen vuotta yhdessä ja lapsiakin alan jo kaivata, mutta olen alkanut pelkäämään, että tämä äidin, anoppini häpäminen on aiheuttanut sen, että lapsiakin saan todennäköisesti vielä odottaa (mikäli en ala odottaa niitä omatoimisesti, mikä ei ole mielestäni reilua). Miksi hän häpeää? Äiti on täysin tasapainoton ja tunneälytön. Minäkin huomaan puhuvani hänelle kuin pikkulapselle, sillä muuten juttu ei mene perille. Syntymäpäiville ja muihin hän ei vanhempiaan kutsu, koska ei halua olla koko aikaa varpaillaan. Minä kutsuisin heitä juhliin, mutta mieheni ei ja koska kyseessä on hänen vanhempansa annan hänen päättää mitä tekee.
En oikein tiedä, mitä tällä kirjoituksellani haen, mutta ehkä toisten kokemuksia ja selviytymismalleja. Miten suorittaa omaa elämää, kun anoppi on tahtomattaan/tajuammattaan esteenä avioliitolle ja lapsille?
En oikein tiedä, mitä tällä kirjoituksellani haen, mutta ehkä toisten kokemuksia ja selviytymismalleja. Miten suorittaa omaa elämää, kun anoppi on tahtomattaan/tajuammattaan esteenä avioliitolle ja lapsille?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Te olette kovin ehdottomia, sä ja sun miehesi. Ehdottomana ajautuu usein umpikujaan. Jonkun on siis joustettava, jotta asiat menee taas eteenpäin.
Anoppi ja miehen suku ei estä teitä avioitumasta, jos oikein ymmäsin, vaan tiellä seisoo yksinomaan miehesi negatiivinen asenne sukuaan kohtaan.
Hänen pitäis nyt vaan rohkeasti käsitellä se ongelmallinen suhtautumisensa omaan sukuunsa, kyseenalaistaa oma asenteensa jne, sillä ei sitäkään työtä voi ikuisesti siirtää, se vaan pahentaa omaakin oloa ennestään.
Äidin hyväksyminen kaikkine vikoineen ja vahvuuksineen ja isovanhempien töppäilyn anteeksi antaminen vapauttaisi kummasti energiaa ja te voisitte taas tehdä mitä haluaisitte ilman mitään rajoitteita, eix vaan?
Kyllähän sunkin sukusi on varmasti nähnyt kaikenlaisia ihmisiä, joten tuskin siitä kokoontumisesta mitään kauheita traumoja kellekään syntyisi. Ja vaikka syntyiskin, niin ei se ole kyllä teidän vikanne! : )
Ei muuta kuin kissa pöydälle nyt ja sitten iloiset häät pystyyn! ; )
Meillä tilanne se, että molemmat anopit tasapoinottomia ihmisiä. Vaimon jopa diagnisoitu. Olemme ottaneet sen kannan, että ne sukulaiset jotka eivät ole vaaraksi terveydelle ja taloudelle ovat tervetulleita, ja ne jotka aiheuttavat henkistä ja aineellista vahinkoa, eivät ole tervetulleita.
Olenko Tuure julma tai jotain, mutta tämä on ollut ainoa selviytymiskeino....
Miehellesi kevyt teriapia ei olisi pahitteeksi.
!!!
Edellinen kirjoittaja puhuu täyttä asiaa:
täytyyhän teillä kummallakin olla oikeus OMAAN elämään, kuten jokaisella.
Sukulaisiiaan ei voi valita, ystävänsä kyllä...
Luovien vaan eteenpäin, ja ottakaa omat tarpeenne huomioon myös, ajatelkaa arvokasta suhdettanne.
HYVÄÄ KESÄÄ
-ja onnekasta asennemuutosta!
Vaikuttaa siltä, että itsehän te estätte omat häänne. Miehesi haluaa vihittäväksi maistraatissa ja sinä kirkossa. Joko jompikumpi joustaa tai ette mene koskaan naimisiin. On minusta turha väittää, että suku jotenkin estäisi teidän vihkimisenne. Voin kertoa sinulle salaisuuden: Suomessa ei tarvitse suvun lupaa avioitumiseen. Menette maistraattiin ja pyydätte lomakkeen esteiden tutkimiseen. Täytätte sen odotatte postitse tulevaa avioliittolupaa. Kun lupa on kourassa, hipsitte maistraattiin vihittäväksi. TADAA, olette naimisissa. Ei päässyt mummi tai kummin kaima estämään. Jos haluatta tulla vihityksi kirkossa, teette homman samoin sillä erotuksella, että esteet tutkitaan kirkkoherranviraston kautta ja menette kirkkoon vihittäväksi. Hääjuhlia ei ole pakko järjestää, jos ei halua.
Jotenkin sain sen kuvan, että olette pohjimmiltanne itse epävarmoja avioliitosta. Suku on keksitty syyksi, miksette mene naimisiin. Eli pitäisiköhän teidän keskenänne nyt miettiä, mikä teitä oikeasti estää avioitumasta.
Kyllä varmasti maistraatti on parempi vaihtoehto...ainakin itselleni...en hitossakaan mene naimisiin kirkossa vaikka maksettaisiin miljoona ihan vaan niiden mahdottomien ja todenmukaisettomien asioiden vuoksi, jotka alkavat "olemme kokoontuneet...plää plää plää". Samat jorinat niillä papeilla on vuodesta toiseen. Eikä se vihkiminen lopulta elämää yhtään sen helpommaksi tee tai taakkaa kevennä...sen sanoo jo vasta 3 vuoden avoliitto kokemus. Naimisiin meneminen on turhamaisten ja pöllöjen ihmisten tekosia...eihän ne eläimetkään naimisiin mene ja näyttävät hyvin onnellisilta tuolla laitumella tai niityillä. Jos epäilet että vihkiminen tai muu sitoutuminen toisi suhteeseen onnea, niin unohda mielummin koko juttu.
Eiköhän olisi aika aikuistua sen verran, että pystyy tuollaiset ongelmat ratkaisemaan, kuin ´tyhmien sukulaisten` esitteleminen. Olisiko tämä vain varma merkki siitä, että ette ole kypsiä, -tai ainakaan hän ei ole kypsä aikuiseen parisuhteeseen?
Olisiko viisasta antaa ajan kulua hieman?