Termi vanhapoika on aika hyvä ilmaus yksin jääneelle miehelle. Itsestäni ainakin huomaan, että tietyiltä osin henkinen kehitykseni on vielä poikasen tasolla. En tarkoita, että käyttäytyisin ulkoisesti huomattavasti ikäistäni nuorempien lailla. Sen huomaa lähinnä itse, ja lähinnä yksin ollessaan, jos huomaa. Sen huomaa siitä, että oma maailma on vielä kovin samanlainen kuin vaikka 10 vuotta sitten. Järkeä, loogista päättelykykyä ja yleistä kokemusta maailmasta on kyllä tullut, mutta omat toiveet, halut, huolet ja murheet ovat kovin samanlaisia kuin aina aiemminkin.
Ehkä se parisuhde/-suhteet tai perhe-elämä kuitenkin on se aito miehen koulu, eikä esim. armeija. Ehkä nissä kypsyy oikeasti aikuiseksi, jos ylipäänsä on kypsyäkseen. Enkä aikuisuudella tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erityisesti vakavoitua tai menettää leikkimielisyytensä, vaan enemmänkin sitä että jotenkin kokisi olevansa "mies eikä poika enää". Hieman vaikea selittää, joten en sitä sen enempää yritä tässä edes tehdä.
Ehkä se parisuhde/-suhteet tai perhe-elämä kuitenkin on se aito miehen koulu, eikä esim. armeija. Ehkä nissä kypsyy oikeasti aikuiseksi, jos ylipäänsä on kypsyäkseen. Enkä aikuisuudella tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erityisesti vakavoitua tai menettää leikkimielisyytensä, vaan enemmänkin sitä että jotenkin kokisi olevansa "mies eikä poika enää". Hieman vaikea selittää, joten en sitä sen enempää yritä tässä edes tehdä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kerrankin viisaan miehen puhetta tällä palstalla :) Onnittelut.
Vanhapiika taas on ihan epäonnistunut ilmaus. Piika???
Ei toimi yhtä hyvin kuin vanhapiika. Olet oikeassa.
Tietenkin piti sanoa että ei toimi yhtä hyvin kuin vanhapoika.
Kun piikoja ei taida enää missään olla, niin mitä jos siihen loppuun liittäisi oikean ammattitittelin, siis..vanhasiivooja, vanhasihteeri, vanhaosastopäällikkö, vanhatyötön... tai miten olisi ihan vain sinkkunainen.
En tiedä mikä tuon sanan etymologia on, mutta esim tanskaksi tyttö on pige, norjaksi pike. Oisko sana vanhapiika enemmänkin siis vanhatyttö kuin vanhapalvelija...??
(Suomen kielessä on joitain sanoja, jotka ovat selkeästi "norjalaisempia" kuin "ruotsalaisia". Esim. Oslon yliopistossa on menossa kaupang-undersoekelse. Kaupangit olivat -yllättäen eräänlaisia historiallisia kaupunkeja.)
Tuollaiset ilmaukset pitäisi poistattaa sanavarastosta. Ainakin minä koen sen loukkauksena ja ahdistavana vittuiluna. Ei yksin eläminen kenestäkään mitään helvetin poikaa tee.
En tietenkään halua tässä sanoa että ilmaisua pitäisi käyttää. Tai että se sopii suoraan kaikkiin parittomiin miehiin. Itseni kohdalla se tuntuu vain sopivalta.
Suhteellinen käsite. Kyllähän tuo monesti tuppaa kettuilun asteelle menevän. Toisaalta, kannattaa muistaa, että se yksin elänyt poikamies on sentään itse vastannut omasta elämästään ja lentää omien siipiensä varassa. Moni parisuhteessa elänyt ei uskalla erota juuri siksi, kun puuttuu se uskallus elää yksin.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö.
Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980
Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Narsisti on jäänyt 2-vuotiaan kehitystasolle.
Narsisti sivuuttaa kanssaihmistensä mielipiteet ja tarpeet.
Alistumaan taipuvaiset ihmiset valjastetaan oman itsetunnon pönkittäjiksi,
ei-alistuvat ihmiset synnyttävät narsistissa puolestaan häpeän ja raivon tunnetta.
Narsisti ei itse ymmärrä omaa tilaansa. Siksi narsistia ei pysty muuttamaan. Mikäli ihminen tunnistaa itsessään narsistisia piirteitä, on tämä merkki siitä, että hän ei ole täysin narsistinen ihminen. Hänellä on mahdollisuus muutokseen, mutta se vaatii pitkällistä ja kärsivällistä pyrkimystä ja halua, sekä terapiaa.
Voimakkaan, karismaattisen ja ylimielisen ulkokuoren taakse kätkeytyy hauras itsetunto
ja arvottomuuden tunne. Narsisti ei kykene itse käsittelemään pohjimmaisia tunteitaan,
sillä hänen persoonansa on niin vinoutunut.
Narsisti siirtää heikkoutensa kanssaihmisiinsä ja paistattelee omassa erinomaisuudessaan.
Ja tämä liittyi aloitukseen millä tavoin?
Ehkä se on sitä että kaikki vähänkin katkearan kuuloiset ja yksinäiset ihmiset ja heidän turhautuneilta tai vähänkään ylimielisiltä kuulostavat kommenttinsa voitaisiin jotenkin luokitella näihin narsistisiin raameihin.
Voipi olla, tai voipi olla olemattakin, mutta itse en ainakaan ole katkera muille ihmisille. Mitä nyt tunnen ajoittaista haikeutta ja tiettyä surumielisyyttä. En silti katkeruudeksi sitä vielä menisi sanomaan, koska en ole passivisesti vihainen toisia ihmisiä kohtaan. Käsitän katkeruuden passiiviseksi aggressiivisuudeksi ja vihaksi. Se on aika kuluttava tunnetila.
Joo en mä sua ainakaan katkeraksi väitä. Sulla on fiksuja ajatuksia mutta tääl palstoilla jotkut tuntuvat jopa kadehtivan fiksuja ja siksi kai joitakin tuntuu häiritsevän se esim. se joka pläjäytti sen narsistisen ph:n määrittelyn. Sellainen tuntui vähän hurjalta 'häiriköinniltä' kun sama kirjoitus ilmestyi samoihin aikoihin myös miehen logiikan 'pataan vedettävien' palstalle.
Joop joo. Vanhapoika sinulle sitten on sellainen mitä tuossa kuvailit. Tosin en kyllä ihmettele jos nämä psykologit tällaisia diagnooseja vahoista pojista tekee. Minä en kyllä ole tavannut ainuttakaan vanhaaapoikaa tai siis naisettomaksi jäänyttä miestä johonka juuri paljonkaan nämä luonnehdinnan sopisivat. Pikemminkin monet näistä luonnehdinnoista jopa ihan kääntäenkin sopivat.
Se on jännä juttu kun vanhaapoikaa pitää samanaikaisesti syyttää sekä alemmuudentunnosta kärsiväksi ja huonoitsetuntoiseksi että itsestään liikoja kuvittelevaksi. Mutta kyllähän sitä vaikka kuinka ristiriitaisille syytöksille selityksiä voidaan keksiä, sanallisella tasolla varsinkin ja sehän tässä riittääkin diagnoosiin.
aika julmaa diagnosoida ihmisiltä narsistista persoonallisuushäiriötä sen pohjalta että nettikeskustelussa analysoi itseään. eiköhän todellisuudessa ihmiset tänne julkaise ajatuksiaan juuri sen takia että todellisesta maailmasta uupuu sellaiset luottoystävät ja lähimmäiset joiden kanssa näitä asioita voisi pohtia.
Vanhoja poikia viikksekkäitä, kuten Vainio lauleskeli.
Ehkä se on setä-miehen esi-aste, jossa mies kulahtaneissa sammareissaan muistelee rakkauden kesiä ja Viron laivaristeilyjä hiihtolomilla. Ei pelätä eikä vihata naisia, kun niitä ei enää tule saaman.
vanhapoika, poikamies, setämies, naistenmies, miestenmies..
Varmaan tuo liittyy lopulta jotenkin evoluutioon ja siihen että miehelle seurustelu ja köyriminen on saavutus, naiselle taas lähinnä välteltävä itsestäänselvyys. Liittyy myös jonkinlaiseen alemmuuskompleksiin jossa omaa itseään ei osata määritellä ilman vastakkaisen sukupuolen läsnäoloa.
Joopa joo, pojan tasollehan sitä on jämähdetty kun vailla naisen vaikutusta "saanut" olla jo 30 vuoden pahemmalle puolelle. Yritystä kyllä oli vielä joku 10 vuotta sitten, mutta kun positiiviset palkkiot jäi saamatta niin päälle jäi sitten joku "pitäkää tunkkinne stana"-vaihe. Vaikka naisen kanssa nyt pääsisikin lähikontakteihin niin alemmuuskompleksini pakottaa paljastamaan naiselle heti että "emmäosaa, oon niin kokematon" ja senhän sitten tietää mitä nainen siitä tuumii. Itse ajattelen, että vittuako sitä mitään esittämään kun paljastuu se kuitenkin pian kun en osaa esim. suudella.
Naisellehan se on täysin käsittämätöntä että joku päälle 30v ehkä normin näköinen äijä voisi olla täysin kokematon, koska ovathan he itsekin jo harrastaneet mitä erilaisimpia seksuaalisia aktiviteetteja satoja ellei tuhansia kertoja. Naiset ei ymmärrä, että miehelle se on hieman eri asia kun ei ne naiset itseään miehelle tyrkytä kuten miehet tyrkyttää itseään naisille vaan ajattelevat että "kun minä niin kyllähän nyt tuokin". Samalla logiikalla minun pitäisi odottaa että jokainen nainen osaa esim. vaihtaa autoon sytytystulpat, koska olenhan itsekin tehnyt asian jo monta kertaa.
Ehkä tämä on sitte sitä kuuluisaa narsismia, mutta huomaan olevani aika katkera kaikille parisuhteessa oleville. Esim. siskonikaan ei tarvinut kuin puolisen vuotta kärvistellä uudella paikkakunnalla kun oli jo poikaystävä ja tuo jotenkin ärsyttää minua senverran ettei ole juurikaan tullut oltua väleissä kun se muistuttaisi aina siitä millainen epäonnistunut surkimus olen. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Sama pätee myös naispuolisiin kavereihin, joita ei ole. Yritinhän minä olla kaveria parin muijan kanssa joku aika sitten, mutta ei vaan hermo kestänyt sitä jatkuvaa "jotain". Sellaista hemmetin jännittyneisyyttä kokoajan kummankin puolelta joka jatkuvasti nakersi olematonta itsetuntoani.
Jotenkin toi sun tilanteesi herättää myötätuntoa. Tiiän ilmiön mistä puhut. Se on sellainen tunne että kävellään satunnaisessa labyrintissä juuri sitä reittiä joka ei johda mihinkään 'parisuhteeseen. Ja sitä jää usein katkeroituneeksi, koska mielikuvitukseen ei mahdu miten hitossa muut sitten onnistuu vetämään melkeinpä tuurilla perhettä aluilleen.
Sulla on vaikeampi pattitilanne kuin mitä luulet. Ajan mittaan tuo jännittynyt ilmapiiri ei lähde kyllä itsestään helpottamaan, siitä voit olla varma. Tarvitset jotain aika radikaalia muutosta elämääsi, ennen kuin pystyt resetoimaan nuo tunnereaktiot ja hävittämään alituisen katkeruuden pois.
Vaihtoehtoja onkin melkein ulkomaille lähteminen 1-2 v ajaksi kokemaan jotain aivan vierasta kulttuuria ja kerryttämään henkistä pääomaa seikkailumuodossa, hyvin erilaisia töitä tehdessä ja ehkä jopa vähän near death experiencejä kokien.
toinen vaihtoehto on että käy jossain kognitiivisessa terapiassa 4-5 v ajan, ja hyötyä ei ikinä pysty osoittamaan koska sen muutaman vuoden jälkeen huomaa kuitenkin pariutuneensa johonkin naiseen tämän biologisen kellon ylivirittyneisyyden vuoksi :)
Kysyisin aloittajalta että päteekö sama myös naisiin? Että parisuhde ja perhe-elämä tekee tytöstä naisen?
En tiedä, kun en ole nainen. Kirjoitin omakohtaisesista fiiliksistä, vaikka saattoi vaikuttaa jonkinlaiselta yleistämiseltä. En väitä että tämän pitäisi koskea muita miehiä, ja naisten puolesta voin puhua vielä vähemmän.
Joo, hommaa kuule oma tupa ja maksa ite ruokas.. Vittuako tänne tulet toisia sinkkuja nolaamaan paskapuheillas. Me mitään vitun poikia olla.
Aika aggressiivista puhetta. Miksi?
No se on jo hyvä, että looginen ajattelusi on kehittynyt. Monilla tämän palstan "vanhoistapojista" looginen ajattelu on jäänyt lapsen tasolle.
No ainakin toivon että looginen ajatteluni on korkeammalla tasolla verrattuna palstan räikeimpiin avohoitotapauksiin.
Kun ihminen tavallasi pohtii ja tiedostaa omaa tilaansa/henkistä kehitystään, hän hyvin todennäköisesti ei ole millään tavalla "vajaa", kuten pelkäät. Suurin osa porukasta on parisuhteessa ja vanhemmiksikin ehtineitä, mutta kypsyys on big brother-tasolla.
Perheellistyminen ei siis ole varma merkki fiksuudesta. Jos sinkkueläjällä on terveyttä, työtä, toimintakykyä riittävästi ja jonkinlaisia kontakteja ihmisiin, niin ei pitäisi olla huolta. Eri asia jos on jumittanut neljän seinän sisään, eikä viikko- tai jopa vuosikausiin ole jutellutkaan muiden kuin perheenjäsenten kanssa. Työttömyys, eristäytyneenä asuminen vanhempien kanssa voi tehdä hallaa vanhanpojan mielenterveydelle.
Emmiäkää tunne itteeni mieheksi vaikka oon jo 35. Osittain kiitos äitini jonka nälväisyt ja kuulemani puhelinjuorut saavat mut aina vihaaamaan itteeni. Toivottavasti ei nähä enää kuoleman jälkeen
Joo on se kyllä paskamaista jollei saa naida koko elämänsä aikana, kun ei sitä myöhemminkään pysty. Helvetissä ei ole naintimahiksia ja taivaassa ollaan niin täydellisiä ettette tarvita vastakkaissukupuolta persoonansa löytämiseen, t: Kokematon mieslapsi 40v
Itsemurhaus on järkevintä ja kunnialisinta minkä ikinaimaton hetero voi tehdä