Kaipaan neuvoja, kipeästi. 3 kuukautta sitten erosimme tyttöystäväni kanssa erinäisistä syistä, jotka eivät johtuneet yksin kummastakaan vaan lähinnä välimatkan kaltaisita ongelmista.
Alussa tuntui, että koko maailma romahtaa, jonka se myös teki. Päiviin en kyennyt liikkumaan mihinkään, tekemään mitään, ajattelemaan järkevästi - pitämään huolta itsestäni. Muutama ystävä sitten auttoi jaloilleni, joista olen kiitollinen. Tuolloin huomasi omassa piirissä kaverit ja ystävät.
Kuitenkin, viikko sen jälkeen kaikki tulivat uudelleen mieleen kun jäin yksin, en pärjännyt, joten ajauduin vanhoihin piireihin - ikäviin piireihin. Join alkoholia niin paljon, että se vei terveyden äärimmilleen. Edelleenkään en muista mitään sitä seuraavasta viikosta, jonka vanhan tuttuni kanssa vietin. Sama homma silti jatkui vain, olihan se ainoa tapa saada oma nuppi tyhjäksi, unohtaa. Siitä lähtien alkoholi on ollut joka viikonloppu suuressa määrin tapana, myös arkena enemmän kuin muutamana päivänä..
Tilanne on edennyt siihen, että jääkaapissani on aina olutta,lonkeroa,viinaa .. Mitä alkoholipitoista vain. Päivääkään ilman alkoholia en pysty olemaan, enkä sitä pysty kontrolloimaan. Yhä edelleen olen kiinni siinä suhteessa, jota ei enään ole.
En kaipaa, enkä etsi sääliä - vaan puhdasta apua, neuvoja. Mitään AA-kerhoa, terapeuttia tai muutakaan on turha ehdottaa. Been there, done that eikä mistään ole apua, rahatilannekaan ei anna tarpeeksi myötä.
Auttakaa, pyydän.
Alussa tuntui, että koko maailma romahtaa, jonka se myös teki. Päiviin en kyennyt liikkumaan mihinkään, tekemään mitään, ajattelemaan järkevästi - pitämään huolta itsestäni. Muutama ystävä sitten auttoi jaloilleni, joista olen kiitollinen. Tuolloin huomasi omassa piirissä kaverit ja ystävät.
Kuitenkin, viikko sen jälkeen kaikki tulivat uudelleen mieleen kun jäin yksin, en pärjännyt, joten ajauduin vanhoihin piireihin - ikäviin piireihin. Join alkoholia niin paljon, että se vei terveyden äärimmilleen. Edelleenkään en muista mitään sitä seuraavasta viikosta, jonka vanhan tuttuni kanssa vietin. Sama homma silti jatkui vain, olihan se ainoa tapa saada oma nuppi tyhjäksi, unohtaa. Siitä lähtien alkoholi on ollut joka viikonloppu suuressa määrin tapana, myös arkena enemmän kuin muutamana päivänä..
Tilanne on edennyt siihen, että jääkaapissani on aina olutta,lonkeroa,viinaa .. Mitä alkoholipitoista vain. Päivääkään ilman alkoholia en pysty olemaan, enkä sitä pysty kontrolloimaan. Yhä edelleen olen kiinni siinä suhteessa, jota ei enään ole.
En kaipaa, enkä etsi sääliä - vaan puhdasta apua, neuvoja. Mitään AA-kerhoa, terapeuttia tai muutakaan on turha ehdottaa. Been there, done that eikä mistään ole apua, rahatilannekaan ei anna tarpeeksi myötä.
Auttakaa, pyydän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kokeile vaikka muutama viikko / kuukausi ilman alkoholia tai ota vain vähän.. itse aloin ryyppäämään myös kun ero tuli mutta ei se auttanut kun sen ajan mitä nyt filmi leikkasi mutta sydänsuruun ei auta muuta kuin aika.. pikkuhiljaa alkaa helpottaa vaikka tunteet heitteleekin mutta kun et ole missään tekemisissä toisen kanssa niin kyllä sitä pikkuhiljaa oppii olla ajattelematta sitä ja vinkkinä ei kannata kytätä toisen facebook sivua koska se vain pitkittää ylitse pääsemistä.. sanoisin että 6 kuukautta/vuosi kun menee niin alkaa jo helpottaa ja ne tunteet toista kohtaan alkaa unohtumaan.. ja sekin auttaa paljon jos tapaat uusia ihmisiä.. ns uutta matoa koukkuun :) maailman on täynnä naisia vaikka se nyt tuntuukin siltä että tämä yksi oli se ainoa helmi mutta varmasti löytyy saman tasoisia ja jopa parempia joten voimia ja pää pystyyn.
Sydän suruun voisi kokeilla vaikkapa risteilylle menoa. Yleensä kannattaa liikkua paljon ja jos taas on kotona, suosittelen esim musiikin kuuntelua. Netissä löytyy satoja tuhansia radiokanavia ja musiikkia laidasta laitaa. Aika parantaa haavat mutta viina uurtaa ne vain syvemmiksi. Viinan uurtamaan ukkelia monikaan kiva likka ei kaipaile. Miehekäs mies, pää pystyyn, pysy selvinpäin ja kohta löydät uuden onnen.
Et kaipaa sääliä? No siinä tapauksessa sanon, että omapa on tyhmyytesi. Sä olet tunne tasolla liian takertunut tähän henkilöön. Mutta pitääkö yhden, entisen kaukorakkaan takia itsensä hengiltä juoda?
Näinpä se pitää koittaa tehdä, vaikka ainoalta vaihtoehdolta juominen tuntuukin. Eli siis paljon tekemistä, uutta vaikea löytää, kun kukaan muu ei jaksa kiinnostaa..
Tulipas kerrankin rakenteellista kommenttia, kiitos niistä!
Mulla ihan samanlainen tilanne, saman verran aikaa ja se välimatka oikeastaan aiheutti eron. Melankolia valtaa ajoittain mielen ja exä pyörii ajatuksissa turhankin tiuhaan, itse kuvittelin että kun etäsuhde kyseessä ei olisi niin tiukkaan jumittunut mutta tuntuu vain kummasti mielessä pyörivän, en silti ole ratkennut ryyppäämään vaikka nyt vähän otankin, kohta kaupungille käväisemään parilla.
Aika parantaa, tiedän kokemuksesta niin en nyt hätäile ollenkaan, pitää muistaa ajtella niitä yksinäisyyden hyviä puolia, omaa rauhaa ja sitä että kun nyt kuitenkin on vapaa niin ovet ovat avoinna uusille tuttavuuksille, kyllä se siitä.
Vähän hankala neuvoa kun en itse ole sen kummemmin ottanut kuin suhteessakaan, hyllyssä on viinaa & vinkkua eikä ole ongelma mutta sinun kannattanee hankkiutua viinoista eroon tai ainakin hankkia niin jaloja juomia ettei niitä säilytetä jääkaapissa vaan hyllyssä, konjakkia, viskiä ja vinkkua.
Itse olen huomannut hyväksi" terapiaksi" kirjoitella tänne keskustelupalstoille eri nimimerkeillä milloin mitäkin, välillä provoille ja välillä ihan asiaakin, kummasti saa pientä puuhaa ja ajateltavaa.
Ehkä se ensimmäinen kaikilla kuitenkin on se vaikein päästää irti, katsellaan mitä aika sanoo elämää yrittäen parantaa.
pahimpaan ahdistukseen se viina auttaa, viikon kun juo ja pysyy sängynpohjalla välillä nukkuen, mitään ei voi syödä ,koska ruoka ei yksinkertaisesti maistu, sitten lopetat juomisen siihen ja huomaat että elämää on kotisi ulkopuolellakin, mene mihin tahansa tapaaman naisia, jotka ei ole hirveessä kännissä, naiset näyttävät silmissäsi paljon kauniimmilta kuin se entinen, mut varo laastareita.