Olen parikymppinen mies ja olen ollut parisuhteessa saman naisen kanssa 3 vuotta. Ongelmaksi on muodostunut että hänen mielestään vanhempani ja muut sukulaiseni eivät häntä hyväksy, eikä hän siitä syystä halua tavata heitä ollenkaan. Asia on vaivannut minua pitemmän aikaa mutta olen antanut sen olla koska jos olen siitä joskus erehtynyt mainitsemaan, on se vain aiheuttanut riitaa. Otsikon mukaisesti nainen kertoi minulle pari päivää sitten että minun täytyy valita hänen ja perheeni välillä, koska hänestä ei ole normaalia että olen heihin viikoittain yhteydessä. En tiedä mitä tekisin koska rakastan häntä todella paljon mutta en missään nimessä halua katkaista perhesuihteitani hänen vuokseen. Mielestäni on kohtuutonta pyytää valitsemaan tuollaisten asioiden välillä. En voi edes keskustella asiasta koska hän suuttuu joka kerta ennen kuin ehdin kunnolla sanoa mitään. Olen monesti saanut kuulla että suhde päättyyy eroon siksi etten osaa pysyä erossa sukulaisistani.
Nainen pakottaa valitsemaan, apua!
Toivoton
241255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tuohan on ihan käsittämättömän lapsellista, julmaa, sopimatonta. Ei keneltäkään voi tuollaista vaatia. Se, että hän ei halua nähdä sukuasi, ei voi tarkoittaa sitä, että myös sinun olisi katkaistava välisi. Pistää vihaksi. Kuulostaa joltain valtapeliltä, pelaamiselta sinua vastaan. Testaa kuinka olet tossukka. Älä missään nimessä alennu tuollaiseen naurettavaan pelleilyyn. Jos nainen on tuollainen, eikä hänen kanssaan pysty edes keskustelemaan, vaatii noin suuria järjettömiä asioita, niin mieti vaan mitä se teidän elämä on vaikka 5 tai 10 vuoden päästä. Pystytkö olemaan ihan aidosti onnellinen tuon naisen kanssa, ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että hän ei vaan nyt suuttuisi ja alkaisi raivoamaan pikkuasioistakin, mitä ikinä teet... Nainen on ihan pihalla.
Sukulaisista ei tarvitse pysyä erossa. Jotkut ei tule toimeen sukunsa kanssa, mutta ei se tarkoita sitä, ettei muutkaan saa sitten tulla juttuun omien sukulaistensa kanssa. On ihan normaalia olla yhteyksissä, itsekin olen omien sukulaisten kanssa yhteyksissä monena päivänä viikossa. Ei se ole sitä, että olisi jotenkin napanuora kiinni. Aseta sinä vuorostasi ehdot tuolle naiselle, että joko alkaa arvostaa vaihteeksi sinuakin ja sinun mielipiteitäsi, eikä aina eletä vain hänen vinkumistensa mukaan, tai sitten naisen on parempi etsiä joku tossukka orpo mies.
Nainen voi haluta vain viestittää jotakin. Onko hän sinulle tärkeämpi kuin kukaan muu.
Jos suhde päättyy eroon sukulaisten takia, kumpikaan ei ole valmis parisuhteeseen.
Naisella täytyy olla pätevä syy.
Tilanteen liikaa kärjistyessä mies menettää kaiken.
Noin lyhyt aika, vain 3 vuotta, keskustelkaa.
Ihan samaa mieltä, kuulostaa todellakin valtapeliltä ja yritykseltä tossuttaa sinua. Ei ihme ettei perheesi pidä hänestä jos nainen yrittää väkisin pakottaa sinua olemaan olematta yhteydessä sukulaisiisi.
Tuollaista ei pidä sietää, ja tuollaiset vaatimukset ovat täysin kohtuuttomia. Ja homma saa kyllä jatkoa vaikka nyt katkaisisit suhteesi perheeseesi, seuraavaksi olisi joku muu sinulle tärkeä asia, joka nyt jostain syystä sattuu häntä ärsyttämään. Homma jatkuisi niin pitkään, että hän kyllästyy leikittelemään sinulla ja vaihtaa maisemaa ja sinä jäät yksin kaikkien rikottujen ihmissuhteiden kanssa.
Jos nainen tosiaan pakottaa sinut valitsemaan tuollaisesta niin hyvä mies ihan oman itsesi takia näytä hänelle ovea!
Täysin samaa mieltä. Vaatimukset eivät tule loppumaan tähän.
Itse olen sitä mieltä että kaikesta pitää pystyä keskustelemaan ja olen ollut aina sitä mieltä että ero on vaihtoehdoista kaikista viimeinen. Meillä on ollu vaikeuksia ennenkin mutta aina ne on jotenkin pystytty selvittämään. Aika näyttää selvitäänkö tästä. Meillä menee muuten todella hyvin eikä isompia ongelmia ole mutta kuitenkin tämä toinen osapuoli keksii usein aika pahojakin riitoa tyhjästä. Olen monesti miettinyt tuota että miten vaikka 10 vuoden päästä, koska riitely on pitemmän päälle aika raskasta varsinkin kun se alkaa tyhjästä ja syy on aina minussa. ihmettelenkin että mikä tässä nyt on oikein hätänä kun muuten ei ole missään asioissa mitään ongelmia vaan kaikki toimii kuin unelma. -toivoton
"...tämä toinen osapuoli keksii usein aika pahjokain riitoa tyhjästä.Olen monesti miettinyt tuota että miten vaikka 10 vuoden päästä, koska riitely on pitemmän päälle aika raskasta varsinkin kun se alkaa tyhjästä ja syy on aina minussa. "
Niiin,itse olen sitä mieltä että pitemmän päälle et jaksa,sori vain.Se että on aina syyllinen kaikkeen ja kaikeen,vaikka ei olisi tehnyt yhtään mitään on todella raskasta.
Joten,jäljelle jäävä vaihtoehto on puhua toisen kanssa tästä ja jollei usko,sovitte että ensi kerralla huomatat kun tekee näin.Tietysti,se ei näe välttämättä asiaa niin ja ajaudutte pattitilanteeseen mutta,silloin on sinun ajateltava itseäsi,omaa parastasi ja harkittava todella vakavasti eroa.
Itse henk.koht.en katso tuollaitsa lainkaan koska en ansaitse sellaista ja enemmin elän yksinään kuin mietin työpäivien jälkeen että missäköhän mielentilassa se siippa on tänään.
No hullulta kuulostaa. Siis todella hullulta.
Pakko kuitenkin kysyä että onko naisella aivan todellista syytä uskoa että vanhempasi ym eivät pidä hänestä? Ovatko he loukanneet häntä?
Tee selväksi että hyväksyt sen ettei hän välitä tavata sukulaisiasi, mutta sinä tulet edelleen pitämään yhteyttä heihin. Sano myös että jos sukulaisesi aivan selvästi loukkaisivat häntä, olisit ehdottomasti hänen puolella ja välit viilenisivät. Ehkä hän vain haluaa kuulla sen. Mutta ehdottomasti ei mitään välien katkaisua, jos vanhempasi/sukulaiset eivät edes ole häntä millään tavalla loukanneet.
"Pakko kuitenkin kysyä että onko naisella aivan todellista syytä uskoa että vanhempasi ym eivät pidä hänestä?"
Vaikka koko juttu olisi naisen kuvitelmaa niin silti se varmasti ainakin välien rikkomisen jälkeen olisi tosi. Siis kuka oikeasti haluaa omalle lapselleen puolisoa, joka pakottaa toista rikkomaan välit omiin vanhempiinsa?
Niin, ihan todennäköistä että ongelma on ap:n tyttöystävässä. Mutta eikös tuo ole ihan kysymyksen arvoinen asia, että ovatko sukulaiset/vanhemmat loukanneet tätä naista.
Kaikki vanhemmat eivät ole hyviä vanhempia ja ajattele aina lastensa parasta, saati sitten anna elää omaa elämää. Ihan sillä kysyin.
Ja kyllä sellaisiakin tilanteita on, joissa on suotavaa rikkoa välit vanhempiinsa, tai vaatia sitä puolisolta, jotta suhteen jatkuminen (ja/tai perheen perustaminen) on mahdollista. Tuskin tässä tapauksessa näin on kuitenkaan, mutta itselläni ainakin kiinnosti tietää että kuvitteleeko nainen koko homman, vai onko hänellä oikeasti jokin syy uskomuksilleen.
Näitä on. Poikani meni just kihloihin sellaisen naisen kanssa, joka ei anna hänen tavata äitiään yksin. Ei sit tavata ollenkaan.
Maailma on ihmeellinen.
20-vuotias henkilö on niin nuori ettei voida syyttää mistään valtapelistä.
Tottakai jokainen kokeilee rajojaan, ehkä vähän liian pitkälle hän menee jos sanoo on katkaistava välit.
Kuitenkin on tärkeintä elää omaa elämäänsä kun perhe on jo perustettu.
Aikuinen lapsi ei voi olla liikaa sidottu vanhempiin.
Joka todella rakastaa puolisoaan, kuuntelee häntä.
Kun suhde vanhempiin on vain velvollisuus ja käy raskaaksi, on aika lähteä.
Muistan henkilön joka tahtoi säilyttää kaiken: minä en koskaan polta siltoja takanani, tyhmää se olisikin. Unohtui vain, sillan rakentamiseen tarvitaan kaksi.
Nyt hän on ypöyksin.
Pojallasi ei ole omaatahtoa jos joku nainen noin määrää ja se riippuu poikais tahdosta tapaako hän vai ei ja eáikuinen mies päättää asiasata itse eikä tarvitse muijalta kysyä vaan kulkee kysymättä ja jos tulee sanomista niin poikasi ilmoittaa kihlatulleen että hän päättää siitä tapaako hän äitiään eikä naisen mielipide vaikuta asiaan niin voi kihlatun naama venähtää.
Mielestäni hänellä ei ole mitään syytä uskoa etteivät vanhempani pidä hänestä koska kenelläkään ei ole ollut mitään riitoja meidän takia. hän on vain kokoajan sanonut ettei hänestä pidetä ja hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi, eikä siksi halua olla missään tekemisissä sukulaisteni kanssa. Kuitenkin kaikki muut asiat ovat tässä suhteessa kohdallaan ja kumpikin toivoo parisuhteelta ja meidän yhteiseltä tulevaisuudelta samoja asioita eikä niistä ole ollut erimielisyyksiä koskaan, lisäksi rakastan häntä todella paljon ja ajatuskin erosta tuntuu mahdottomalta. Olen asiaa miettinyt mielessäni jo todella kauan ja koittanut löytää siihen ratkaisua mutta mitään järkevää ratkaisua en ole löytänyt. Asia masentaa ja ahdistaa minua päivittäin mutta en kuitenkaan haluaisi tehdä mitään peruuttamatonta. -toivoton
Entäs hänen omat vanhempansa? Millaisissa väleissä hän heidän kanssaan on? Oletko sä tavannut heidät?
Olen toki tavannut. isä on todella mukava ja tulen hänen kanssaan hyvin toimeen, kun taas äidistä en pidä hirveästi koska mielestäni hän jatkuvasti yrittää omia tyttärensä. naiseni soittelee hänen kanssaan vähintään muutamia kertoja päivässä ja monesti jos olemme yhdessä suunnitelleet jotakin, tuleekin suunnitelmiin äkkiä muutoksia kun hänen äitinsä soittaa että hänellä on jotakin tärkeää tekemistä mihin tarvitsee apua tai hän oli ajatellut mennä johonkin tyttärensä kanssa. se ei vielä pelkästään ole ongelma mutta siinä vaiheessa siitä tulee ongelma kun yrittää kieltäytyä. Yleensä hän suuttuu tai ainakin loukkaantuu. muuten heillä on ihan hyvät välit mutta tuollaisia pikkuriitoja on kuitenkin valitettavan usein. -toivoton
"minun täytyy valita hänen ja perheeni välillä, koska hänestä ei ole normaalia että olen heihin viikoittain yhteydessä."
"naiseni soittelee hänen kanssaan vähintään muutamia kertoja päivässä ja monesti jos olemme yhdessä suunnitelleet jotakin, tuleekin suunnitelmiin äkkiä muutoksia kun hänen äitinsä soittaa että hänellä on jotakin tärkeää tekemistä mihin tarvitsee apua tai hän oli ajatellut mennä johonkin tyttärensä kanssa. "
Onko tää provo vai onko jompikumpi tai molemmat teistä vähän yksinkertaisia? Siis naisesi mielestä ei ole normaalia olla yhteydessä perheeseensä viikoittain ja itse on äitiinsä useamman kerran päivässä? Jos toi on totta, tulee mieleen konversio, eli naisellasi on kietoutunut äitisuhde, jonka vuoksi näkee sinnussa epänormaalin läheisen suhteen perheeseesi ja haluaa tuhota sen. Ovelaa, eikö?
Meillä on niin, että koska miehen äiti ei munua siedä, ja isä on vaionsa tossun alla, en heidän luonaan vieraile. Mies käy yksin.
Kun alettiin seurustella, yritin mennä hänen kotiinsa avoimin mielin ja järkytys oli kova kun hänen äitinsä alkoi heti ilkeilyn. Kautta rantain vihjailua, että "ollaanko tässä nyt tarpeeksi hienoja" minulle, ja kun minulla on poika, sen olisi pitänyt olla mulle häpeä; yksinäinen äitikin vielä! Viimeinen pisara oli se, että anoppi oli kylmä ja ilkeä pojalleni, joka kuitenkin on täysin syytön olemassa oloonsa.
Sanoin miehelleni, että kotonas saat käydä yksin. Helppoa se ei ollut, alussa ainakaan, mutta vuosien kuluessa on sujunut näin ihan ok. Hänen veljeensä, veljen vaimoon ja perheeseen on hyvät välit.
Minun kotonani ei kovasti käyty, olen kotoisin sellaisesta "nousukas-perheestä" eli vanhemmat luuli olevansa niitä "parempia ihmisiä." On nyt kuolleet molemat. Siitä kai se anoppikin sai tuon, ettei ole tarpeeksi hieno minulle. Olisi saanut kyllä tutustua minuun ennenkuin tuomitsi. No, näin on menty ja mennään vastakin.
Sano selvästi että et katkaise välejä sukulaisiisi, koska he ovat tärkeitä sinulle. On ihan normaalia olla viikottain sukulasiin yhteydessä.
Naisei on tosi kohtuuton ja tyhmä. Miten voit edes rakastaa häntä? Hän ei ainakaan rakasta sinua vaan haluaa omistaa. Anna hänen suuttua ja jos uhkaa erolla, sano selvästi että jos ei voi elää asian kanssa niin sitten pitää erota.
Eikö naiselle itsellä ole sukulaisia? Onko hän jotenkin mielisairas? Kuulostaa ettei ole terveen ihmisen meininkiä. Tulet vielä katumaan jos katkot välejä sukulaisiin. Sen verran voisi mielestäni tehdä myönnytyksiä että pitää yhteyttä muutaman kerran kuukaudessa, siis hiukan vähemmän ja katsoa tuleeko siitä sanomista. Jos tulee, ei naisen kanssa kannata elämäänsä pilata. Määräily ja hallitseminen vain lisääntyvät.
Jos annat naisen ohjata elämääsi ja alistut hänen määräyksiinsä, et tule olemaan onnellinen. Jos nainen sinua rakastaa, hän haluaa pelkkää hyvää.
Usko pois, nainen ei ole täysjärkinen. Joku psyykkinen ongelma on tuossa nyt takana. Ehkä hänen olisi syytä mennä terapeutille. Asia on aika vakava.
TOIVOTON,
minkä ikäinen nainen/tyttö on kyseessä?
Tuohan on päivänselvää, että kyseessä on hyvin kypsymätön, epävarma ja henkisesti vielä kehitystasolla oleva henkilö.
Paras oli antaa mennä vielä kotiinsa kasvamaan, vaikka eihän sitä voi taata että koskaan tuosta kypsyy. Ei kaikki, valitettavasti.
Anna naisesi suuttua ihan rauhassa ja liatat häne keskustelemaan ja kysyppä millaiset suhteet naisellasi on omiiin vanhempiisa ja jos huonot niin kysy miksi että silleen. Eihän tuo mitään ole jos viikottain on yhteydessä ja kun teillä ikää vasta 20v niin naisesi on joko narsisti tai muuten kieroon kasvanut ja häntä harmittaa kun sinulla on hyvät suhteet vanhempiisija hänellä suhde on mitä mitä on. Päätä itse mikä on tarkeitä ja kysyppä mikä naistasi vaivaa.
Toivoton
Onpas naisesi omistuksenhaluinen. Hän kuulostaa ihmiseltä, joka esittää yrittää pomottaa ja vaatia kumppaniltaan kohtuuttomia vaatimuksia. Nyt pidä puolesi! Älä katso moisia uhkailuja ja vaatimuksia läpi sormien. Käännä asia hänelle niin että hän joutuu miettimään tarkemmin että millaisia vaatimuksia oikein esittää. Yleensä tuollainen kiristäjätyyppi ja erolla uhkailija ei kuitenkaan ole se osapuoli joka parisuhteesta lähtee.. Loppupeleissä turvaverkkosi on juuri niissä sukulaisissasi, heitä älä hylkää...
Naisesi vaikuttaa aika nutcaissille. Sano suoraan että et aijo tehdä mitään valintaa.
Oma vaimoni oli ihan yhtä lapsellinen kuin naisesi suhteemme alkuvuosina. Näin muka liikaa vanhempiani (kerran/pari viikossa) ja häntä ei muka hyväksytty. Ääni kellossa muuttui vasta 6-7 vuoden jälkeen kun annoin tyhjästä nalkuttamisen mennä korvasta sisää ja toisesta ulos. Selitin myös asiallisesti vuosia että vanhempani ovat hyväntahtoisia ja mukavia. Nykyisin vaimoni mielestä vanhempani ovat läheisempiä hänelle kuin hänen omat vanhempansa ja auttavat aina kun apua tarvitaan. Nyt kyllä vanhempieni seuraa arvostetaan kun saadaan lasta hoitoon joskus ja vaimo on tajunnut vanhempien olevan aina apuna. Nyt jopa vaimo haluaa tulla mukaani vanhemmilleni auttamaan anoppiaan kaiken maailman puutarhahommissa ja kehuu kuinka häntä selkeästi arvostetaan. Jostain kumman syystä vaimolle kesti tämän päivän selvän asian ymmärtämiseen vuosia joka varmaan johtuu hänen omasta henkisesti kylmästä omasta perheestään. Tai en minä tiedä, mutta jokatapauksessa naisten rivien välistä väärin lukeminen on legendaarista ja voi helposti johtaa vuosien kiukutteluihin :)
Itse olen sitä mieltä vanhempien tehtävä on aina tukea lapsiaan ja lasten vanhempiaan. Kaveruuksiakin tulee ja menee, mutta perhe on ikuinen. Näin siis terveen ilmapiirin perheissä, mutta en sano etteikö jonkun vanhemmat tai veli/sisko voisi olla jostain helvetin syövereistäkin. Tasan ei käy onnen lahjat.
No huh:D Aika lapsellista! Ymmärrän kyllä kiintymyksesi tähän naiseen mutta ota nyt järki käteesi ja unohda tunteesi. Itsekin olen vanhempiini yhteydessä melkein joka viikko ja ikää kohta 40-v:)
Ehkä pitäisi yrittää keskustella asia jos se ei onnistu niin anna neidon jatkaa matkaansa vaikka siitä paskan maku suuhun jää:( Elämä jatkuu kuitenkin!
Mietipä jatkoa, oletko ajatellut, että aikoisit hankkia lapsia hänen kanssaan joku päivä? Muijahan kieltäisi käytännössä omalta lapseltaan toiset isovanhemmat. Tokikin on mahdollista, että ääni kellossa muuttuu silloin. Mutta haluatko ottaa sen riskin? Aika surullista olisi asia nimittäin lapsen kannalta. Elämästä jäisi puuttuumaan niinkin iso asia kuin toiset isovanhemmat ja koko sukukin käytännössä.
Ja myös itsesi kannalta perin ikävää, ettet saisi tavata omaa sukuasi. Kertakaikkiaan järjetöntä käytöstä naiseltasi, kun ilmeisesti sukusi kuitenkin pitää hänestä.