mitä SINÄ tekisit?

Onko täydellistä parisuhdetta olemassa ?
Alkuhurman ohimentyä elät taas epätyydyttävässä parisuhteessa. Sehän on loputonta. Jos emme tee mitään ongelmille ensimmäisessä, samat asiat ovat edessä myös toisessa.

En ymmärrä, miksi on vaikeata käsittää se, että sitä epätyydyttävää voi muuttaa tyydyttävään suuntaan jopa nautittavaan.

Jos ei itse ole halukas kasvamaan ja etenemään, olemaan avoin niin, kuinka parisuhdekaan voi miksikään muuttua. Onhan siinä itse yhtenä osatekijänä mukana.

Miten työyhteisö saadaan funkkaamaan?

Koska elämme vain kerran, on tärkeätä miten elämme?

Olin ensirakkauteni kanssa 16 vuotta eli kovin nuorena alettiin seurustelemaan. Miehelle tuli sitten vuosien myötä enemmän ja enemmän alkoholi mukaan kuvioihin. Siihen tuli sitten ne tyypilliset lieveilmiöt eli rahaa ei tuntunut olevan muuhun kun viinaan, sitten kotoo pois oleminen 2-3 päivää niin, etten edes tiennyt missä hän oleilee. Pettämistäkin ainakin kerta-pari ja tietty kaikenlainen valheiden kertominen, sekä paljon muuta, mutta ei väkivaltaa.

No miksi ihmeessä sitten jatkoin suhdetta vielä pitkään, vaikka se oli epätyydyttävä ja monet pettymykset olin kokenut. No, ensin oli tietty se rakkaus ja varmaan myös tottumus, koska oli oltu yhdessä niin pitkään. Sitten se valovoimainen tunne itsestäni, että minä pystyn parantamaan/muuttamaan hänet siitä viinan kirosta.
Sitä kun rakastaa toista ihmistä, niin sitä on valmis antamaan anteeksi uskomattoman paljon.

Sitten kun tajusin, että minä en häntä voi muuttaa, jos hän ei itse halua ja että pelkkä rakkaus ei parisuhteessa riittää, jos muuten menee päin Peetä, niin aloin tajuta, että tästä on tultava loppu. Loppu oli tultava ihan minun itseni takia, että mielenterveys ja itsekunnioitukseni säilyisivät.

Nyt onneksi olen saanut olla 10 vuotta erittäin hyvässä suhteessa ja ehkäpä juuri aikaisemman kokemuksen takia osaankin antaa nykyiselle elämälleni niin paljon arvoa.

saa tekemään ihmeitä. Minä elän epätyydyttävässä parisuhteessa siksi, etten usko, että mieheni, joka on täysin riippuvainen minusta, selviäisi lähdöstäni. Hänellä on ollut mielenterveysongelmia, liiallista alkoholinkäyttöä jne. Hän usein sanookin, ettei hänellä ole muuta elämää kuin minä. Todella ahdistavaa ja viime aikoina on tullutkin sellainen olo, että täytyy päästä jonnekin pois. Lähteä en kuitenkaan kokonaan uskalla, koska pelkään hänen tekevän itselleen jotain, enkä usko pystyväni elämään kuitenkaan eteenpäin sellaisen asian kanssa.