Äitini on alkoholisti ja hänellä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, hän ei kuitenkaan itse suostu uskomaan kumpaakaan.
Asun äitini kanssa kahdestaan ja lähes päivittäin kuulen huutoa ja joudun katsomaan humaltunutta äitiäni milloin missäkin tilassa. Nykyään hän sentään juo kotona, eikä baareissa niinkuin silloin kun olin lapsi.
Yritän sulkea huudon pois mielestäni mutta en enää pysty, kun hän alkaa huutaa alan täristä, sydämeni pampattaa ja ikäänkuin jähmetyn enkä näytä mitään tunteita.
En enää kestä kauaa tätä tilannetta, en edes pysty katsomaan äitiäni silmiin koska minua inhottaa hänen juomisensa ja se, miten hän kohtelee ja on kohdellut minua. Tämä vaikuttaa jo muihinkin elämäni osa-aluesiin, itsetuntoa ei löydy nimeksikään vaikka ulkopuolisten silmin vahvalta näytänkin, en uskalla tehdä jotain ihan normaaleja asioita koska pelkään häiritseväni ihmisiä. Toisaalta tuntuu siltä että ihan turhaan valitan, koska minulla on kuitenkin kavereita, mutta kovin moni ei tiedä miltä minusta oikeasti tuntuu. En vain enää tiedä mihin paeta näitä tunteita, haluan päästä niistä eroon. Tarvitsisin vain jonkun, jolle voin puhua.
Asun äitini kanssa kahdestaan ja lähes päivittäin kuulen huutoa ja joudun katsomaan humaltunutta äitiäni milloin missäkin tilassa. Nykyään hän sentään juo kotona, eikä baareissa niinkuin silloin kun olin lapsi.
Yritän sulkea huudon pois mielestäni mutta en enää pysty, kun hän alkaa huutaa alan täristä, sydämeni pampattaa ja ikäänkuin jähmetyn enkä näytä mitään tunteita.
En enää kestä kauaa tätä tilannetta, en edes pysty katsomaan äitiäni silmiin koska minua inhottaa hänen juomisensa ja se, miten hän kohtelee ja on kohdellut minua. Tämä vaikuttaa jo muihinkin elämäni osa-aluesiin, itsetuntoa ei löydy nimeksikään vaikka ulkopuolisten silmin vahvalta näytänkin, en uskalla tehdä jotain ihan normaaleja asioita koska pelkään häiritseväni ihmisiä. Toisaalta tuntuu siltä että ihan turhaan valitan, koska minulla on kuitenkin kavereita, mutta kovin moni ei tiedä miltä minusta oikeasti tuntuu. En vain enää tiedä mihin paeta näitä tunteita, haluan päästä niistä eroon. Tarvitsisin vain jonkun, jolle voin puhua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko lähettyvillä Al-anon?
miksi asut äitisi kanssa?oletko työelämässä? käypäs kaupunkisi/ kuntasi sosiaalitoimessa ja ala hommata itsellesi oma asunto. ensin kuitenkin äitisi hoitoon.
onko sinulla sukulaisia jotka voivat auttaa ?jos ei niin sosiaalitoimistoon.
jos tuntuu etteivät omat voimasi riitä äitisi asioiden kuntoon laittamiseen niin sitten menet kertomaan lääkärille tai psykologille joka ohjaa sinua eteenpäin.
psykologille varaisin sinuna jo ajan.itseäsi varten siis.
et voi ottaa itsellesi vastuuta toisen loppuelämästä,koska sinulla on itselläsi elämä edessäsi elettävänä.
älä menetä henkistä terveyttäsi toisen sairauden vuoksi !!ei äitisi tahallaan ilkeä ole.hän tarvitsee hoitoa.eikä äitisi varmastikaan haluaisi nähdä sinun murenevan oman sairautensa vuoksi.
Olen lukiolainen, muutaman kerran viikossa teen töitä mutta rahani eivät riittäisi asumaan yksin. Enkä myöskään uskalla jättää äitiäni yksin, sillä vaikka rationaalisesti ajateltuna tajuan, ettei hän ole minun vastuulla en tunnetasolla kestäisi sitä jos hän tekisi itselleen jotain.
Äitini on ollut hoidossa, muttei itse nähnyt syytä jatkaa hoitoa enkä tiedä miten sanoisin hänelle, etten kestä enää sillä en halua loukata häntä. Toisaalta pelkään myös, että hän suuttuu minulle ja kieltää kaiken ja haukkuu minut lyttyyn.
Psykologilla olen ollut, kahdellakin. Toinen oli ihan mukava muttei tajunnut ongelmiani, koska olen hyvä esittämään että kaikki on ok enkä osaa aluksi luottaa ihmisiin. Psykologit ovat muutenkin niin kalliita, ettei minulla ole oikein varaa sellaiseen.
Kiitos kuitenkin neuvoista.
Jos olet alaikäinen, kuulut lastensuojelun vastuulle ja sitä kautta sinulle järkätään terveellisempi asunto. Jos olet yli 18, tottakai pääset asumaan omillesi kunhan ensin edes kerrot elämästäsi kunnan sosiaalitoimeen. Saat asumistukea ym. kuten muutkin tarvitsevat. Kouluterveydenhuollon kautta psykologi ei tule maksamaan mitään, jos olet alle 18 voit myös jutella perheneuvolan psykologille maksutta. Ota selvää asioista, älä kuvittele että pitää vaan sinnitellä ja pärjätä äidin kanssa kahden. Äitisi kuuluisi holhouksenalaiseksi, silloin jotakin rahaakin jäisi muuhun kuin viinaan. Myöskin tahdonvastainen hoito voisi olla järjestettävissä. Luota siihen, että sinua autetaan kun nöyrryt apua pyytämään. Voimahali sinulle urhealle tytölle!
Hei,
Äidilläsi on täysi tekeminen itsensä kanssa ja omien probleemien ja on kohtuutonta että joudut kamppailemaan näiden ilmiöiden keskellä, kun sinulla on oikeus omaankin elämään.
Hyviä neuvoja nuo edelliset ovat antaneet.
Ota rohkeasti selvää mistä saisit tukea, niin vyyhti lähtee selkenemään ja saat oman rauhan suunnitella elämääsi. Sillä todella kuluttavaahan yhteisasuminen tässä tilanteessa on.
Varaa aika kuntasi sosiaaliohjaajalle keskustelua varten. Voit yllättyä kuinka asiallista porukkaa sieltä löytyy. Heillä on kokemusta tilanteesta kuin tilanteesta, joten osaavat kyllä suhtautua asioihin.
Samalla saat itsekin perspektiiviä vallitsevaan tilanteeseen -- ja ennen kaikkea vaihtoehtoja jotka tukevat sinun tulevaisuuttasi ilman päihdeongelmaista läheistä arjessasi.
Sillä tällä hetkellä tilanteesi on se, että äitisi päihdeongelma yhdistettynä bibolarisuuteen hallitsee arkeasi , tällä voit aloittaa keskutelun esimerkiksi kun olet päättänyt mitä kautta selkeytät tilannetta.
Ole urhea ja sinnikäs, pääset kohti parempaa arkea ja rauhallisempaa tulevaisuutta.
ihmiset joilla on bipolar yleensä juovat tai käyttävät huumeita tai molempia se on fakta. Sun pitää päättää haluutko olla äitis hoitaja ja tuhota elämäs vai alkaa elää omaas koska asut ja olet erittäin epäterveessä ilmapiirissä. Luulempa vaan että pitemmän aikaa kun jäät asumaan äitis kanssa niin sullekkin tulee mielenterveys ongelmia enemmän ja enemmän ja varsinkin kun kuulostaa että et edes pysty olemaan valehtelematta ja näyttelet kun menit terapeutille ja kavereittesi kanssa niin joku päivä räjähdät koska esität jotain ja elät valheessa. Sitten voit löytää ittes aika yksin ja sitten voi olla myöhästä sulle. Alat ehkä käyttämään niinkuin mutsis.
Oma on asias mitä teet elämälläs mutta et ole äitisi hoitaja ja jos haluat olla niin tuhoat oman elämäs piste.
höpöhöpö.. jos on tuo diagnoosi niin ota sinne kuntaan yhteyttä vaan. Tarvitset apua heti itsellesi tyttö pieni..
Äitisi tarvitsee apua jota sinä et pysty koskaan antamaan vaikka miten haluaisit.. Usko minua sillä olen itsekkin alkoholisti äiti. Ja vihaan sitä kaikkea mitä tyttäreni (tietämättänikin) joutui takiani kärsimään. Loppuelämäni koetan olla parempi äiti hänelle, arvostaa niin että hän huomaa sen ja pysyä raittiina. Ellen onnistu syy on minun, vastuu on minun.. Lapseni ei sitä tarvitse ikinä hyväksyä, jos juon oli syy ihan mikä tahansa.. niin, ja minullakin on mielenterveysongelma. Mutta tytär on minulle ihaninta ja rakkainta mitä ikinä tulee olemaan.
Asiat järjestyvät, ota yhteyttä sukulaisiin tai kuntasi työntekijöihin ja pyydä itsellesi apua. Kyllä äitisi pärjää. Älä huolehdi hänestä vaan itsestä, oikeasti siten äitisikin pohjimmiltaan takuulla tahtoo!
te kaikki juopot äidit ku tänne kirjottelette ja annatte ohjeita, saatana tekis mieli ......teitä. Mä kasvoin juopon mutsin kanssa ja voin sanoa että se pilas mun koko elämän. Olen keski-ikänen aikuinen ja ne jäljet ei ikinä lähe mitä mun piti kokee ja nähä. Mulla ei ollu ikinä normaalia lapsuutta ja kasvatusta. Helvetti naapurit ottakaa yhteyttä lastensuojeluun kun näätte tällästä niin suomesta tulee parempi maa!!!!!!
Ottaa päähän kun luen kuinka alkoholismi on niin kutsuttu sairaus ja kuinka he jotka ovat vanhempia ja juovat ja on mielenterveysongelmia ovat jotain uhreja, ja paskat. Se viina menee kurkusta alas oman käden kautta eikä sitä sinne kukaan muu kaada. Kaikki juopot on paskoja!
en ole juoppo vaikka tänne kirjoitankin.olen melkein absolutisti.pari lonkkua juon vuodessa.annan ohjeita koska olen alkoholistin lapsi.
Niin, kyllähän se niin on, että jos alkoholisti haluaa juoda, niin juo. Ei siinä kenenkään jupinat eikä rukoukset auta. Minäkin olen alkoholisti yksinhuoltaja äidin tytär. Olen toki jo aikuinen ja itsekin jo mummi. Äiti on jo vanhus, mutta ryyppääminen jatkuu edelleen. Välillä mummo juo jalat altaan ja päätyy lasarettiin, josta aina pääsee kotiin ja meno jatkuu. Minä katkaisin välit vasta vuosi sitten. Siihen asti kuuntelin päivittäisinä solvauksia ja haukkumista, siis neljäkymmentä vuotta. Yritin saada hänelle hoitoa. Olen puhunut lukuisten lääkäreiden, hoitajien, sosiaalihoitajien ym porukan kanssa. Lopputulos oli, että mummu on oikeustoimikelpoinen, eikä Suomessa ole laitonta ryypätä itseään hengiltä vaikka kuinka läheiset kärsii. Siispä, pelastakaa itsenne,. Ei alkoholistin kanssa kannata alkaa vääntää., siinä sairastuu itse. Tsemppiä kaikille !
VAI N IN