Jonkin verran nettideittailua harrastaneena olen todennut että suurin osa tapaamista naisista on keskenään hyvin identtisiä. He ovat viipyneet yhdellä paikkakunnalla vuoden-pari ja ilmeisesti aina uuteen kaupunkiin muuttaessa he hakevat nettitreffien kautta seuraa. En tiedä miksi paikoilleen asettuminen tuntuu olevan heille niin vaikeaa, mutta en ole kiinnostunut ihmisestä joka ei osaa luoda mitään pysyvää elämäänsä.
He asuvat vuokralla ja käyttävät kaikki ylimääräiset varansa matkusteluun. He ovat fiksuja ja koulutettuja, mutta levottomia ja lyhytjänteisiä.
Olen miettinyt että tässäkö on tyypillinen suomalainen noin kolmekymppinen nainen vai onko tietty ihmistyyppi hakeutunut nimenomaan nettitreffeihin.
He asuvat vuokralla ja käyttävät kaikki ylimääräiset varansa matkusteluun. He ovat fiksuja ja koulutettuja, mutta levottomia ja lyhytjänteisiä.
Olen miettinyt että tässäkö on tyypillinen suomalainen noin kolmekymppinen nainen vai onko tietty ihmistyyppi hakeutunut nimenomaan nettitreffeihin.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Hieman saman suuntaista käsitystä olen saanut monista naisista monia profiileja lukemalla. En kuitenkaan ole juuri tavannut tällaisia naisia, jotka olisivat jatkuvasti olleet muuttamassa kaupungista toiseen tai muuten elämän asiat olisivat jotenkin epävarmemmalla pohjalla. Paljon on kuitenkin naisia, jotka ovat olleet lähtöisin jostain muualta päin kuin täältä pääkaupunkiseudulta ja jotka ovat myös opiskelleet ympäri Suomea. Näissä ei tietystikään ole mitään pahaa. Mielenkiintoista vain on ollut se, että vähemmässä määrin olen törmännyt netissä naisiin, jotka ovat alunperinkin lähtöisin pääkaupunkiseudulta.
Itsekään en oikein innostu ihmisestä, joka tuntuu liikkuvan paikasta toiseen ja jolla ei tässä kolmenkympin molemmin puolin tunnu vielä olevan pysyvämpiä asioita elämässä. Skippaan kyllä helposti, jos tällaista on selkeästi havaittavissa jo profiilista tai muuten alkuvaiheessa. Itselläni kun on perusasiat elämässä aika vakaalla pohjalla niin haen siltä osin samantapaista ihmistä, jonka kanssa voisi yhteiseloa ajatella ja jopa mahdollista perheen perustamista.
Tuuliviirit ihmiset, oli ne sitten jatkuvasti muuttajia, tai sellaisia, ketkä ei
osaa päättää mitä elämällään tekee, niin eipähän jaksais katella.
tulossa sisään naisen vaginaan ja menossa senjälkeen ovesta ulos
Joo... en lähtisi ihan vuokralla tms. asioilla kuvaamaan noita naishenkilöitä, mutta se samankaltainen erikoinen levottomuus ja lyhytjänteisyys paistaa oikein läpi näillä naishenkilöillä.
Ajatusmaailma ja olemus on todellakin hyvin samankaltainen. Ja se pinna... se palaa monelta 40 vuotiaalta naiselta mitä ihmeellisimmistä syistä.
Olen alkanut karttaa heitä ja nettideittailukin on jäänyt sellaiseksi kirjaudu sisään - poistu puuhaksi.
Korkeakoulutetuissa ikisinkuissa varmaan on suhteellisen paljon tuollaisia tapauksia ja rivien välistä voi selkeästi lukea, etteivät lapselliset tapaukset kelpaa. Pitkästä parisuhteesta eronneiden ja lapsettomien määrä tuossa vaiheessa kuitenkin vähenee vuosi vuodelta. Mitäpä tuohon voi sanoa, elämä on valintoja täynnä ja jos painottaa yhtä asiaa, jokin toinen seikka saattaa olla vähemmän täydellisesti. Myös alhaisemmin koulutetuilla on yleensä vähemmän taipumusta juosta koulun tai työn perässä, ainakaan jatkuvasti.
Tässä yksi kolmekymppisen naisen profiili:
-asuu omistuasunnossa
-käyttää rahansa osin matkusteluun
-rahaa jää myös säästöön
-fiksu
-korkeakoulututkinto
Kuvatomalla profiililla ei miehiä saa. En tosin halua heitä naamataulullakaan naarata.
Ihan jees olis tuollainen profiili, mutta sellainen kenellä omistusasunto tuskin olisi innokas muuttamaan tänne maalle, jossa oma työpaikka on aika kiinteästi. Itsehän lähettelen viestejä kuvallisille, että kuvattomille hyvin paljon ratkaisee profiili. Ei tule laitettua viestiä "tyhjiin" profiileihin aika monella kuvauksena "ota selvää" ei noihin viitti aikaansa tuhlata, kun olis voinu siihen profiiliin edes vähän kirjoitella, ettei ihan sokkona joudu kaikkea kyselemään.
Tuohon kun lisää vielä urheilun harrastamisen ollaan täydellisen äärellä...
Tyypillinen nettinainen on nirppanokka.
Kaikissa muissa on vikaa, mutta itsessä ei mitään. Miksi vidussa sitä miestä ei vain löydy, vaikka ollaan niin täydellisiä. Kyllä parhaat kerätään lennosta pois!
Itse ollaan täydellisiä, mutta ei ole löytynyt vertaista miestä rinnalle. Pitäähän miehenkin olla täydellinen, että kelpaa täydelliselle naiselle!
Alkakaa miehet tsemppaamaan, ja kehittäkää itseänne! Aloittakkaa vaikka siitä, että lopetatte valehtelun. Valheella on lyhyet jäljet, ja valheellisella lyhyet deitit.
Netissä ei olo edes lennossa kerättäviä kunnollisia miehiä. Petollisia keskenkasvuisia ovat kaikki olleet tähän mennessä!
Ei ole huonompia tai parempia miehiä tai naisia, on vain erilaisia ihmisiä. Joku joka on yhdelle aivan vääränlainen, on toiselle täysosuma. Kun me itsekin olemme erilaisia ja haluamme erilaisia asioita. Ei ole olemassa mitään yhtä kaikille sopivaa nais- tai miestyyppiä.
Pelottavimpia ja karteltavimpia ovat juuri nämä miehet, jotka "suuttuvat" kun eivät herätä naisessa kiinnostusta. Huh, stalkkeriainesta..
Treffailun tarkoituksena on katsoa kiinnostaako. Jos ei kiinnosta, niin ei todellakaan ole mitään velvoitteita toista kohtaan. Jotkut epätoivoiset miehet olettavat, että nainen on jotenkin velvollinen selittämään miksi ei kiinnosta. Aivan kuin kyse olisi jostain kaupankäynnistä tai oletuksena olisi että kuka vaan tietyt kriteerit täyttävä mies käy. Tai sitten on kiittämätön ja ylimielinen. Yök, mikä tyyppi..
Kyllä on miehillä huono itsetunto, jos ajattelee noin. Kyllä te kelpaatte omina itseinänne, kunhan olette omia itsejänne. Eikä me naiset kuvitella olevamme täydellisiä. Ei kukaan ole.
Mutta miksi myös niin monille ihan rehellisillä, kunnollisilla ja mukavilla miehillä on väärä ikä ja väärä syntymäaika? Pelkäävätkö kaikki että joku tunnistaa? Jotkut harvat ovat ihan rehellisiä, yhdeksällä kymmenestä on väärät tiedot.
Se varmaan on noilla naisilla sellaista aika monesti, nuoresta tytöstä asti tottuneet luottamaan siihen että voi viettää carpe diem -elämää kun pappa ja mamma kustantaa jos tulee jotain äkkipakollista ja aina voi alkaa seurustelemaan (siipeilemään) jonkun könsikkään kanssa jos ihan konkurssi meinaa uhata, tietysti niille jossain vaiheessa tulee tylsää ja sitten pitä kehittää joku parisuhdekriisi jotta pääsee siitä tylsästä tyypistä eroon ja sinkkuilemaan vaihteeksi, silloin pitää sitten matkustella ja nähdä vähän mualimoo jotta voi seuraavalle "uhrille" kehuskella vauhdikkaalla elämällään.
Miehillä ei ole tuollaista mahdollisuutta koska nainen kyllä löytää elättäjämiehen mistä vaan helposti mutta mies ei, ei juurikaan ole naisia jotka alkaisivat tai kykenisivät elättämään siipiveikkomiestä, siksipä mies joutuu opettelemaan jo aika pian työelämään siirryttyään "järkevämmän" elämisen mallin jossa ensin sääästetään ja sitten asutaan omistusasunnossa.
Edellämainituista johtuen varmaan tuleekin sitten tuo löytämisen vaikeus kolmenkympin korvilla ja sen jälkeen, ne naiset ei ole tajunneet vanhentuneensa eivätkä sitä etteivät ole niin haluttavia kuin parikymppisinä, nostelevat nokkaansa entiseen malliin jos havaitsevat miehessä pienenkin puutteen ja miehet taas kun ovat nyt jo saaneet haalittua jonkinlaista oaisuusmassaa eivät ole kovin halukkaita enää ottamaan noita yli-ikäisiä prinsessoja siivelle elämään, jos kerran pitää ottaa toinen jakamaan työnteolla hankittuja varoja niin miksei sitten ottaisi mahdollisimman nuorta ja nättiä, sehän taas sitten korpeaa näitä hieman vanhempia naisia kun mies hakee ikäistään nuorempaa.
Kyllä meitä naisiakin on, jotka ollaan totuttu elättämään itsemme. Korkealla koulutuksella ja perheettömyydellä itsensä elättäminen ja omistusasunto ovat myös sinkkunaiselle mahdollista ja myös täällä pk-seudulla.
Miehet joilla on pieniä lapsia, ovat sikäli problemaattisempia kuin lapsettomat, että "äitipuoli" saattaa ajan kanssa kiintyä lapsiin, mutta heihin ei ole mahdollisen eron tullen mitään oikeuksia, vaikka olisi pitkässä suhteessa osallistunut kasvatukseen paljonkin (Miehen suhteen ero taas tarkoittaa, ettei häntä edes tahdo tavata, vähään aikaan ainakaan.) Tietty varovaisuus isien kanssa on siis paikallaan.
Toki on fiksujakin naisia ja onnistuu ilman muuta naiseltakin. itse voisinkin tietyin edellytyksin hyväksyä pidemmäksikin aikaa naisen jolla asiat kunnossa ja pystyy osallistumaan niihin omakotijärvenrannalta -unelmiin, niitä joilla noita unelmia piisaa mutta odottavat miehen ne kokonaan rahoittavan tunttuu olevan mutta niitä jotka edes vähän osallistuisivat mys rahoitukseen on harvemmassa.
Sama vika naisissa, vaikkei lapsia vastaan mitään olisikaan on siinä vähän turhan tuhti paketti jos naisen lisäksi lapsia tulee kertaheitolla, siksi mieluummin lapseton nainen.
Ei normaalit aikuiset sinkkunaiset harrasta nykypäivinä enää juurikaan sitä, että muuttasivat miehen luota toisen luo tämän elätettävänä. Joskus viime vuosisadalla oli varmaan pakko, mutta nykyään sinkkunainen pärjää vallan hyvin omillaan. Joillain juopoilla tai muuten holtittomilla miehillä, ehkä naisillakin voi olla tuollaisia siivelläelämispiirteitä, mutta en tiedä onko siinäkään kyse niin paljon rahasta kuin siitä, että huolto pelaa. Joidenkin naisten hoivavaistoon vetoavat tällaiset reppanamiehet, ja he lankeavat hyysäämään näitä miehiä. Toki voi olla myös miehiä, jotka hoivailevat vastaavia naisia, ja ehkäpä sinä olet sellainen?
Sitten on erikseen nämä hyvin nuoret tytöt, jotka muuttavat suoraan kotoa jonkun itseä vanhemman miehen kämppään. En tiedä, onko se hyväksikäyttöä, ja jos on, niin onko mies siinä ollenkaan se hyväksikäytetty osapuoli. Tyttö ehkä ajattelee löytäneensä elämänsä rakkauden, tunteeko mies samoin? Vai tuumiiko vain niin kuin sinä, että otanpa siivelle elämään jonkun mahdollisimman nuoren?
Nykyäänkin kyllä moni aikuinen nainen elää miehen rahoilla, mutta ne ovat yleensä hoitovapaalla olevia perheenäitejä, jotka hoitavat sen rahan edestä miehen lapsia ja kotia.
No olipas taas yleistävää ja katkeran oloista tilitystä!
"He asuvat vuokralla ja käyttävät kaikki ylimääräiset varansa matkusteluun. He ovat fiksuja ja koulutettuja, mutta levottomia ja lyhytjänteisiä."
On se hyvä, että osaat analysoida muutaman tapaamisen jälkeen noin perusteellisesti ihmisen luonteen levottomaksi ja lyhytjänteiseksi! Kannttaisi harkita psykiatrin tai ennustajaukon uraa!
Jos kyseinen matkusteleva elämäntyyli ei itseesi uppoa, niin ei se tarkoita, etteikö se uppoaisi joihinkin muihin miehiin. Voin kertoa, että myös erittäin monet miehet elävät kuvaamallasi tavalla eikä se ole mikään ongelma, päinvastoin! Sitäpaitsi miksi pitäisi ottaa kauheat lainat ja ostaa hieno omistusasunto, jos ei kuitenkaan siellä edes paljon olisi? Onko se ostettava vain siksi, kun muutkin ostavat? Kun kaverillakin on, niin pitäähän munkin tms. Typeryyttähän se olisi!
Jos ihminen haluaa elää kuvaamallasi tavalla, oli kyse sitten miehestä tai naisesta, ei se pois sinulta luulisi olevan! Kyllä nettipalstoilla pyörii niitäkin naisia, jotka haluavat omakotitalon jostain pieneltä paikkakunnalta, koiran ja lapsia ja haluavat elää elämänsä loppuun asti sellaista hiljaista ja rauhaisaa elämää samassa paikassa samankaltaisen miehen kanssa.
Miksi siis edes kiinnität huomion matkustelevien ja "levottomien" naisten profiileihin? Eikö matalammin koulutettu nainen enää sitten kelpaakaa, vaikka hän haluaisi elää kaltaistasi tasaista elämää? Vai mistä nyt kiikastaa?
Itseäni ihmetyttää nämä jatkuvat valittajamiehet tällä palstalla. Joko heitä on paljon tai sitten samat ihmiset valittavat joka asiasta ja koko ajan (en siis ihmettelekään, ettei seuraa tunnu heille löytyvän!). Usein valitetaan siitä, että nainen ei satukaan olemaan juuri sellainen, jota ITSE on hakemassa. Voi voi!
Koita ymmärtää, että jokainen haluaa luoda elämänsä juuri sellaiseksi kuin itse parhaaksi näkee. Jos haluaa asua vuokralla ja laittaa ansionsa matkusteluun, sen sijaan että tuhlaisi ne esim. kalliisiin hifi-laitteisiin, huonekaluihin, autoihin ja kodinkoneisiin, niin anna ihmisen elää siten. Se ei ole sinulta pois! Nettitreffien eräs tarkoitus on kai se, että löytäisi kaltaistaan seuraa, joten matkustelevat ja sillä tavoin elämästään nauttivat voivat kohdata toisensa. Ja taas sinun kaltaiset paikallaan pysyjät ja rauhallisempaa elämänrytmiä kaipaavat voivat kohdata toisensa.
Tuollainen toisten elämäntavan arvostelu on kyllä todella ahdasmielistä ja lapsellista (mutta näköjään melko yleistä tälläkin palstalla!) ! Ei kaikkien pidä elää sen muotin mukaan, jonka sinä olet itsellesi luonut tai jota suurin osa kansalaisista tietyssä iässä elää (moni vieläpä siitä kärsien, koska eivät ole uskaltaneet poiketa massasta)!! Jokainen nainen ja mies eläköön tyylillään.
En minä mielestäni niin kovin pahasti kirjoittanut. Tietysti hieman harmittaa kun kerta toisensa jälkeen joutuu toteamaan että tämäkin nainen on aika liikkuvaista sorttia. En minä halua ketään kahlita, joten päästän heidät lentämään vapaasti ennenkuin he alkavat itse rimpuilla irti.
Jos ihminen asuu paikkakunnalla vuoden-pari ja aina muuttaa uuteen kaupunkiin ja hankkii uuden työn, niin ei mielestäni tarvitse olla psykiatri todetakseen että hieman levotonta elämää se on.
En tiedä enää mikä on massasta poikkeamista ja mikä ei. Voisi ajatella niinkin että ihminen joka nykyään osaa vakiintumisen taidon, on erikoinen ja poikkeava. Ainakin naisista puhuttaessa näin saattaa olla.
Miten voi vakiintua, jos vakituista työtä ei ole tarjolla? Nykyään tehdään todella paljon pätkätöitä ja moni muuttaa saadakseen tehdä oman alan töitä.
Jos vaihtoehtoina ovat samalle paikkakunnalle jääminen ja työttömyys tai erilaiset vastenmieliset hanttihommat tai sitten muutto uudelle paikkakunnalle ja mieluisa oman alan työ, niin en ihmettele jos moni valitsee jälkimmäisen.
Tuo on tietysti ihan totta, mutta kannattaako silloin edes etsiä parisuhdetta jos elämä on noin epävarmalla pohjalla? Eikö se ole aika paljon luvattu että ihminen kykenisi sitoutumaan toiseen ihmiseen tuollaisessa tilanteessa?
Minä pistän mieluummin pelin poikki kuin alan odottamaan uusia muutoksia ja sen myötä uusia murheita.
Eiköhän niitä paikoilleen jämähtäneitä ole liikaakin Suomessa. Niitä työttömiä sellaisia sitten me "levottomat" ihmiset elätämme sen valtionvelan lisäksi, joka kokonaisuudessaan menee maakuntien asuttamisen kustannuksiin - ja samaan aikaan maassa myös työvoimapulaa.
Itse toivon, etten koskaan jämähdä, se olisi kauheinta, mitä voisi käydä... Olen tottunut, että töitä mennään ja tehdään siellä, missä niitä on. Itselleni kysymys on ennen kaikkea VASTUUNOTTAMISESTA, eikä sen pakoilusta. On vastuunkantamista myös kouluttautua uudelle alalle, jos oman alan duunit loppuu. Joten lisää "levottomuutta" tähän maahan!
Harrastat varmaan myös nettideittailua? Kai kerrot tilanteesi avoimesti ettei vastapuolelle tule turhia odotuksia?
Kyllähän ihminen voi haluta pysyviä asioita elämäänsä ja pystyä myös sitoutumaan parisuhteeseen, vaikka työelämässä olisikin epävarmempaa ja vaihtelevampaa. Myös kaukosuhteet voivan joillain toimia, vaikka eivät ne tietenkään kaikille sovi.
Jokaisella on mielestäni oikeus hakea parisuhdetta ja rakkautta elämäänsä, jopa vakavasti sairaalla tai moniongelmaisella ihmisellä. Se, että ei ole vakituista työpaikkaa on hyvin pieni ongelma ihmisen elämässä, ja monille se ei ole ongelma ylipäätään.
Minun käsitykseni mukaan "levottomuus" johtuu kuitenkin useimmiten ihan omasta tahdosta kuin työelämän epävarmuudesta. Siinä heitetään miehelle aika kova haaste että ensin pitäisi hurmata nainen ja sitten vielä muuttaa tämän koko luonteenlaatukin. Varmaan moni vauhdikas ihminen haluaisi vakiintuakin sopivan kumppanin löydyttyä, mutta mielestäni tulisi myös itse yrittää virittää luonteenlaatuaan siihen suuntaan että vakiintuminen olisi edes mahdollista.
Miksi pitäisi vakiintua? Eihän se voi olla mikään ihannetavoite. Moni pitää vakiintumista jämähtämisenä. Maailma ei tule koskaan valmiiksi "tässä vihdoin ollaan ja tässä pysytään". Mitä väliä sillä sortin liikkuvaisuudella on? Joku voi yhtä hyvin päättää laskeutua kainaloosi, jos teet siitä hänelle hyvän paikan.
Mikset sinäkin nauttisi siitä kahden vuoden suhteesta tai kuinka kauan se sitten kestääkin? Eihän elämää voi suunnitella etukäteen, kuinka kauan aikoo elää jonkun kanssa. Tai kuinka kauan aikoo olla jossain työssä tai asua jossain. Kohdalle voi aina osua jotain, mihin pitää tarttua. Heittäydy rohkeasti elämään, elämä kantaa minkä kantaa, äläkä laskelmoi niin paljon. Jos kohdalle tulee joku josta tykkäät ja joka ehkä tykkää sinusta, tarttukaa hetkeen. Se voi kestää, mutta voi olla että ei. Teillä on kuitenkin hienoja yhteisiä hetkiä joita voitte muistella myöhemmin ja tiedätte ja muistatte eläneenne. Ei pidä olla niin negatiivinen. Ota oikea asenne.
Kyseenalaistaminen on hyvä taito ja varmasti hyvin moni elääkin juuri kuten kuvailit. Omasta mielestäni liiankin moni mutta se on vain minun mielipiteeni, ei sen enempää. On kuitenkin myös meitä, jotka kaipaavat pysyvyyttä elämäänsä siinä määrin kuin se on mahdollista. Tuttu kassaneiti kaupassa, pihassa vanha lehmus, työkaverit joista on vuosien myötä tullut enemmän kuin työkavereita. Kaikki ne tuovat hyvää mieltä ja tieto siitä ettei tarvitse aina aloittaa kaikkea alusta, ilahduttaa.
Parin vuoden suhde kuulostaa kamalalta. Luopumisen tuska on liian suuri. Paljon suurempi kuin seikkailun viehätys.
Voi että, tän mäkin olisin kirjoittanut, mutta ehdit ensin. Terveisin kolmekymppinen, lyhytjänteinen ja koulutettu kaunis nainen. Ja kaikki ylimääräiset rahat eivät mene matkusteluun, mutta hyvin paljon.
Joo, mutta ehkä sä oot ollut niille naisille väärä ja ne ei sua halua. Kyllä moni vauhdikas haluaa vakiintua, mutta ei tylsän kanssa. Paitsi, että ei se arki nyt niin hauskaa ole ja ei siitä aina tuu huumoria revittyä. Sä et oo vaan kohdannu sitä oikeeta. Vauhdikaskin mimmi varmasti kävis sulle, ja tois väriä sun elämään, ja varmasti muuttaisit vaikka kuuhun, jos se vain olis oikea nainen. Eikö näin?
Ei rakkaus mikään järkiliitto ole. Moniko miettii sopivan kohdalla, että ei nyt voi kun elämä on epävarmalla pohjalla. Me jokainen haluttas olla jonkun kans. No ei kaikki!
Jostain syystä tuontyyppiset ovat osuneet juuri sinun kohdallesi. Ehkä vedät heitä jotenkin puoleesi? Täällä on kyllä ihan kaikenlaisia naisia niin kuin miehiäkin, eikä vain jotain tiettyjä ihmistyyppejä.
Minä esimerkiksi olen asunut täällä lähes 30 vuotta, omistan asuntoni, en ole viime aikoina matkustellut kovin paljon. Mutta en olekaan noin kolmikymppinen. En komikymppisenäkään ollut tuollainen. Tein ahkerasti töitä, omistin ailloinkin asuntoni, matkustelin - miehen kanssa, olin naimisissa.
Nykyään moni 30-vuotias ei ole vielä löytänyt elämäänsä, paikkaansa, itseään. Pakko asua vuokralla, kun ei ehkä ole mahdollisuutta ostaa omaa tai ei halua vielä asettua minnekään, kun ei ihan tiedä mitä haluaa. Ennen sellaisia oltiin parikymppisinä. Nykyään opinnot venyvät, pätkätöitä tehdään pitempään, löydetään "se joku" aika myöhään jos koskaan, perustetaan perhe myöhään jos koskaan.
iMitä heidän sitten sinun mielestä pitäisi tehdä ja millaisia olla? Omistautua sinulle, kotiutua hellan ja nyrkin väliin? Tai asua omistusasunossa ja ottaa sinutkin sinne asumaan?
Turhaan menin kirjoittamaan siitä vuokralla asumisesta ja matkustelusta kun se vei keskustelun vähän sivuraiteille. Yritin vain kuvata sitä ihmistyyppiä, joka kerta toisensa jälkeen ilmestyy treffeille.
Minä en määrää muiden ihmisten tekemisistä, mutta mukava olisi tavata pitkästä aikaa nainen jolla on juuret jossakin ja joka olisi osoittanut ihan konkreettisestikin osaavansa pysyä hetken aloillaan. Aloillaan pysymistä voi olla vaikka pitkä parisuhde tai työsuhde, asuminen samalla paikkakunnalla.
Eikö sinussa herättäisi yhtään epäluuloja mies joka ei voi asua kahta vuotta pidempään samassa kaupungissa?
Tulin äkillisesti sinkuksi, kun 30-vuotinen kumppanini ilmoitti eräänä päivänä löytäneensä uuden vaimon. Olen asunut samassa maakunnassa lähes koko ikäni ja samassa asunnossakin viimeisen vuosikymmenen. En asu vuokralla eikä minua ole koskaan kenenkään tarvinnut elättää. Olen työssäkäyvä ja koulutettu ja olen myös pitänyt huolta kunnostani ja ulkomuodostani ikäni sallimissa rajoissa. Joten tuo stereotypiasi ei ainakaan minuun kolahtanut.
Ja teitä miehiä vielä ihmetyttää kun naiset eivät koe saaneensa lottovoittoa kun joutuvat asettumaan aloilleen 30-vuotiaana!? Siis hei haloo!!! Mitä teillä on TARJOTA fiksuille ja koulutetuille naisille? Kotona löhöämistä, päivästä, viikosta, vuodesta toiseen. Aina sitä samaa.
Uskon ja toivon että Suomen kansa kuolee sukupuuttoon. Minä en ainakaan ala lisääntymään idioottien kanssa.
Hahaa, fiksut ja koulutetut naiset. Mikä klisee. Mitähän sinäkin itsestäsi luulet...
Pitäisi näiden kolmekymppisten miesten (siis vain nämä VINKUJAT!) tajuta myös se, että me nuoremmat naiset (päälle 20, mutta ei yli 25) emme halua myöskään mitään vinkujaa mieheksi. Monikaan meistä ei halua vielä mitään omakotitaloja tai lapsikatraita.
Lapsia aion tehdä kolmekymppisenä, jos silloinkaan. Mieluiten teen lapset myös samanikäisen miehen kanssa, joka haluaa elää tämän ikäisenä ilman lapsia tai aikomusta hankkia sellaisia tässä vaiheessa elämää.
Kolmekymppisten naisten matkustelussa ja vapaassa elämäntyylissä en näe mitään pahaa enkä voi käsittää miehiä, joiden täytyy mollata sellaisia ikäisiään naisia. Sellainen nainen voi vakiintua sellaisen miehen kanssa, joka haluaa itsekin matkustella eikä vakiintua samoihin tylsiin arkikuvioihin. Ehkä sinun olisi kannattanut tehdä ne lapset jo parikymppisenä saman ikäisen naisen kanssa, niin eläisit nyut sitä vakiintunutta omakotitaloelämää perheesi kanssa! Mikset tehnyt ajoissa asioita, koska nyt vain olet katkeroituniut, kun samanikäisesi naiset eivät haluakaan kaikki samaa ja parikymppisiä taas ei vielä kiinnosta lapset perheineen. Oma moka.
No eihän se kenenkään moka ole. Ihmiset ei vaan osaa etsiä oikeanlaista seuraa itselleen. Itse olen ottanut jo niin paljon osumaa, että vasta 25-vuotiaana tajusin kelle naisille edes alan juttelemaan. Sen huomaa helposti, jos osaa vaan avata ne silmät eikä juosta tissien ja pyllyjen perässä.
Tää aika on sellanen että pitää muuttaa jos haluaa opiskella, pitää muuttaa jos haluat töitä/ mieleisen työn, pitää muuttaa jos tahdot tehdä uratikapuut (kuten mieskin). Ura pitää laittaa hyvälle alulle, ennen lastentekoa. Pitää olla taitoa ja meriittiä millä palata takaisin työelämään. Ajat ovat niin epävarmat, että mikään suunittelu ei tuo turvaa yhtään mistään. Mies onkin usein se työtön osapuoli. Naisen pitää olla varautunut siihenkin.
Ja koska miehet eivät seuraa uranaista kuten naiset ovat kautta-aikain seuranneet miestä. Nainen pakkasi kodin kun miehen työkomennus vei ulkomaille tai toiseen kaupunkiin. Nainen jääkin nykyään helposti yksin. Poikaystävät jäävät jo opiskeluaikaan tai viimeistään kun muutetaan ekan työn perässä.
Kun olet jo vuosia joutunut/ saanut rämpiä yksin...toteuttaa ja tehdä päätökset yksin....niin otatko siihen jonkun kouluttamattoman yhden kylän paavo-petterin jakamaan sinun kanssasi elämäsi iltapäivää? Vaikka nainen tietäisi tarkkaan mitä tahtoo elämältään (lapsia, vakaan, mukavan elämänkumppanin) tänään ja tulevaisuudessa, miehet eivät välttämättä kestä kuulla sitä. Jos nainen tajuaakin tämän ja on avoin kaikille vaihtoehdoille....eli katsoo mitä vastaan tulee ja valmis joustamaan (ehkä) miehen toiveille. Sekö on tai näyttää epävarmuudelta?
Tää aika on paska. Tolkutetaan että täällä on kaikki mahdollisuudet ja käytännössä pitäisi olla aika yli-ihminen. Naiselta vaaditaan naisen ja miehen ominaisuuksia.
Aika muutti naisen miehen huomaamatta. Nainen kasvoi ja lensi pesästä.
Ja kaiken lisäksi (myös tutkimusten mukaan ) kotityöt ja lastenhoito lankeaa edelleen suurilta osin naisen harteille. Naisen pitää jaksaa hoitaa lapset ja tehdä lapsikatraalle sekä miehelle ruoat rankan työpäivän jälkeen. Tällä välin mies on jo harrastustensa parissa tai makaa sohvalla katsomassa formuloita. Jos nainen tästä huomauttaa, se on sitä nalkutusta, miesten kielellä!
Kuinka moni kouluttautunut nainen on halukas tähän perinteiseen rooliin, jossa nainen hoitaa lähes kaiken kodissa. Ainoa ero entiseen on se, että nyt nainenkin on töissä ja ansaitsee itse elantonsa..silti kaikki vanha on melko samaa puuduttavine arkineen. Parisuhde kärsii, mutta erokin on huono idea. Ylempi linkki tutkimuksista on hyvä. Perheen perustamisen myötä haaveet ihanan ammoisasta perhe-elämästä joutavat romukoppaan. Lapsiperheen arki on jatkuvaa työtä, jossa oma itse jää taka-alalle. Kannattaa harkita kahdesti!
Ei kelpaa nainen, joka ei ole kiinnittynyt yhdelle paikkakunnalle, vaan muuttanut paljon, mutta yhtään sen enempää ei näytä kelpaavan sellainenkaan nainen, joka asettunut aloilleen ja vakiintunut tietylle paikkakunnalle, koska sellainen nainenhan ei taas ole valmis muuttamaan miehen luokse ties minne.
On ristiriitaista toivoa naista, joka olisi kiinnittynyt omalle asuinpaikalleen ja vakiintunut paikoilleen, mutta odottaa silti, että se sama nainen olisi sitten valmis muuttamaan kuitenkin miehen luo asumaan jollekin toiselle paikkakunnalle.
Teille miehille ei kanssa mikään ole hyvä. Ja aina se vika on vain naisen valinnoissa, asenteissa ja ajatusmaailmassa.
Noh, eipäs nyt synkistellä ihan tolkuttomasti. Minä ainakin ajettelen että yhteenmuuttaminen kyllä onnistuu tavalla tai toisella, eikä se aina ole suinkaan niin että naisen pitäisi muuttaa. Ne on järjestelykysymyksiä, mutta jos toinen on levoton ja jatkuvaa vaihtelua kaipaava, niin se onkin jo hankalampi juttu.
Miksi ihmeessä ap:n on otettava vaihtelunhaluinen ja "levoton" nainen? Eikö olisi parempi keskittyä niihin, jotka eivät pahemmin matkustele ja ovat muutenkin aloillaan olevaa tyyppiä? Netissä on paljon niitä naisia, jotka haluavat olla aloillaan ja ovat sitä koko ikänsä olleetkin. joten mikä ap on oikein ongelma?
Ei kai tässä mitään valtavaa ongelmaa ole, mutta ajattelin että keskustelemalla aiheesta voisin ehkä ymmärtää paremmin näiden vaihtelunhaluisten naisten ajatusmaailmaa.
Ja viimeisimmät kolme treffikumppaniani ovat olleet juuri tällaisia tapauksia. Varmaan aloillaan oleviakin naisia on, mutta saisi olla enemmänkin. Tietysti voisi yrittää paremmin selvittää etukäteen taustat, mutta eipä kai tämä sentään niin vakavaa ole. Ihmetyttää vain tällaista entistä maalaispoikaa näin hurja meininki...
No miksi entinen maalaispoika on valinnut juuri ne tyypilliset-levottomat-uraputkinaiset treffikaveriksi? Halusitko kurkata milta näyttää ja kuulostaa uranainen? Opiskellut ja matkustanut? Kyllähän sellainen selvitää jo esittelytekstissä ja säpossa. Vai juttelitko ollenkaan? Menitkö muiden neuvojen mukana "äkkiä treffeille, ettei tule väärää käsitystä".
Valkkaa kukkamekkonen saparopää siitä naapurista. Kyllähän sä sellasen profiilin erotat netistä ja kuulostelet miltä meilit kuulostavat. Ei kannata valkata sen valokuvan perusteella. KUUNNELKAA TOISIANNE.
Olet huomannut sen minkä moni muukin. Naiset ovat opiskelleita yksinäisiä ja miehet ei ymmärrä mikä meni vikaan. Aika erikoinen tilanne.
Kaikki tekevät virheitä, mutta otan opiksi kun jatkossa treffikaveria yritän etsiä. Eivät naiset tätä levotonta menneisyyttään mitenkään erityisemmin mainosta - kyllä se on tullut ilmi vasta hiljalleen. Ja jos joskus sattuu niin harvinainen tilanne että nainen ottaa minuun yhteyttä, niin onhan sitä sen verran imarreltu ja ihmeissään että lähtee treffeille aika kritiikittömästi.
Mutta en minä tässä omaa kurjaa kohtaloani niinkään valita, ihmettelen vain että missä ne saparopäät nykyään ovat. Ei niitä ole niin paljon tarjolla kuin ehkä kuvittelet.
Kyllä mä kerron jo heti alkuun, etten ole mistään kotoisin. Lähtöisin kyllä. Isän perhe oli jos ties monennessa polvessa siitä kaupungista. Sodan jälkeen alkoi muuttaminen.
Olen asunut monessa kaupungissa ja suhtaudun siihen luonnollisesti.
Se alkoi jo lapsena, perheeni muutti muutaman kerran. Minä tietysti mukana. En olisi halunnut jättää ystäviä, mutta eihän lapsilta kysytä. Myöhemmin muutin opintojen ja työn perässä.
Se on fakta enkä peittele sitä. Se ei ole mitään, mitä pitäisi hävetä. Tunnen paljon kaltaisiani ihmisiä. Ei paikalleen asettuminen ole ongelma, haluan sitä. Mutta kotini on siellä missä satun asumaan ja toivoisin rakkaani vierelleni. Ja olen edelleen myös avoin jos hänellä olisi suunnitelmia muuttaa koti tai jopa ulkomaille. Kieltämättä yhden kaupungin maalaispoika tuntuu oudolta. Ehkä vähän ahdistavalta. En usko että hän hyväksyisi minun maailmaani ja tapaani ajatella. Pelkäisin myös odotuksia vanhasta naisen asettamisesta kotiin...sitä alistavaa karjakkoasemaa. Mies voi feikata olevansa kaupunkilainen mutta opitut perusarvot tulevat myöhemmin esille.
Olen perustuksiani myöten tässä ajassa. Mies on minulle tasa-vertainen kumppani ja me pidämme toisistamme huolta omien kykyjemme mukaan. Vanhassa maailmassa mies on laiskotteleva ja väkivaltainen päälliikkö. Niitä näkee vielä yllättävän paljon. Isiltään oppineet arvot.
Kirjoitit että paikalleen asettuminen ei ole ongelma, mutta minä pistän kyllä mielessäni ison kysymysmerkin lauseen perään. Onko tosiaan niin helppoa muuttaa elämäntyyliään kerralla? Minä luulen että monet naiset haluaisivat kyllä vakiintua ja ehkä uskovat itsekin kykenevänsä siihen, mutta tuskin se ihan helppoa on. Sehän tarkoittaisi sitä että ei pystyisikään enää tekemään yksin radikaaleja ratkaisuja vaan toistakin pitäisi yrittää huomioida.
No mutta enhän mä vakumissa ole elänyt. Onhan mulla ystäviä, sukulaisia ja työprojektit joiden mukaan tehdään edelleen kompromisseja ja päätöksiä. Yhdessä.
Ja kyllä. Olen väsynyt kulkemaan ja arkeni on nykyisin hyvin vaatimatonta jonkun mielestä. Lenkit ja kirjasto on luxusta. Tiedän monta maailmalla seilannutta, jotka muuttavat jonnekin syrjäkylään ja nauttivat siitä elämäntyylistä. Joo, muutamat heistä ovat yksinäisiä. Katsos elämänkatsomus muuttuu maailmalla avarammaksi, eikä nipotukset kuuluu enää siihen asiaan. Sitä toivoisi siinä vaiheessa kumppanilta vähän isompia kurveja, rauhallista ja sallivaa luonnetta. Perussetti (volvo, kultainen noutaja, rivarin pätkä, 1,5 lasta ja takka olohuoneeseen) voi tuntua tylsältä. Hirsimökki ja kokeileva energiantuotanto voisi olla jo virkistävää. Tiedätkö. Ei saisi olla niin laatikko. Ja kalja ei ole ainoa virikettä tuottava asia. Onhan elämässä muutakin.
Jokainen on yksilö, mutta aikansa kutakin. Suomi on kotimaa. Harva seilaa lopun ikäänsä. Ota selvää treffikaverin tulevaisuuden toiveista. Kysy, juttele. Oikealla luonteella ja asenteella voitte hyvinkin sopia seilori-naisen kanssa yhteen. Onhan sulla sydän. Kuulostat ainakin siltä ja se on harvinaista herkkua nykyään.
Eihän täydellistä löydykkään. Mun mielestä vaikutat vähän ahdasmieliseltä ja unohdat, että on monta tapaa elää elämää. Ja oma onnellisuus kai se on tärkeintä. Ei kukaan ole sen parempi tuomitsemaan toisen omaa. Onko sun mielestä vain sun oma elämäs se oikea ja etsit siihen sopivaa naista? Ja voit itsekkin saada kenkää ja joudut miettimään elämän suuntaas. Nyt on niin helppo puhua. Oon mäkin deittaillut näitä netin miehiä. Ja kaikki he ovat olleet erilaisia taustaltaan. En kylläkään heistä kestään ole tykännyt.
Ehkä et oo tavannut tarpeeksi erilaisia, naisiakin kun on monenlaisia. Vaikka nyt kuin olis tuuliviiri, niin kun itse olen, niin ei se tarkoita, etten osaisi itsestäni huolehtia. Ja lapsen haluan ehdottamasti, mutta ei isää oo löytynyt. Turha siis tuomita sunkaan ihan vaan sen perusteella, että on vaihtelunhaluinen yms.. Ota sellanen joka sulle kelpaa, niin ei tarvi täällä urputtaa. Etsivä löytää.
On se kumma kun kerrankin mies olisi tositarkoituksella ja terveen kriittisellä mielellä liikkeellä, niin ei sekään kelpaa :)
Saamistani vastauksista voisin päätellä että epäilykseni on oikeansuuntainen. Nettitreffejä harrastavat nimenomaan "tuuliviirit". Aloitusviestini oli lievästi provosoiva jotta keskustelu heräisi, mutta en tietenkään pidä omaa elämäntyyliäni parempana kuin muiden. Ehkä jopa kadehdin näitä naisia jotka elävät hetkessä, huomista murehtimatta. Ei se silti tarkoita että siitä yhteiselämästä mitään tulisi.
Onnistunut parisuhde on muutenkin niin haastava juttu, että en kaipaa siihen enää lisää vaikeusastetta levottoman kumppanin muodossa. Ja kyllä, yritän "ottaa" minulle sopivan, mutta onhan tässä urputtamisen lomassa tullut ihan hyviä pointteja vastaan jotka ovat pistäneet miettimään tarkemmin omia käsityksiä. Ei tämä minun mielestäni ole turha keskustelu ollut, vaikka monet tuntuvat olevankin sitä mieltä.
Minä olen jo 40 v ja ollut työelämässä 15 vuotta. En ole vielä löytänyt vakituista työpaikkaa. Yleensä minulla on 6 kk tai 1 v määräaikaisia työpaikkoja. Minulla on korkeakoulututkinto. Olen koko ajan siis oikeastaan työnhaussa. Työttömänä en ole ollut päivääkään. Mutta olen kuitenkin pysytellyt koko ajan samalla alueella ja asun omistusasunnossa. Välillä kyllä harmittaa, kun olen niin sidottu tähän alueeseen :(. Lasten takia en kuitenkaan halua edes olla koko ajan muuttamassa joten sopeutan työnhakuni asuinalueelleni. Minkä sille voi, jos vakituisia työpaikkoja ei ole...Onneksi on taas uusi työpaikka tiedossa ensi vuodeksi, tosin en taaskaan tiedä, onko se sitten 6 kk vai jopa vuosi, kun pitää olla löytynyt taas uusi työpaikka...En varmaan ole niin ihastuttava työntekijä, kun minut aina päästetään menemään, kun sovittu määräaika päättyy...No, kaipa sitä jatkossakin jotain työtä minullekin löytyy, puoli vuotta kerrallaan...
No joo, kyllä kaikilla on oikeus mielipiteeseen, myös jyrkkään. Aika huono yleistys oli sun taholtas!!! Vaikee se on sopivaa löytää, tiedän sen yli vuosi sitten eronneena. Kaikkia ällötyksiä löytyy niin netistä kuin baaristakin. Turha sitä siis rimaa laskea, että huolis jonkun vaan. Kyllä se toisen tarve menee ohi, kun tajuaa kuinka onnellinen on yksinkin. Saa harrastaa ja ulkoilla ja tehdä mitä tykkää. Ja kukaan sun kaltainen ei alista mielipiteillään. Voin aikoihin paremmin kuin uutta sulhoa pakonedessä etsiessä. Hui hai! Ei sitä tietty kotiin kukaan tule noutamaan, se on varmaa. Mutta pakolla tulee väärää valintaa. Onneksi näin naisena tajuaa, että mies ei ole naisen henkivakuutus, ainakaan Suomessa. Ja ihminen joka ei seurustele ei oo huonompi kuin muutkaan. Sopiva tulee vastaan, jos tulee. Elämä on iloista näinkin.