Olen nyt parina edellisenä iltana katsonut draamaelokuvan ja molemmilla kerroilla tuli tippa linssiin. Ei mitään vollottamista, mutta kyynel vieri poskelle ja nenä alkoi niiskuttaa. Tunsin empatiaa. Se tuntui hyvältä.
Sanottakoon alkuun, että ihan täyshetero olen. Siitä ei ole kyse, eikä mistään masentuneisuudesta. En oikeastaan tunne itseäni edes mitenkään herkäksi, mutta kyllä koskettavat elokuvat yleensä herkistää, joten kai sitten olen herkkä mies? Niin pitkälle kuin jaksan muistaa, niin olen aina ollut ollut samanlainen. Aina ollut sisimmässä vähän ujon puoleinen ja romanttinen ajattelija ja syntyjä syviä pohtija. Ulkoapäin en kuitenkaan vaikuta ujolta ja tulen juttuun kaikkien kanssa. Tavallinen nuori mies. Kavereita ei hirveästi ole, kun koko elämäni kaksoisveli on ollut aina kaverina. Tunnen olevani hyvä kuuntelija ja toisten tunteiden tulkitsija.
Pohdin silloin tällöin, että onkohan minunlaisia miehiä montaa? Mitähän naiset ajattelee herkästä miehestä? Entäpä kaksosista? Mistä tämä herkkyys syntyjää, onko kenties kaksoset tunteikkaampia kuin toiset?
Sanottakoon alkuun, että ihan täyshetero olen. Siitä ei ole kyse, eikä mistään masentuneisuudesta. En oikeastaan tunne itseäni edes mitenkään herkäksi, mutta kyllä koskettavat elokuvat yleensä herkistää, joten kai sitten olen herkkä mies? Niin pitkälle kuin jaksan muistaa, niin olen aina ollut ollut samanlainen. Aina ollut sisimmässä vähän ujon puoleinen ja romanttinen ajattelija ja syntyjä syviä pohtija. Ulkoapäin en kuitenkaan vaikuta ujolta ja tulen juttuun kaikkien kanssa. Tavallinen nuori mies. Kavereita ei hirveästi ole, kun koko elämäni kaksoisveli on ollut aina kaverina. Tunnen olevani hyvä kuuntelija ja toisten tunteiden tulkitsija.
Pohdin silloin tällöin, että onkohan minunlaisia miehiä montaa? Mitähän naiset ajattelee herkästä miehestä? Entäpä kaksosista? Mistä tämä herkkyys syntyjää, onko kenties kaksoset tunteikkaampia kuin toiset?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minullakin on ollut tuollaista pientä ongelmaa silloin tällöin, jos sitä nyt ongelmaksi ovi sanoa. Muutama elokuva on päässyt jopa yllättämään. Click, vai mikä se olikaan se kaukosäädinelokuva missä näyttelee Adam Sandler. Olen nähnyt sen ehkä kaksi tai kolme kertaa ja aina siellä loppupuolella tulee tippa linssiin. Toinen yllättäjä oli Bridge To Terabithia, luulin käyväni katsomaan jotain perus ilopillerielokuvaa mutta pistin oikein kunnolla itkien kun katsoin sen. Jälkeenpäin katsoin youtubesta trailerin ja totesin kommenttien perusteella etten tosiaankaan ollut ainut. :D Hetken kun miettii niin muitakin tulee mieleen: Gladiatorin loppu ottaa koville, Band of Brothers viimeinen jakso, Dr. Who.. onhan noita.
Minulla on ollut kavereita kyllä aina ja sisaruksiakin useampi. Ujokin olen ollut, melko samanlainen persoona kuin sinä noiden selostusten perusteella. Jostain se herkkyys vaan tulee, ei mitään tietoa, että mistä.
Mua naisena vähän ihmetyttää, että mitä ihmeellistä tuossa muka on :) Hyvä puolihan se vaan on miehessä, että uskaltaa tunteitaan näyttää. Sitä paitsi musta on suloista kun mies itkee ja uskaltaa näyttää tunteensa :)
On aina vain suuri PLUS kun ihminen, nainen tai mies, uskaltaa tuntea, tunnistaa ja näyttää tunteensa avoimesti ja luonnollisesti.
Se on sitä todellista vahvuutta, tunnistaa ja tunnustaa myös heikkoutensa. Hieno piirre ihmisessä!
Suomi on täynnä näitä sisäänpäin kääntyneitä ostereita. Vihan, raivon ja kiukun, haveksunnan ja heikompien ja ns erilaisten mollaamisen jne saa näyttää. kaikki muu suljetaan tiukkaan sinne kovan kuoren sisään ja siellä ne tunteet sitten muhii ja vääristyy ja aiheuttaa suurta tuhoa kun se räjähdys jossain vaiheessa tulee!
ôykkäröidään ja hakataan vaimo ja lapset. Vedetään viinaa kurkkuun ja ollaan niin vahvoja ja voittamattomia!
Nostan todella hattua sinulle, veljellesi ja muille teidän kaltaisillenne oikeille miehille! Säilytä herkkyytesi!
Yleensä empaattinen herkkisluonne on plussaa, ei se tee miehestä "neitimäistä".
Titanicci oli aika paha paikka miehenä käydä katsomassa silloin 1998. Piti poskea purra ja ihastella laipiota leffan lopussa.
Ois ihanaa jos mun mies ois vähän herkempi, tollei kun sä. Muuten hää on ihannemieheni, mut hellyyttä ja herkkyyttä vois olla vähä enemmän ja ehkä sit niitä karskeja juttuja vähemmän. Että oo ilonen siit et oot jonku tai monenki ihannemies, ainaskin teoriassa :)
Kyllä tunteensa pitää näyttää, mutta tuollaisen fiktioroskan vuoksi herkistelemistä kyllä oudoksun niin naisten kuin miestenkin kohdalla.
Toi loppu aloituksessa horoskooppiin viitaten oli timanttia :)
Mutta joo, elokuvat välillä kyllä onnistuu manipuloimaan kyynelten partaalle, joskus ärsyttäväsikin - kuten kornissa Armageddonissa, kun lopussa asteroidia räjäyttävä Bruce Willis tekee ratkaisunsa ja jouset alkavat soimaan niin oli sellainen hölmö, huijattu olo samalla kun tunsi silmien vetistyvän. Ja eilen Up in the Air -leffa kosketti (kuten saman ohjaajan Juno), tosin se oli oikeasti hyvä elokuva :)
PS. Oikeasti siis liikutuin kyyneliin Armageddonissa, tämä ei ollut mikään vitsi (kyynikko-naisille tiedoksi)
Kyllähän miehilläkin on tunteet. Itse voin sanoa että joskus sitä elokuvia katsoessaan liikuttuu ikäänkuin kunniakkaista asioista, esim. missä osoitetaan urhoollisuutta ja selkärankaa. Se jos jollakin menee huonosti tai käy jotain ikävää ei taas liikuta tippaakaan.